Tavallista turinaa

Täytyy opetella olemaan päivisin yksin. Ensimmäistä päivää lapset sekä Mies ovat koulussa kaikki. Sitä ei ole kovin monesti ennen sattunut, mutta tästä lähtien se onkin normaalitilanne arkipäivisin. Ja minä kurmotan täällä miettien mille alkaisi..

Etukäteen jo vähän mietin listaa kaikesta siitä mitä tehdä voisin niinä viitenä arkipäivän tuntina kun ei kukaan ole vaatimassa mitään. Ihan omia hommia, omalla ajalla. Oikeita töitä on niin vähän että aikaa jää paljon muullekin. Ensimmäisenä käväisi mielessä että jospa nyt viimein alkaisin tyhjentämään loput muuttolaatikot (!) ja laittamaan tavarat paikoilleen. Pienenpientä remppaakin päivisin voisi harrastaa. Aarreaitasta kaivoin pirtinpöydän jalat, ne nököttää tuossa keskellä lattiaa, odottelee että jos joku ne vaikka innostuisi maalaamaan. Kansilevyn joku on joskus tapetoinut molemmilta puolilta, joten sen vein ensin vanhan pirtin puolelle. Siellä on tilaa kaapia tapettia, eikä tarvi heti siivota jälkiään.. Sitten joskus pöytä on tarkoitus viedä "leikkimökkiin". Kävin myös kuivaamossa kurkkimassa sinne säilöttyjä vanhoja ovia ja ikkunoita, jos niistä keksisi jotain ihanaa.. Sitten olen vähän suunnitellut sellaista askarteluprojektia johon tarvitaan maalausteinettäkin, mutta siitä joskus lisää mikäli koskaan pääsen niin pitkälle. Langatkin huutelee houkuttelevia kutsuhuutojaan arkun kätköistä, joten virkkuukoukkuun tartun päivittäin, mutta vain vähäksi aikaa kerrallaan ettei mene niskat juntturaan. Ja pitäsi Pikkukoiran kanssa alkaa jotain tottelevaisuusjuttuja harjoittelemaan, ettei siitä(kin) tule junttia maalaiskoiraa.

Tällaiset sateettomat loppukesän päivät tekee kuitenkin mieli kuluttaa pihahommissa. Vielä on purkissa muutama taimi, joille on ihan pakko löytää paikka ennen talven tuloa. Navetassa on säilössä kassillinen narsissinsipuleita. No niitä ei onneksi ihan vielä tarvi istuttaa, sitten joskus kun on sateinen ja kurja päivä, perinteinen kukkasipuleiden istutuskeli.. Navetassa on myös melkein kaksi säkkiä kuivabetonia, joka menee kyllä huonoksi jos siitä ei kohta jotain keksi tehdä.. Rakennushommiakin piisaa, terassi on vielä kesken, ja lisäksi haaveilen puutarhavajasta. Äkkiäkös sellaisen tuohon takapihalle pystytän..

Joinakin päivinä täytyy olla viemässä tai hakemassa koululaisia, kun ei kyydit tänne syrjäkylälle kulje ihan joka tunti. Tuleepahan käytyä samalla kaupassa ja kirjastossa. Ja eskarilaista täytyy olla joka päivä vastassa tienvarressa, kun bussi tulee. Eli kellon kyttäämiseenkin kuluu melko paljon aikaa..

yläkuvassa sinipiikkiputkia Kuljun taimitarhalla
alakuvassa näkymä vanhan pirtin ikkunasta ulos