Melkein kaikissa blogeissa on niin ihanat joulukalenterit. Itse en moiseen urakkaan halunnut ryhtyä, näyttää tämä joulukuu muutenkin kuluvan pikavauhtia.. Ja kun en nyt oikein muutakaan keksi, jatketaan vähän vähemmän jouluisella tekstillä, eli lisää otoksia Leena Markkasen elämän oivallusten opaskirjasta Ilo tekee ihmeitä:
Elääksemme täysipainoista elämää ja pysyäksemme terveinä on osattava sanoa myös ei. Auttamistyötä tekevät unohtavat tämän usein. He venyvät liian pitkälle auttamisessa ja väsyvät lopulta. Tuolloin on unohtunut vertaus samalla viivalla seisomisesta. Nämä ihmiset ottavat askeleen taaksepäin eivätkä pidä itseään samanarvoisena muiden kanssa. Vapaaehtoisen auttamisen on todettu parantavan auttajan omia sairauksia ja tuovan autuaallista hyvänolon tunnetta. Mutta sana vapaaehtoinen täytyy muistaa. Se tarkoittaa ilolla auttamista. Jos auttamisesta tulee taakka itsensä unohtamisen kustannuksella, siitä ei ole iloa kenellekään. Säteilemme ympäristöömme sitä, mitä olemme sisimmässämme. Uhrautumisen vaistoaa, eikä se tunnu hyvälle. Mutta hän, joka on pitänyt huolta myös itsestään ja haluaa auttaa, pystyy välittämään apua ja iloa täydestä sydämestään. Tällainen auttaminen parantaa.
Toiset meistä ovat saaneet synnyinlahjanaan taidon luovia elämän myrskyissä. He sanovat tiukan paikan tullen: -Eiköhän se siitä järjesty. Ja kuinka ollakaan, yleensä heidän asiansa järjestyvät. He eivät purista, he luottavat. Toiset meistä ovat puolestaan imeneet itseensä mallin huolestumisesta. Tiedämme, kuinka alttiita olimme lapsina vaikutteille, joten ei ole ihme, jos suhtautumisemme elämään on hyvin paljon samanlainen kuin kasvattajillamme on ollut. Jos vanhempamme sanoivat esimerkiksi: -Kaikki menee aina päin seiniä, tai: -Mitähän kauheaa nyt tapahtuu? ovat samaiset sanat todennäköisesti kuin nauhalla aivoissamme ja käytämme niitä samoin, mikäli emme vielä ole työstäneet rajoittavia ajatuksia itsestämme ja muuttaneet niitä valoisammiksi.
Huolestuminen kuluttaa valtavasti energiaa. Usein ei riitä, että huolestumme huomisesta, olemme huolestuneita myös tästä päivästä ja siitä, miten mennyt on vaikuttanut elämäämme. Huolestuminen on aivan eri asia kuin asioista huolehtiminen. Huolestuminen, liika empaattisuus ja itsensä unohtaminen voi tuntua ahdistavalta sydämen seutuvilla. Syvä huokailu ja sydämen alueen sively paljastaa huolestujan.
Mietittävää:
Uskaltaisitko kokeilla luottamista? Tunnet varmaan jonkun, joka luottaa elämään, itseensä, toisiin.. Hankkiudu hänen seuraansa ja yritä oppia tuo hieno taito häneltä. Entä teetkö joitakin asioita hammasta purren? Mieti, voisiko sen tehdä toisella tavalla tai sitten tehdä jotain aivan muuta.
On kaksi asiaa, joista meidän ei pidä huolestua: eilinen ja huominen. Kukaan ei ole koskaan sortunut tämän päivän taakan alle. Vain jos siihen lisätään eilinen ja huominen, vain silloin taakka on liian raskas. Vain silloin.
Tuntematon
Elääksemme täysipainoista elämää ja pysyäksemme terveinä on osattava sanoa myös ei. Auttamistyötä tekevät unohtavat tämän usein. He venyvät liian pitkälle auttamisessa ja väsyvät lopulta. Tuolloin on unohtunut vertaus samalla viivalla seisomisesta. Nämä ihmiset ottavat askeleen taaksepäin eivätkä pidä itseään samanarvoisena muiden kanssa. Vapaaehtoisen auttamisen on todettu parantavan auttajan omia sairauksia ja tuovan autuaallista hyvänolon tunnetta. Mutta sana vapaaehtoinen täytyy muistaa. Se tarkoittaa ilolla auttamista. Jos auttamisesta tulee taakka itsensä unohtamisen kustannuksella, siitä ei ole iloa kenellekään. Säteilemme ympäristöömme sitä, mitä olemme sisimmässämme. Uhrautumisen vaistoaa, eikä se tunnu hyvälle. Mutta hän, joka on pitänyt huolta myös itsestään ja haluaa auttaa, pystyy välittämään apua ja iloa täydestä sydämestään. Tällainen auttaminen parantaa.
Toiset meistä ovat saaneet synnyinlahjanaan taidon luovia elämän myrskyissä. He sanovat tiukan paikan tullen: -Eiköhän se siitä järjesty. Ja kuinka ollakaan, yleensä heidän asiansa järjestyvät. He eivät purista, he luottavat. Toiset meistä ovat puolestaan imeneet itseensä mallin huolestumisesta. Tiedämme, kuinka alttiita olimme lapsina vaikutteille, joten ei ole ihme, jos suhtautumisemme elämään on hyvin paljon samanlainen kuin kasvattajillamme on ollut. Jos vanhempamme sanoivat esimerkiksi: -Kaikki menee aina päin seiniä, tai: -Mitähän kauheaa nyt tapahtuu? ovat samaiset sanat todennäköisesti kuin nauhalla aivoissamme ja käytämme niitä samoin, mikäli emme vielä ole työstäneet rajoittavia ajatuksia itsestämme ja muuttaneet niitä valoisammiksi.
Huolestuminen kuluttaa valtavasti energiaa. Usein ei riitä, että huolestumme huomisesta, olemme huolestuneita myös tästä päivästä ja siitä, miten mennyt on vaikuttanut elämäämme. Huolestuminen on aivan eri asia kuin asioista huolehtiminen. Huolestuminen, liika empaattisuus ja itsensä unohtaminen voi tuntua ahdistavalta sydämen seutuvilla. Syvä huokailu ja sydämen alueen sively paljastaa huolestujan.
Mietittävää:
Uskaltaisitko kokeilla luottamista? Tunnet varmaan jonkun, joka luottaa elämään, itseensä, toisiin.. Hankkiudu hänen seuraansa ja yritä oppia tuo hieno taito häneltä. Entä teetkö joitakin asioita hammasta purren? Mieti, voisiko sen tehdä toisella tavalla tai sitten tehdä jotain aivan muuta.
On kaksi asiaa, joista meidän ei pidä huolestua: eilinen ja huominen. Kukaan ei ole koskaan sortunut tämän päivän taakan alle. Vain jos siihen lisätään eilinen ja huominen, vain silloin taakka on liian raskas. Vain silloin.
Tuntematon
2 kommenttia:
Viisaita sanoja!!!
Tuo huolestuminen liittyy varmaan jotenkin siihenkin että yrittää hallita kaikkea, kontrolloida. Joskus pitää vaan uskalla päästää siitäkin irti ja luottaa muihin ja elämään. Silloin sen näkee, että elämä kantaa ihmeen hyvin. Pelolle on huono rakentaa päätöksiä. Parhaat päätökset olen tehnyt kun olen hypännyt tuntemattomaan ja joutunut luottamaan siihen mihin se vie!
Lähetä kommentti