Pikkujoulua ja pihahommia

Kolmen muskettisoturin pikkujoulua vietettiiin eilisiltana. Juhliminen aloitettiin Luovan Puun joulupuodista, jossa kävimme kokemassa kiireetöntä tunnelmaa sekä ihastelemassa käsityöläisten taidokkaita töitä. Pienet olkienkelit ostimme kotiinviemisiksi. Sieltä suuntasimme kaupan kautta askartelemaan.. Illan aikana syntyi meriheinäkiekurat sekä muutama pikkuinen rautalankaenkeli. Herkkuja oli jos jonkunlaista, ja kotimatkalla olikin maha kipeä liiasta syömisestä ja nauramisesta.


Tänään on ollut loistava ulkoilukeli. Pihalla on taas riittänyt siistimistä ennen seuraavien lumien tuloa. Mies on Pienimmän kanssa pitänyt tynnyrissä nuotiota - se onkin maailman mielenkiintoisinta hommaa! Pihanraivauksen jälkeen palkitsin itseni pystyttämällä tien varteen pari heinäseivästä. Kärkkäisen sikapäiviltä ostetut amppelikoukut löysivät näin lopulta paikkansa. Nyt vielä pitää etsiä kauniit lyhdyt niihin roikkumaan.


Illaksi on odotettavissa vieraita, joten pitääkin alkaa leipaisemaan jotain hyvää.. Olisikohan toivoa löytää adventtikynttelikkö huomiseksi..?

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Valoa!

Ja ihanaa hämärää! Tykkään kovasti syksystä, talvesta, siitä iltojen hämärästä tunnelmasta, kynttilänvalosta. Vieraiden mielestä meillä on aina ihan pimeetä, kun on vaan jotkut pienet valot nurkassa ja pari tuikkua. Eipähän näy niin tarkasti kaikki roskat ja pölykoirat :o)

Pienet valot virittelin hassusti seinälle aarreaitasta löytyneen, valkoiseksi maalatun kehyksen taakse. Kehykseen on tulossa peili, ja valot on tulossa siihen ympärille. Sitten joskus.. Nallukka vartioi kulhossa olevia tonttukarkkeja, jotka kummasti hupenevat yhden jos toisenkin ohikulkiessa. Tasettiensipuleista kurkkii jo pienet vihreät piippanat. Tuoksua odotellessa..


Aurinko ei ole vieraillut meillä pitkään aikaan. Maa on taas mustana, ruskeana, lehtien peitossa. Osa syreeneistä pitää vieläkin tiukasti lehdistään kiinni. Riittää taas keväällä haravoimista. Talon harjalla loistaa valo - ja kauas loistaakin - vain silloin kun ulkoilemme pimeällä. Muita pihavaloja meillä ei ole, paitsi sellaiset liikkeentunnistimella varustetut lamput joka nurkalla.

Myöskin keittiössä meillä on ollut tosi huono valaistus, vain kattovalot sekä yksi loisteputki tiskipöydän päällä. Virittelin Ikean nipistinspotin liesituulettimenkuvun vai miksi kummaksi sitä isoa pellistä väännettyä pömpeliä lieden ja puuhellan päällä kutsutaan? huuva? reunaan, töpseli seinään ja naps valo päälle. Nyt näkee tehdä ruokaa! Toimii myös tunnelmavalona pitkin hämärää.

Monni-Monsteri

Olipa kerran kissakaverukset Milli ja Molli. Milli jäi auton alle ja Molli sai neljä pentua. Perheen ihmislapselle puhkesi allergia. Pennut löysivät lopulta uudet kodit, mutta pikkuisen arka emokissa ei. Niinpä ainoaksi ratkaisuksi jäi viedä Molli eläinlääkäriin viimeiselle matkalleen. Eläinlääkäri laittoi nukutusaineen ruiskuun ja Mollin tiukasti häkin seinien väliin. Molli sanoi miu. Silloin eläinlääkärin apuna ollut työelämään tutustuja sanoi: -Oota mää soitan meiän äitille. Ja niinpä hän ilmoitti äidilleen että meillä on nyt kissa. Siihen äiti vastasi ";oD". Eläinlääkäri ilahtui kovin, mutta vielä enemmän ilahtui Mollin entinen perhe.

Nyt Molly - nimi piti vaihtaa tyttömäisemmäksi - on ollut meillä kolme viikkoa. On pikkuhiljaa tutustunut uuden perheen ihmisiin, "vanhoihin" kissoihin sekä koiriin. Alkaa vähitellen tottua meidän elämänmenoon. Uskaltaa jo liikkuakin talossa. Liian innokkaille nelijalkaisille tuttavuuden tekijöille murisee ja sähisee.

Molly on vielä nuori kissa, reilun vuoden ikäinen. Kovin leikkisä, käyttää kynsiä kovasti.. Molly on ominut kodikseen keittiön nurkassa olevan pienen lipastonlaatikon, jossa meillä ennen säilytettiin maksettavia laskuja. Hassu pieni kissa.



Ensi viikolla Molly menee samaisen eläinlääkärin luokse leikattavaksi. Lupasi ensin kuitenkin tarkistaa ultralla ettei ole uusia pentuja tulossa..

Vähän jo jouluttaa..

Joulu hiipii tupaan pienin askelin. Lumi, joka tosin sulaa kovaa vauhtia pois, kirkasti maiseman, mielen ja ajatuksetkin. Lapset on olleet pienessä nuhassa, kurkkukipua ovat valitelleet mutta kenellekään ei ole noussut kuumetta. Kouluun en ole sairaita patistanut, monia sovittuja menojakin on peruttu. Ei ole mukava ihmisten seassa pärskiä, eikä uusia pöpöjä pyydystellä. Onpahan ollut hyvää aikaa suunnitella tonttujuttuja..

Lapset on tehneet joulutoivelistat. Ensimmäinen piparisatsi on paistettu ja maisteltu. Joulukortteja vähän jo askarreltu. Lahjoja mietitty ja näperrelty. Kummilasten joululahjatoiveita on varovaisesti tiedusteltu. Olisi ihana saada kaikki lahjat hankittua ennen jouluruuhkia. Vielä ihanampaa olisi jos ei tarvitsisi hankkia yhtään lahjaa, vaan kaikki voisi tehdä itse..

Liikkelle on kuitenkin lähdettävä. Yksi reissu hyvissä ajoin ennen joulua on tehtävä ihan Kuopioon asti, siellä on muutama sellainen asia joka vaatii maalaishiiren matkustamaan kauas kaupunkiin. Kuten punaiset huopikkaat..

Meneekö nämä kuvat oikeesti tuommoseksi puuroksi niinku näyttäis..?
Hassuja lumihiutaleita, pikselimössöä..

Puropuropuro

Novitan uusista ihanista Puro -langoista on jo monta sävyä kotiutunut meille. Ensimmäiseksi tartuin Tundraan: tummaa harmaata, vihreää, turkoosia, pinkkiä. Kaveriksi tummanharmaata Nallea. Kaksinkertaisella langalla, viitosen koukulla virkaten. Yhdestä kerästä pirtsakka pipo, toisesta muhkeanlämpimät rannettimet joogatunteja ajatellen. Kätevät myös pikapikaa kameran kanssa pihalla hypätessä, peukut tosin meinaa jäätyä jo näillä pakkasilla..

Puolivälissä päivää

Tänään olen viettänyt iloista päivää. Olen sujauttanut Miehen huopavuoriset kumpparit jalkaan ja ulkoillut moneen kertaan. Etsinyt ja löytänyt lumikolan, pukannut painavaa nuoskalunta ja kaivanut auton hangesta. Olen naureskellen katsellut hassun Pikkukoiran riemukasta ensikohtaamista hangen kanssa. Pehmeä pentupörrökarva kerää näköjään tehokkaasti myös lumipalloja :o) Pampula on nimensä veroinen! Ja se vasta hauskaa onkin kun sisälle tullessa Pikkukoira ravistelee turkkiaan ja pieniä lumipalloja pyörii pitkin lattiaa. Tänään olen päättänyt hankkia eteiseen seinästä seinään yltävän kumimaton..


Tänään olen nauttinut ystävieni seurasta. Puhunut puhelimessa sekä ilahtunut yllätävistä, ei-enää-niin-harvinaisista kyläilijöistä. Olen aukonut pieniä kauniita lahjapaketteja, viettänyt monta iloista hetkeä herkkupöydän äärellä. Hymyssäsuin kuunnellut ystävieni jutustelua ja innostunut itsekin suunnitelemaan taas vaikka mitä! Tänään sen sijaan en ole vanhentunut vuodella..


Ja päivä on tosiaan vasta puolessa. Ties mitä ihania yllätyksiä on vielä tulossa! Seikkailu jatkuu!

Isä

Omalle isälle en ole voinut lähes kymmeneen vuoteen ojentaa isänpäivälahjoja Sen sijaan yritän sillon tällöin muistella isästä jotain. Jospa ajatukset menevät perille tuonne yläkertaan..

isä tekemässä tupatarkastusta meidän silloisessa uudessa kodissa, pilke silmäkulmassa isä epäili liekö monta vuotta viihdytään

hetki jouluaamuna olohuoneen lattialla joulumännyn juurella Uudessa-Seelannissa, lapset aukoo lahjoja ja pappa hymyilee

ensimmäinen isänpäivä sen jälkeen kun olin muuttanut pois vanhempieni luota, kortti isälle

syntymäpäiväni melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten, ujo onnitteluhalaus isältä nurkan takana

<3

Puoli viideltä on jo hämärää

Niin hämärää, että ajellessa pitää laittaa pitkät valot päälle. Näkee paremmin. Viime viikonloppuna tien yli jolkotteli kolmen hirven jono. Katsoin ensin, että onpas siinä iso koira, ja toinenkin. Onneksi olivat sen verran kaukana.

Lapsi halusi lähteä Mummun luo viikonlopuksi, isänpäiväksi pois isän luota. -Sehän on vaan isänpäivä. No kyllähän isä ymmärtää..

Aamulla taivaanranta oli kuin tulessa. Mahtava värien ilotulitus. Sormet jäässä hypin pihalla kameran - sekä koirien kanssa. Mutta kyllä kannatti!

Mielen on vallannut jonkinsortin kaipaus. Johtuukohan lähestyvästä vanhenemisesta vai mistä. Ajatus, että kunpa saisi vielä tuntea niinkuin joskus silloin nuorena, rakastua, ihan kokonaisvaltaisesti. Johonkin, ei mitenkään välttämättä johonkuhun. Nykyään vaan ei taida olla aikaa moiseen. Ehkäpä odottelen potkua persauksille, jotain suuntaa elämälle tästä eteenpäin. Ehkä se on sitten eteenpäin :o)

Viikonloppuna kurssi ja yhtäaikainen isänpäivän kakkuilu sekä muut tarjoilut vaatii vähän ylimääräistä suunnittelua ja aikatauluttamista. Ehkäpä siitäkin selvitään. Lunta toivoisin tähän pimeään, muuten on liian mustaa.

Aarteenetsijät

Pojat on innostuneet koluamaan leikkimökin vintillä. Itse en pienestä luukusta ala änkeytymään sisään, joudunkin sitten odottamaan ulkopuolella ja ottamaan vastaan aarteet. Sieltä löytyy kuulemma laatikkokaupalla vanhoja pulloja. Kuvien ottamisen jälkeen löytyi vielä mm. vanha kokispullo sekä monta venäläistä konjakkipulloa. Ties kuinka kauan ovat vintillä lojuneet, pinta on ihan pölyssä ja seitissä. Mutta ei se mitään, pojat mielellään tiskaa pullot itse, osaavat varoa etikettejäkin. Ja sitten ihaillaan löytöjä!


Näille pitäisi nyt vaan löytää sijoituspaikka, takaisin vintille niitä ei kuulemma enää viedä.