Vuosikatsaus

Lienee välillä tarpeellista katsahtaa taaksepäin ja havaita, että kaikki ne kummallisiltakin tuntuvat mutkat matkassa on olleet tarpeellisia, ja että edistystä, oivalluksia ja kasvua on tapahtunut.

"Me kiroamme koettelemuksia koska emme niitä kohdatessamme tiedä, että ne saavat meidät kasvamaan ja johdattavat meidät toisaalle. Emme halua tietää. Kipu on niin kova, että emme myönnä sen hyviä puolia. Vasta kun kipu hellittää, me käännymme ja tarkastelemme mykistyneinä pitkää polkua, jota pitkin se on saanut meidät kulkemaan." -Katherine Pancol

Rakkaus

Ihan pällimmäisenä tästä vuodesta mielessä on rakkaus, rakastuminen, rakastaminen. Rakastuminen vieraaseen ihmiseen oli jotain tosi odottamatonta, mutta tarvitsin tosiaan sitä tunnetta, että huomasin todella olevani elossa. Kesä oli aika voimallista, ihanaa, kuluttavaakin aikaa, ja se ikävän määrä oli jotain ihan tajutonta. Sitten mun piti laimentaa mun tunteita, häivyttää ja painaa niitä alas lähinnä toisten takia, ja vieläkin ihmettelen että miten olen saanut itseni ylipuhuttua siihen. Nyt yli neljän kuukauden erossaolon jälkeen tunteet ei enää olleetkaan ihan samanlaisia, tietenkään, mutta superkiitollinen olen edelleen siitä sisäisestä rauhasta, henkisestä yhteydestä, ymmärretyksi- ja jollain tasolla jopa rakastetuksitulemisen tunteesta, joka sisältää fyysisyyttä vain pitkien halausten verran. Tällä hetkellä en osaa tarkalleen sanoa miltä tämä tuntuu, yritän vältää ylianalysointia ja liiallista järkeilyä.

Parisuhde

Hassulta kuulostaa, mutta tämä rakastuminen on tehnyt parisuhteellekin hyvää. Olen avoimesti kertonut Ukolle alusta asti näistä mun yllättävistä tunteistä, ja alun hämmästyksen jälkeen suhtautuminen on ollut kyllä niin oikeanlaista, että tunnen itseni perin onnekkaaksi. Ja miten hienoa on nähdä kumppanissakin tapahtuvan kasvua ja avautumista, meidän suhde on nyt ihan eri leveleillä kuin aiemmin. Todettiin yhdessä että itseään ei voi kieltää eikä toista omistaa. Ja ihmeesti se rakkaus tuohon omaan Ukkoonkin on syventynyt entisestään, ikään kuin löytynyt uudelleen. Suurena apuna näissä prosesseissa on ollut tantra, jota kävin itse opiskelemassa yhden viikonloppukurssin verran, ja yhdessä on käyty tantrista parisuhdeverkkokurssia. Tantra on auttanut valtavasti tutustumaan toiseen entistä syvemmin, aukomaan uusia ja vanhojakin solmuja, ja ennenkaikkea jakamaan asioita. Ja siis nämä ei ole olleet mitään tantraseksikursseja :o)

"Tantran tavoite ei niinkään ole seksielämän parantaminen vaan pikemminkin arjen tarjoamien lukemattomien tilanteiden ja kohtaamisten hyödyntäminen apuna meditaation, rakkauden ja läsnäolon kokemuksen syventämiseen elämässä. Tantra on laajimmillaan tapa elää ja katsoa maailmaa rakkauden, hyväksynnän ja läsnäolon kautta. Tantrinen työskentely on monelle toimiva tie itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen sekä seksuaalisuuteen liittyvien lukkojen ja ennakkoasenteiden purkamiseen. Parisuhteessa tantra voi auttaa syvän luottamuksen rakentamisessa sekä pakkomielisestä omistushalusta luopumisessa itseluottamuksen ja itseen kohdistuvan rakkauden vahvistuessa."

Matkat

Voi miten tarpeellisia kaikki maailmalle tänä vuonna tehdyt matkatkin on olleet! Hetken mielijohteesta pari viikkoa yksin Espanjan talvessa, kun oli vaan pakko saada etäisyyttä tähän kaikkeen, seurana vain omat ajatukset. Kyllä voi sanoa että melko paljon itsestäni opetti tuo reissu. Joogaviikko Montenegroon lasten kanssa ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen, mutta oppia tuli taas roppakaupalla, ja ennenkaikkea voimaantumista. Syyslomareissu Gotlantiin Ukon ja esiteini-/teini-ikäisten poikien kanssa oli oikein kiva yhteinen ja lähentävä kokemus. (Ja mullapa on jo seuraavan reissun liput varattuna!)

Henkistyminen

Monet henkisen puolen jutut, enkelit, uudet energiat ja energiahoidot, tantra, sisäinen valo ymymym on tulleet entistäkin voimakkaamin elämään tänä vuonna. Tosi paljon olen taas oppinut lisää, eikä maailma ole enää entisenlaisensa.

Paljon muutakin on tähän vuoteen varmasti mahtunut, tässä kuitenkin nämä suurimmat teemat. Kaikenkaikkiaan kaikki on nyt vuoden vaihtuessa kerrassaan mainiosti ja just niinku pitääkin! Hyvää uutta vuotta!! ♥

Jäässä

Mummin luona järvessä peilijää. Hyvin kestää kuulemma, en kokeillut, laiturille uskaltauduin. Taas tuo ihmeellinen ihanaihanaihana valo, heijastukset ja kuurankukkia jäällä ♥

♥♥♥

Juuri tänään tämä ihmeellinen valo ja kauneus (ja kylmyys) ♥

♥

Jatkuu

Täällä loma vielä jatkuu, ja joulukin. Eilen syötiin kolmas jouluateria, tehtiin vielä lanttulaatikkoa ja leivottiin torttujakin. Nyt on luomukinkku kaluttu loppuun, siitä riitti jouluaterioiden lisäksi vielä neljään isoon tapaninpäivän pitsaankin. Jääkaapissa odottaa pipari-glögijuustokakku. Joten syöty meillä on hyvin, mutta ei liiaksi (ehkä). Palju on palautettu vuokraamoon, sitä ennen kuitenkin ehti Tirppanakin kotiutua ja testata miltä tuntuu mennä talvella uikkareissa ulos. Oli kivaa!

Tänään on vielä löhöilypäivä, ehkä tulee vieraita käymään, ja lapsi lähtee serkkujen luo yökyläilemään. Huomenna aikaisin aamusta ajetaan the jouluvieras bussille kohti lentokenttää, haikeeta on taas, mutta vielä me nähdään ♥ Huomisaamun jälkeen loppuvuoden suunnitelmat onkin vielä ihan auki. Katotaan mitä keksitään :o)

Joulufiiliksissä

Lumi satoi aatonaattona kuin tilauksesta. Meillä on vietetty leppoisaa joulua uikkareissa. Aattona saatiin auringonpaistetta ja jouluruokaa mahan täydeltä. Jospa tänään näkyisi tähtitaivas, ja revontuliakin toivotaan. Ihanaa loppuvuotta ystävät ♥

Ihan itse valitsen

Kumma fiilis: samanaikaisesti hassua päänsisäistä turbulenssia, sekä ääretöntä rauhaa ja varmuutta, onnellisuuttakin. Tuntuu että kuljen koko ajan suupielet korvissa :o) On täällä myös tehty hiljaista laskeutumista jouluun. Olen hankkinut lahjat rakkaimmilleni, tehnyt joululaatikot, piparit ja kakut, koska olen halunnut. Ei yhtään väkisinvääntöä, ei kiirettä, ei hermojenmenetystä - ainakaan vielä. Tirppana lähti jo viikonloppuna joulunviettoon isänsä luo. Vähän on haikeeta, mutta toisaalta se vapauttaa omannäköiseen jouluun ilman turhanpäiväistä showmeinikiä, kuten pukinhankintastressiä ja ylenmääräistä sokerihumalaista riehumista. Joulun pääluku pysyy kuitenkin samana, sillä meille tulee sunnuntaina yksi Erittäin Tärkeäksi käynyt Ihminen. Ja olishan tässä vielä vaikka mitä tekemistä, jos sen niin haluaisi nähdä, mutta minäpä teenkin vain sen mitä huvittaa ja senkin ihan pikkuhiljaa. Kyllä se riittää. Oma valinta :o)

Kunpa vielä tämä vähäinen lumikerros pysyisi maassa joulun yli.

Ihania joulunvalmisteluhetkiä, ihmiset! Rakkautta ja rauhaa! ♥

Neljästoista

Aika se vaan juoksee. Ihan kiva nyt kun on mitä odottaa, mutta toivon että vähän on rauhallisempi tahti sitten kun ne odotetut hetket on tässä käsillä.

Päivän kuvat: pimeää aamulla kun lapsi on viety koulubussille, keskipäivän sanoinkuvaamaton kauneus, illalla yhdentoista pellillisen piparinpaistourakka.

 

 

Lupaan, etten enää lupaa mitään

..sillä tässäpä heti perään kuvia siitä keskeneräisestä leivinuunista. Intouduin maalaamaan nuo laastitut osat ihan valkoisiksi (laasti oli vähän luonnonvalkoisehtavaa), ja siitä tuli niiiin hyvä, että ihan melkein tekisi mieli heti jatkaa laastimistakin loppuun asti. En kuitenkaan vielä tee sitä, yritän saada Ukkoa jollain konstilla innostumaan laastimishommasta, vaikka alussa niin vannoin että kyllä minä sen ite teen, mutku se ei ookaan yhtään helppoo eikä kivaa.. Nuo kaarikohdat sekä ulkonevat tiilirivit suosiolla ihan vaan maalasin, laastia olisi niihin ehkä ollut liian vaikea saada siististi (ihanku se missään muuallakaan mitenkään siististi olisi..), mutta muutoin olisi tarkoitus pinnoite laittaa maalin alle tuolleen vähän epätasaisesti eikä mitenkään ihan täysin umpeen nuita saumoja, se on ihan tarkoituksella just tuolleen tehty :o) Tuon kivitason ja valkoisen osan saumakohdan yritän vielä siistiä, niin ei pistä ihan noin pahasti silmään. Luukunvierustiilet saa ehkä jäädä ennalleen, ehkä. Ai ku tykkään tuosta valmiista kyljestä!!

Karmeiden kasaritiilien piilotusoperaatio

Yli vuosi sitten tuvan puolelta aloitettu tiilien valkaisuoperaatsiooni tyssäsi silloin muinoin noin leivinuunin puolivälin paikkeille. Nyt jatkoin hommaa kokonaan toiselta laidalta ja kokonaan toisilla aineilla. Laastimisen sijaan kokeilin maalata puuhellan tiilet valkoisiksi. Maalaaminen olikin niin paljon nopeampaa ja helpompaa! Keittiön ilme muuttui hetkessä, ja vielä kun maalasin hellan vieressä olevan muutaman tiilen levyisen seinänpätkänkin molemmin puolin, niin johan on vaaleutta ja valoa ihan eri tavalla kuin ennen! Enää leivinuunin pinnoitus loppuun, niin voin laittaa siitäkin kuvia, en kuitenkaan lupaa tehdä sitä tämän vuoden puolella, koska se laastiminen on vaan niin hidasta ja hankalaa hommaa.. Ennen/välivaihe-kuvia leivinuunista ei enempää tipu (näkyy tuossa alakuvan vasemmassa laidassa naulakon takana). Vaikken olekaan mikään somistaja enkä sievistelijä, niin silti mua häiritsee kuvissa kaikki tuo sälä - ikean kassit täynnä polttopuita, työkalut, kengät, roskat, lelut, paperirullat, vaatteet siellä täällä.. Kumma että elävässä elämässä eivät häiritse läheskään yhtä paljon.. Joten odottelen tässä joko remppa- tai raivausinspiraatiota :o)

Aamut on mun

Mun ikiomat hetket talviaamun hämärässä, kun pikkuväki on lähtenyt kouluun ja päivähoitoon, ja Ukko yleensä vielä nukkuu. Oon syönyt aamupalan, kahlannut läpi fasen, instan ja blogit, ehkä laittanut tiskit tai pyykit tai molemmat pyörimään, pistänyt tulet puuhellaan ja istuskelen keittiössä omissa ajatuksissani, taustalla soi musiikki, ehkä jopa joululaulut. Ei ole kiire minnekään. Kaikki on hyvin juuri näin. Parhautta ♥

Toinen

Tämä mikään joulukalenteri ole, ja muutakin asiaa mulla ehkä olisi, mutta tänään nyt kuitenkin jouluvalmistelujuttuja: saatiin lunta yöllä lisää (olennainen osa jouluvalmisteluita :o), ja eka piparitaikina on tekeillä, tulee täysspelttipipareita.