Perjantaiaamuna lapset koulubussiin, me eskarilaisen ja Miehen kanssa kohti Oulua. Sumua. Pysähdys aamutuimaan puolivälin Antiikkia -liikkeessä. Auringonpaistetta. Nelostiellä hirvi tienpenkalla pajuja popsimassa. Sataa räntää, rakeita, lunta, vettä. Perillä talolla ihan aikataulussa, puolenpäivän aikaan.
Pihakivet jäässä. Allas houkuttelee edelleen lasta. Pikainen kierros sisällä, kaappien tarkistus, onhan kaikki meidän tavarat pois - no ei ole, joten niitä auto pullolleen. Lapsi Mummun luo ja tavarat autosta Mummun autotalliin. Makaronilaatikkoa, Miehelle kahvit. Vielä pyörähdys talolla, loppujen tavaroiden autoon survomista ja kaupunkiin.
Vaille kolme pankin edessä. Tulee pariskunta, kättelee, nainen tuntee minut jostain nuoruudesta, en saa päähäni kuka on vaikka nimen kuulenkin. Kaikki neljä sisään pankkiin, yläkertaan, neuvotteluhuoneeseen. Allekirjoituksia. Raha liikkuu, vaikkei sitä näykään. Onnitteluja, kiitoksia. Helpotusta, haikeutta. Vielä vähän pankkiasioita, lainanmaksua.
Juhlaeväät Subilta, tuhluukierros Kärkkäisen sikapäivillä ja takaisin talolle. Uudet omistajat on ehtineet paikalle ennen meitä. Kyselyitä, esittelyä. Onneksi osaavat arvostaa meidän ratkaisuja ja tekosia remontoinnissa, vaikka mukana onkin maalipurkki ja tapettirulla. Eivät aio kuitenkaan kaikkea laittaa uusiksi. Ainakaan heti.
Loput meidän tavarat autoon. Jäi vielä yksi sähköpatteri ja työmaavalo, ne haetaan joskus. Illan hämärtyessä Mies lähtee ajelemaan kotiin, Mummu tulee lapsen kanssa hakemaan minua. Heihei, talo! Toivottavasti pitävät hyvää huolta.
Illalla lohkoperunoita ja BB. Yöllä nukun tosi huonosti, pätkissä. Lauantaina on pakkasta. Pikapyörähdys Zeppeliinissä, pienten ja isojen vieraiden kanssa seurustelua, virkkaamista. Sataa isoja rakeita.
Nukun liian paljon enkä meinaa kunnolla herätä. Pää pöhnässä. Iltapäivällä junalla kotiin. Vastaantulevat tavarajunat luistelee ylämäissä, niitä pitää odottaa, sanoo veturinkuljettaja. Junamatka kestää tunnin liian kauan, lapsi ei meinaa keksiä enää tekemistä. Vihdoin kotona. Lumet on sulaneet. Väsynyt. Onnellinen?
3 kommenttia:
Moi, kuullostaa työläältä, mutta kuitenkin ihan elämältä. Joskus pitäisi ehtiä kaikennäköistä, minuuttiaikataulun mukaan pitää toimia...
Tehän selvisitte ihan hyvin kuitenkin :)
Vaikka nukuitkin huonosti.
Mikäs talo se muuten oli? Mökki, vai oletteko asuneet siellä. Eiks tule missään vaiheessa ikävä sitä?
Syysterveisin Kristina
Onpa jännän näköinen tuo taivas ylimmässä kuvassa! Ihan kuin olisi joku vaalea putki tien yläpuolella :)
Kris: Talo oli meidän koti yhdeksän vuoden ajan. Peruskorjattiin se lattiasta kattoon ja viime syksynä muutettiin pois. Ja nyt saatiin se sitten myytyä :o) Ikävä tulee, varsinkin sitä vaaleutta ja valoisuutta, ja pihaa tietysti eniten..
Hanski: Se olikin jännä makkarapilvi. Molemmat päät pystyi näkemään, harmi kun sitä ei saanut kokonaan kuvaan. Siinä se möllötti nelostien päällä, ja kun ajettiin sen ali niin alkoi taivaalta sadella kaikenlaista.
Lähetä kommentti