Tarpeeksi hyvä

Meidän perheen ainoan koululaisen kesäloma alkoi tänään. Heti todistustenjaon jälkeen oli kiire kaverin synttäreille, ja heti kun sieltä kotiutuu lähtevät ison sekä pikkuneitin kanssa ajelemaan kohti mummulaa. Ehdin vilkaista todistusta pikapikaa: yks kuutonen, kolme seiskaa, yks ysi ja loput kaseja. Ja tiiättekö mitä? Se on aivan kerrassan mainio suoritus!

Mun maailmassa ei kaikkien tarvi olla ylioppilaita ja stipendiaatteja. Elämänpolku voi kulkea jotain muutakin reittiä. Nykyäänhän ei ole pakko edes käydä lukiota, jotta pääsisi opiskelemaan korkeammille asteille. Ja ehkä ei kaikkien ole pakko päästäkään. Pätkätöitä tekevä maisteri voi kyllästyä hanttihommiin, keksiä kouluttautua puusepäksi ja lopulta löytää itsensä luomupellon laidalta.

Ja tarkemmin kun ajattelen, enpä itsekään ole tarvinnut mihinkään niitä useita laudatureita enkä yli ysin keskiarvoa. Toisaalta jokainen mutka matkan varrella on ollut lopputuloksen kannalta tarpeellinen. Enhän olisi tässä ilman yliopistossa tapaamaani söpöä punatukkaista nuorta miestä, ja ilman lukiota en olisi keksinyt mennä yliopistoon, ja jos olisin tiennyt jo peruskoulussa mikä musta tulee isona, en olisi ehkä mennyt lukioonkaan.

Tärkeintähän lie se, että tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille, ja kivaa kesälomaa kaikille koululaisille ja muille lomalaisille!

Melkein niinku Strömsössä

Vaikka kevättyöt onkin jääneet tosi myöhään, niin kaikki on sujunut loistavasti nyt kun on päästy tositoimiin. (Melkein) kaikki kyntövuorossa olleet pellot on kynnetty neljässä päivässä, ja osa jo karhittukin. Loput muutamakymmenen aaria on kyntämättä koska: 1) kukaan ei halua ostaa luomurehupaaleja pois pellon reunalta, 2) kivi, joka sai nimen "norsu" tarvitsee kaivinkoneen avustusta, ja 3) osa mansikkapenkeistä pitää hävittää = kaivaa muovit ylös. Mutta muuten kaikki kynnöt on tehty, ja aura on edelleen ehjä, samoin traktori. Hiphei! (Mutta vielä riittää kivienkeruuta moneksi päiväksi ennenkuin päästään viljaa kylvämään..)

Lähes kaikki suuren mittakaavan juureksetkin on jo kylvetty: palsternakat, porkkanat, ja punajuuret. Pellon puolelle laitetaan vielä naurista ja sipulia, sekä tietysti perunat. Valkosipulit on istutettu jo syksyllä, hyvin ovat lähteneet kasvuun. Kasvimaalle tulee sitten enemmän lajivalikoimaa, kunhan sen saa ensin muokattua kylvökuntoon. Ikkunalaudalla maahanpääsyä odottelee avomaankurkun-, kurpitsan- ja tomaatintaimet, pihalla lehti- ja kyssäkaalet. Vielä siemeninä herneet, pavut, ja muutamat muut. Tänä kesänä meillä syödään lähiruokaa!

Uijui!

Ihan pikkupikkupikkusen kurkkasin miltä näyttää viikonlopun betonikiurssilla väkerretyt jutut. Hyvältä!! Voi kun ois aikaa koluta kirppareilta kaikenlaisia muoteiksi ja koristeiksi sopivaa sälää, sit vaan sekottelis betonia päivät pitkät ja tekis vaikka mitä juttuja. (Sanoo hän joka yrittää päästä eroon kaikista ylimääräisistä sälöistä ja jutuista..)

Kätköllä

Ihan tuossa kävelymatkan päässä meiltä on ihana vanha kuusimettä, jossa lorisee pieni puro. Melkein tien vieressä on hieno, vanha, kivistä rakennettu silta, jota pitkin on ennen varmasti kulkenut tie. Purossa on sillan jälkeen jopa pieni vesiputous!

Tässäpäs onkin oiva paikka geokätkölle, keksi lapsi. Parisen kuukautta onkin kätkö lymyillyt sillan kupeessa, ja on sen muutamat kätköilijät jo käyneet löytämässäkin. Ja välillä pitää tietysti itse kätköttäjänkin käydä tarkistamassa että purkki on paikallaan :o)

Kylässä

Työt on alkaneet. Tai paremminkin kalenterin mukaan voisi luulla että peltotyöt on jo pitkällä, mutta meillä on ollut niin sateista ettei puhettakaan menemisestä pellolle traktorin tai minkään pienemmänkään härvelin kanssa. Ajateltiin ettei se niin päivän päälle ole, katottiin sääennusteesta sopiva päivä (kotona sateista ja viileää, kohteessa aurinkoista ja lämmintä), ja hurautettiin päivänmittaisille treffeille ihan Jyväskylään asti. Aamusta suorinta tietä Pandan kautta perille, vierailu Toivolan vanhalla pihalla, kahvila Muistossa lounas, päivän kohokohtana Viherlandia (!!), ja auto täynnä vihreyttä oikein piiiitkän mutkan kautta kotiin. Kierrettiin kaikki pikkutiet, poimittiin muutama kätkö, iltapalaeväät syötiin huvimajassa järven rannalla (olikohan Tervossa?), ja oltiin kotona jo ennen auringonlaskua. Tervetuloa arki ja työt, meillä on akut ladattu!

Kuvaterveiset Japanista II

Nämä kuvat Shodoshimalta, onhan tuonne joskus mentävä..

(Täällä meillä Mies on viikonlopun reissussa. Tähän mennessä on hajonnut tabletin näyttö, eikä vettä tule hanasta. Joten tervetuloa kotiin muutaman tunnin päästä! Eilen huhkin pihalla varmasti ainakin kymmenen tuntia pelkästään semmosia hommia mitä huvitti tehdä, ja koska vielä jalka nousee ja työkalut pysyy kädessä niin ajattelin kohta lähteä jatkamaan. Ellei ala kovasti satamaan.)

Siinä se kellari köllöttää..

..eikä ihan mikään pikkujuttu olekaan: 12 lavaa betoniharkkoja plus ovet ja vähän eristettä. Näistä pitäisi kesän aikana askarrella ihan oikea maakellari. Saappaat nähä kuinka käy, meillä on muutama muukin ei-niin-pikkujuttu kesällä tehtävien asioiden listalla. Kuten joka kesä tähänkin asti, joten eipä se mikään yllätys ole että hommaa piisaa..

Kuvaterveiset Japanista

Tuliaisia Neitiltä, ja näitä on vielä lisääkin :o)

Oksasilppuriostoksilla

Lähdettiin siis tänään kaupunkiin ajatuksena hommata uusi oksasilppuri, koska entistä on käytetty niin paljon että siitä hajosi moottori tai jotain. Lopputulemana palattiin kotiin ilman uutta silppuria, koska kaikki myynnissä olevat kapistukset oli vaan niin paljon huonompia kuin se meidän entinen. Kaupan setä pyöritteli silmiä kun kyselin että miten noin pienestä syöttäaukosta pistetään sisään yhtään vänkkyrämpää risua, että pitääkö oksienkin nykyään olla viivottimella piirrettyjä.. Kummaa hommaa, kun suunnittelussa ei ajatella käytäntöä yhtään. Pitänee yrittää vaihtaa vanhaan moottori, jospa vaikka siitä vielä kalun saisi.

Ihan sama juttu tiskikoneen kanssa. Kun meidän entinen kone päätti että reilun 18 vuoden työura hänelle riittää, lähetin Miehen ostoksille. Jo vuosia sitten kävin kattelemassa "uusia" tiskikoneita, ja silloin päätin ettei meille ikinä tuollasta rimpulaa tule. Sillä kertaa vanha kone saatiin korjattua, tällä kertaa enää ei, joten tässä on nyt viikkoja yritetty opiskella tuon uuden rimpulan sielunelämää. Se kun on niin epäkäytännöllisesti sisustettu, vetää paljon vähemmän astioita kuin entinen, on niin musta sisältä ettei kukaan muu perheestä erota millon se pitäis laittaa juokemaan/tyhjentää, ja pesuohjelmatkin kestää kaaaauan. No, toivotaan että meistä kuitenkin joskus kaverit tulee :o)

Maanantaina on aikomuksena lähtä naulakko-ostoksille, onkohan se yhtä vaikeeta kuin tämmönen kaikenlaisten koneiden ostaminen..

Aamulenkki

Tää vei koirat pienelle metsälenkille tihkusateeseen. Käytiin katsastaan lammikko. Siellä se oli, jäässä vielä vähän. Tämä lämpöaalto sulattaa varmaan nopeasti nuo loputkin jäät. Kohta päästään uimaan!!

Kesän rantajuhlia odotellaan jo malttamattomina. Jospa pöydänkansi ehtisi paikoilleen, parit uudet jakkarat voisi askarrella, ja viime kesän rekvisiitat kerätä pois.. Laavustakin meillä haaveillaan, voisi sitten jättää pyyhkeet sateensuojaan kun menee lämpimänä sateisena iltana uimaan.

Metsää katselin vähän sillä silmällä, että jos vaikka alppiruusuja jonnekin polun mutkaan laittaisi, ja köynnöshortensiaa kiipeilemään puihin. Vaatii ensin hieman siistimistä, noihin maassa pötkötteleviin sammaloituneisiin runkoihin ei kuitenkaan kosketa.