Aurinkoinen syyssunnuntai

Omat lapset ei tällä kertaa lähteneet mukaan retkeilemään, otettiin sitten tämä meidän viimeinen työläinen sekä pikkuneiti matkaan ja suunnattiin heti aamusta Huuhkajankierrokselle. Reitti oli kuus kilometriä pitkä, paikoin melko ylämäkinen, keli mitä parhain, hirvikärpäsiä ei bongattu yhtään, muita retkeilijöitä oli sen sijaan liikkeellä runsain mitoin. Muutama kätkö jätettiin ensi kertaan niin on sitten enemmän syytä lähtä toistamiseenkin :o)

Kuka syönyt on hinaajani

Kaksi mehiläispesää, aika monta kehällistä hunajaa, lainalinko pari päivää pyörimässä, ja lopputulemana noin kaksikymmentäkahdeksan litraa hunajaa. Siis ihan hirvee määrä! Nyt se pitää purkittaa ja sitten yrittää sijoittaa jonnekin, lähinnä varmaankin tutuille ja sukulaisille. Luomuna ei hunajaa vielä tänä vuonna voida markkinoida, toivottavasti jo ensi vuonna voidaan. Ja onpa mielessä vilahtanut ajatus valkosipulinkynsienkin säilömisestä hunajaan, kun noita valkkareitakin on vielä jokunen myymättä.. Siinä tulis yhdellä kertaa sekä hunajamarinoituja valkosipuleita että valkosipulihunajaa :o)

Etutalvi

Tältä kuulkaa näyttää kun on satanut kaksi päivää lunta. Syyskuussa.

Eikö oikeesti missään muualla vielä ole talvimaisemat ja joulufiilis? Eipä kyllä tuolla meidänkään taajamassa ole, mutta meilläpä on jo lunta tulvillaan..

Täsä mää istun

..ja katoin just Ihollan telkusta, samalla haaveilin eräkämpästä ja vaelluksesta Lapissa (yllättävää..). Yks huoneellinen lapsia (toivon mukaan) jo nukkuu, toisesta kuuluu musiikkia. Asuntola-asukki kielsi soittamasta illalla, toivottavasti osaa mennä ajoissa nukkumaan ihan ite.. Alakerrassa juttelee nuorimmainen sujuvasti englantia japanilaisen kanssa, ja keittiössä Mies kuuluu keskustelevan uusiseelantilaisen kanssa. Tänään saatiin nostettua kaikki perunat, ja ohratkin on jo kuivattu. Viikonlopuksi on suunnitteilla pikku kätköily-/vaellusretki, jos vain keli on suopea. On tämä elämä aika ihanata just nyt! ♥

Elämää

Kun ei tapahdu mitään mullistavaa eikä mainitsemisen arvoista, mistä sitä sitten kirjoitetaan? Ja kun nykyään tulee kuljettua liian harvoin kameran kanssa, niin mitä kuvia sitä sitten näytetään? Jospa kerrottais vaikka ihan tavallisesta syyskuun puolenvälin perusviikosta höystettynä parilla satunnaisella kuvatuksella kesän varrelta.

Sitten iskee joko rimakauhu tai sensuuri, enkä edes muista mitä meillä on viikon aikana tapahtunut.. No jotain muistan, nimittäin: - Kaksi uutta vapaaehtoistyöntekijää saapui, ja nyt meillä on ihan loistotiimi täällä! Harmi kun toinen niistä joutuu lähtemään jo torstaina pois. - Pidettiin yhdet kaksvuotissynttärit, ja niitä varten piti tietysti siivota (oon aika ylpeä itestäni, melkein koko alakerta on tai ainakin oli melko siisti!) sekä leipoa (sen onneksi hoiti Neiti, ja minä leipasin juhla-aamuna vielä täytekakun). Eikä yhtään haitannut vaikka kakkukynttilät unohtui hankkia.. - Neiti kävi työssäoppimispaikkahaastattelussa, ja työt alkaa huomenna. Siitä johtuen myös päivähoitohakemus on jätetty kuntaan, mutta eihän se paikka huomiseksi vielä tietenkään löydy, onneksi mummu hoitaa.. vielä hetken.. - Ohrat on vihdoin puitu, nyt ne odottelee kärryssä huomista kyytiä kuivuriin ja sieltä luomumunatilalle kananruuaksi. - Kursseja: naurujoogaa ja enkeleitä, pihasuunnittelua, itämaista tanssia.

Syytä hymyyn :o)

kesäiset syyspäivät, siistiytyvä koti, mukavat ihmiset, pikkuhiljaa etenevät projektit, tulevat synttärijuhlat, työapulaiset, asioiden järjestyminen, ilo - onhan näitä kun oikein kaivelee :o)

Ps. Se oli Neiti joka käväs pyörähtään ulkomailla asti!

Arvostusta!

Vuorovaikutustaidot parisuhteessa on kirjan nimi, ja hetihän sieltä löytyi paljon mietittävää.. Täytyypä tosiaan miettiä meneeköhän se meillä ihan näin, vai olisiko jossain parantamisen varaa..

Tärkeintä hyvässä vuorovaikutuksessa on, että arvostan itseäni ja arvostan kumppaniani.

Kun arvostan ja kunnioitan itseäni, suhtaudun vakavasti itseeni ja omiin tarpeisiini:

* ajatukseni ovat kuulemisen arvoisia
* tunteeni ovat tärkeitä ja ne kertovat siitä, miten koen asioita
* minulla on oikeus sekä puhua että tulla kuulluksi ja ymmärretyksi
* kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä eikä näkemyksiäni tarvitse jakaa, mutta arvostan itseäni niin, etten salli itseäni loukattavan ja mitätöitävän
 

Kun arvostan ja kunnioitan kumppaniani, pidän kumppanini tarpeita, toiveita ja unelmia kuuntelemisen arvoisina:

* olen kiinnostunut kuulemaan, mitä hän ajattelee
* arvostan, että hän luottaa minuun niin, että kertoo minulle ajatuksistaan
* kunnioitan hänen tunteitaan viesteinä hänen sisäisestä maailmastaan
* olen utelias kuulemaan häntä, ja tahdon parhaani mukaan ymmärtää häntä, hänen mielipiteensä ovat hänen omiaan eikä minun tarvitse ajatella samalla tavalla kuin hän
* en tahdo milloinkaan loukata häntä

Haikeutta ilmassa

Kummallista. Tiesin toki että tykkään ihmisistä ja kiinnyn helposti, mutta silti tai ehkä just siksi on jotenkin oudon haikeaa aina kun nuita meidän vapaaehtoisia lähtee kotiin.. Vaikka ne ei viipyis kuin pari viikkoa, silti aina niiden lähdön jälkeen tuntuu kuin jotain puuttuis.

Hyvänä puolena mainittakoon, että nyt mulla on ystäviä ympäri maapallon, ja kyläilykutsuja sinne tänne. No ei tietenkään oikeesti, mutta eipä sitä tiedä jos vaikka joskus tulisi lähdettyä johonkin sellaiseen maahan, josta ei aikaisemmin olisi ollut yhtään kiinnostunut, mutta nyt yhtäkkiä onkin.

Onneksi niitä on vielä tulossa lisääkin, ei ne työt farmilla vielä tähän lopu :o) Ja ensi kesänä sitten tavataan taas uusia vapaaehtoistyyppejä, ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa joitain vanhojakin.

Viikonloppuna taas kotiseutumatkailtiin, tällä kertaa käytiin Helvetinkattilassa. Oli todella upea paikka, ja kätköhän se tietysti sielläkin luurasi. Sekä sadoittain hirvikärpäsiä..

Ei löydy hyvää linkkiä tähän, mutta tässä vähän jotain infoa: Helvetinkattila on Varpaisjärven yksi huomattavimmista luonnonnähtävyyksistä. Se on noin 600 m pitkä ruhjelaakso, jossa on runsaasti moreenipeitteisiä kallioselänteitä. Ruhjelaakson toisessa päässä on varsinainen Helvetinkattila, joka on jylhä, pystyseinäinen n. 15 m syvä ja 20 m leveä rotko. Pohjalla on vaikeakulkuinen louhikko. Alue on suosittu paikallinen nähtävyys ja sinne johtaa opastettu polku.

No muistitko

muistinko mä laskut maksaa, maton viedä pesulaan,
rakkailleni sanoinhan yli kaiken välitän,

muistinko olla itseni herra, muistinko tehdä niinkuin tahdon,
muistinko kiittää, arvoa antaa, muistinko ottaa omaa aikaa,

muistinko mä kuuta katsoo ja unelmoida joutavaa,
virheilleni naurahtaa, tää ei oo niin vakavaa,

jos tämä ois iltani viimeinen osaisinko olla onnellinen,
muistinko olla itseni herra tänäänkin?

(tai jotain sinnepäin.. Jannika B - Itseni herra)

Pienestä kii

Joskus ei tarvita paljoa: harmaa lauta ladon seinästä ja muutama posliinivedin Ikeasta. Siinä meidän tämän hetken versio rustiikista lautaseinästä. Mutta tunnetustihan nälkä kasvaa syödessä..