Lapsellista

Ihan pakko kertoa pari tapausta eiliseltä. Miehellä oli pesisottelu Iisalmessa, ja koko konkkaronkka halusi käydä kaupungissa, kun nyt vielä sunnuntaina kaupat oli auki. Nakattiin Mies kentälle ja lähdettiin Prismaan. Siellä Pienin olisi kovasti halunnut uutta peliä Wiille, mutta kun en suostunut, päätti salakuljettaa sen puseron sisällä ostoskärryyn. Yllättäen vartijasetä oli huomannut tapauksen, ja tuli pitämään puhuttelua.. Yleensä puuttuvat näpistyksiin vasta kassojen jälkeen, mutta nyt katsoi parhaaksi tarttua asiaan heti. Ja ihan hyvä niin, vaikka luulen kyllä että olisin kuitenkin hoksannut pelikotelon ennen kassoja ja laittanut ipanan palauttamaan sen. Toivottavasti opetus meni perille..

Kauppareissun jälkeen mentiin katsomaan isin peliä. Se tuntui jatkuvan aina vaan, joten lähdettiin lasten kanssa kuluttamaan aikaa viereiselle rannalle. Loppuvihellysten kuuluttua haettiin iskä ja huristeltiin kotiin. Sillä hetkellä kun käännyttiin kotipihaan, Vähän-Isompi alkaa hätäilemään että hän ei voi huomenna lähteä kouluun kun kengät jäi sinne rannalle.. Oli ottanut kengät pois kun tuli niin kuuma jaloille, eikä sitten käynyt mielessä että voisi ottaa ne mukaan kun oltiin lähdössä.. Eipä siinä auttanut kuin iskän lähteä lapsen kanssa takaisin sinne rannalle, neljänkymmenen kilometrin päähän etsimään kenkiä. Toinen kenkä löytyi järvestä ja toista ei ollenkaan, mutta onneksi kello oli vasta vähän vaille iltayhdeksän, joten ei kun sukkasillaan kenkäostoksille.

Ja tänä aamuna kaivoin pinseteillä Pienimmän korvasta pienenpienen Mastermind -matkapelin nappulan.. Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua..

Tavallista turinaa

Täytyy opetella olemaan päivisin yksin. Ensimmäistä päivää lapset sekä Mies ovat koulussa kaikki. Sitä ei ole kovin monesti ennen sattunut, mutta tästä lähtien se onkin normaalitilanne arkipäivisin. Ja minä kurmotan täällä miettien mille alkaisi..

Etukäteen jo vähän mietin listaa kaikesta siitä mitä tehdä voisin niinä viitenä arkipäivän tuntina kun ei kukaan ole vaatimassa mitään. Ihan omia hommia, omalla ajalla. Oikeita töitä on niin vähän että aikaa jää paljon muullekin. Ensimmäisenä käväisi mielessä että jospa nyt viimein alkaisin tyhjentämään loput muuttolaatikot (!) ja laittamaan tavarat paikoilleen. Pienenpientä remppaakin päivisin voisi harrastaa. Aarreaitasta kaivoin pirtinpöydän jalat, ne nököttää tuossa keskellä lattiaa, odottelee että jos joku ne vaikka innostuisi maalaamaan. Kansilevyn joku on joskus tapetoinut molemmilta puolilta, joten sen vein ensin vanhan pirtin puolelle. Siellä on tilaa kaapia tapettia, eikä tarvi heti siivota jälkiään.. Sitten joskus pöytä on tarkoitus viedä "leikkimökkiin". Kävin myös kuivaamossa kurkkimassa sinne säilöttyjä vanhoja ovia ja ikkunoita, jos niistä keksisi jotain ihanaa.. Sitten olen vähän suunnitellut sellaista askarteluprojektia johon tarvitaan maalausteinettäkin, mutta siitä joskus lisää mikäli koskaan pääsen niin pitkälle. Langatkin huutelee houkuttelevia kutsuhuutojaan arkun kätköistä, joten virkkuukoukkuun tartun päivittäin, mutta vain vähäksi aikaa kerrallaan ettei mene niskat juntturaan. Ja pitäsi Pikkukoiran kanssa alkaa jotain tottelevaisuusjuttuja harjoittelemaan, ettei siitä(kin) tule junttia maalaiskoiraa.

Tällaiset sateettomat loppukesän päivät tekee kuitenkin mieli kuluttaa pihahommissa. Vielä on purkissa muutama taimi, joille on ihan pakko löytää paikka ennen talven tuloa. Navetassa on säilössä kassillinen narsissinsipuleita. No niitä ei onneksi ihan vielä tarvi istuttaa, sitten joskus kun on sateinen ja kurja päivä, perinteinen kukkasipuleiden istutuskeli.. Navetassa on myös melkein kaksi säkkiä kuivabetonia, joka menee kyllä huonoksi jos siitä ei kohta jotain keksi tehdä.. Rakennushommiakin piisaa, terassi on vielä kesken, ja lisäksi haaveilen puutarhavajasta. Äkkiäkös sellaisen tuohon takapihalle pystytän..

Joinakin päivinä täytyy olla viemässä tai hakemassa koululaisia, kun ei kyydit tänne syrjäkylälle kulje ihan joka tunti. Tuleepahan käytyä samalla kaupassa ja kirjastossa. Ja eskarilaista täytyy olla joka päivä vastassa tienvarressa, kun bussi tulee. Eli kellon kyttäämiseenkin kuluu melko paljon aikaa..

yläkuvassa sinipiikkiputkia Kuljun taimitarhalla
alakuvassa näkymä vanhan pirtin ikkunasta ulos

Aarteet arkussa

Vanhoja tekstejä ja pehmeitä lankakeriä. Omia värejä ja vähän toistenkin, piilossa kannen alla. Voi kurkistaa kun haluaa kauneutta, lämpöä tai inspiraatiota..

Ihan parhaita päiviä

Nämä loppukesän lämpöiset. Aurinko paistaa kevyesti, ei enää paahda. Pilvipoutakin on ihanaa, silloin jaksaa kummasti touhuilla pihahommissa. Lämpöä sen verran että voi olla jo pitkät hihat, mutta hanskoja ei sentään vielä tarvita. Tänään näyttää taas olevan vähän liian kesäistä..

Virtaa riittää puuhastella aamusta iltaan, kun vain saisi olla ulkona ja joku huolehtisi lapsille ruuan pöytään jne.. Mullan tonkimiseenkin löytyy kummasti enemmän intoa kuin vielä hetki sitten. Taimet ovat innoissaan kun pääsevät vihdoin purkista multaan.

Ja nämä illat! Lämmintä, tyyntä, ja jo kymmenen aikaan alkaa hämärtää. Juuri sellaista ihanaa rapukekkerifiilistä. Vaikken koskaan rapujuhlissa ole ollutkaan, mutta luulisin että se rekvisiitta sopisi juuri tämän hetken iltoihin. Voisin viettää illatkin pihalla, istuen ja ihmetellen kuinka erilaiselta kaikki näyttää hämärässä.

Täytyypä illaksi etsiä kynttilät ja lyhdyt esiin..

Hyvää mieltä

Sadepäivän ilta ulkona, vastavirkattu villapipo päässä, kumppareissa villasukat.

Lapset ulkona leikkimässä vaikka sataa.

Lämmin sauna viileän pihatöissä vietetyn illan päätteeksi.

Vielä ainakin yksi ihanan kesäinen aurinkoinen päivä ennen syyskirpeitä.

Ystävän ex-tempore -kyläilykutsu tavallisena tiistaipäivänä.

Lähestyvä hämärä.

Aittajuhlissa

Sain kutsun akkain aittareihin, elikkäs aittatupareihin. Kirpputoreilla juokseminen on kannattanut, sillä tämä ihana aitta on sisutettu kokonaan kirppislöydöillä ja vintiltä kaivetuilla aarteilla. Tässä on juuri oikeanlaista tunnelmaa ja ihanat värit! Oma "leikki"mökkiprojekti saikin rutkasti tuulta purjeisiin..


Iltaan kuului tietysti pientä herkuttelua: salaattia, patonkia, piirakkaa sekä jälkiruuaksi mansikoita suklaadipillä.. Aaah, naminami! Ja ruuan päälle virkistävä jalkakylpy, suklaakuorinta käsille sekä paljon jutustelua ja kunnon naurunremakkaa. Ja seuraavia kekkereitä kuulemma suunnitellaan jo..


Erityisen illasta teki se, että paikalla oli vain kolme naista. En melkein voi käsittää, että olen löytänyt näin hyviä ystäviä täältä näin pian! Olen siitä niiiin kiitollinen ja ikionnellinen! Kiitos ystävät!!

Arki alkakoon

Aikaisin aamulla. Pikku eskarilaisella tilava reppu kuten eskariesitteessä pyydettiin hommamaan pullollaan. Sadetakki ja kumpparit, ei kurahousuja, eskarilaiset ei käytä moisia, ovat jo niin isoja etteivät tarvitse. Toisessa lokerossa vaihtovaatteet, ihan vaan siksi jos vaikka joku sattuu kaatamaan maidot pitkin pöytiä ja osa valuu syliin. Ulkohousut - eli kaapista vanhat verkkarit kokoa 100 (!!), mutta mahtuu vielä eikä lahkeetkaan ole kauhean lyhyet. Housukauppaan täytyy siis lähteä piakkoin.. Vielä reissuvihko nimellä ja osoitteella sekä äitin puhelinnumerolla varustettuna. Sekä tietysti repun vetoketjussa oma avaimenperä - ilman avaimia tietysti - ja varalta vielä nimikyltti ja äitin puhelinnumero siinäkin. Lenkkareita etsittiin pitkin taloa illalla, ja löydettiin. Mahtuivat vielä jalkaankin. Vähän-Isomman lippis on hävinnyt. Onneksi on noita varahattuja, joista yksi jopa kelpuutettiin mukaan. Hupparit pojat suostuivat pukemaan päälle, ihme kyllä. Sukkia piti hämmästellä kun tuntuu ihan erilaiselta jaloissa koko kesän paljasvarpaisuuden jäljiltä. Ja tosiaan molemmat olivat ovenraossa crocsit jalassa jo menossa, kun huomautin että mitä jos kuitenkin laitettaisiin ne lenkkarit..

Koulubussia odotettiin pitkään. 7.20 alkoi jo tuntua että tuleeko se ollenkaan. Viime vuonna aikataulun mukaan bussin piti tulla 7.15, mutta jos siihen aikaan vasta meni tienvarteen, oli jo varmasti myöhästynyt kyydistä. Tuli se bussi. Eri bussi kuin viime vuonna. Kuski tervehti pojat, eskarilaisenkin oikein nimeltä ja sanoi kädestä päivää. Huolehti istumaan etupenkkiin, lapsi kuitenkin halusi veljen viereen sikaosastoon, ja sanoi että laittakaahan turvavyöt kiinni. Laittoikohan nuo.. Ovat kuulemma tehneet hieman muutoksia. Tästä lähtien sama bussi ajaa lapset kouluun ja koulusta kotiin, kuski on aina sama, ja siis onneksi eri kuin viime vuoden aamubussin kuski. Ja aikataulua on myöhäistetty, bussi on meidän kohdalla vasta 7.25! Joten hiphei, 10 minuuttia lisäaikaa talven pimeisiin aamuihin! Ihanaa!!

Ensi viikolla tähän porukkaan liittyy Vielä-Isompi, ja seuraavalla viikolla Neitikin. Tai ehkäpä nuoriso saakin kulkea koulumatkansa mopolla..

Pieni kalvapallelo

Eilen minusta tuli mummu :o), kun Neiti sai pienen karvavauvan. Illalla porukka kotiutui koiranhakumatkalta, ja ensimmäiseksi uudessa kodissa Pikkukoira pääsi tutustumaan Isokoiraan. Isokoira vähän ihmetteli pörröistä "siskontyttöä"..


Kotona oltiin babyproofattu alakerta ja pystytetty vähän aitoja, ettei pieni heti valtaa koko taloa. Sisätiloihinkin Pikkukoira tutustui hyvin tarkkaan. Ja löytyihän sieltä lattialta muutama murunen mutusteltavaksikin..


Ilta meni leikkiessä ja riehuessa. Yöllä sitten pitikin vähän itkeä oudossa paikassa, ja pitää ihmisiä hereillä. Aamulla Pikkukoira jaksoi hetken leikkiä, ja kömpi sitten sohvan alle päiväunille. Ihana nallukka..


Rodultaan Pikkukoira on keeshond. Pentu näyttää isommalta kuin onkaan noiden pörrökarvojen takia. On kissaa isompi, mutta kuitenkin kevyempi. Isokoira ei oikein vielä osaa leikkiä pienen kanssa, käyttäytyy hyvin rauhallisesti. Nytkö se sitten ihan yhtäkkiä aikuistui, jo neljän vuoden ikäisenä..? Kissat suhtautuu uuteen otukseen hyvin vaihtelevasti. Neitikissat kuikuilee kaapin päältä ja tekevät ohikävelyjä pennun nukkuessa. Noppunen sen sijaan on j ä r k y t t y n y t. Lymyää yläkerrassa, eikä tule edes syömään! Nyt on jotain tosissaan vikana. Jospa se siitä, ajan kanssa..

Vähän puutöitä

Lapset, varsinkin tuo pienimmäinen, on olleet jo pitkään vailla jotain leikkivempeleitä. Meillä on vain trampoliini ja sellainen vaijerirata, jossa voi istua kyydissä tai roikkua ja kasvatella käsivoimia. Kirjastosta usein tarttuu mukaan nikkarointikirjoja, ja monet ohjeet onkin talletettu myöhempää käyttöä varten. Joku aika sitten lainasin Anna & Anders Jeppsonin Nikkaroi itse kotiin ja puutarhaan -kirjan.


Siinä olikin hirveän monta mielenkiintoista nikkarointiprojektia ja käyttökelpoista ohjetta. Ja voi miten hihkututti Annan kirjoittaman esipuheen alkupätkä: "Olen usein ihmetellyt, miksemme vain mene sisustustavarataloon ja shoppaile kuten kaikki muut. Miksi meidän on aina kysyttävä itseltämme: voisiko sen tehdä itse? Tai: hienohan se on, mutta saattaisi toimia paremmin, jos tehtäisiin muutoksia sinne ja tänne. Tai: miksi maksaisimme noin paljon, kun voimme tehdä itse paljon halvemmalla." Ihan kuin teksti olisi omasta päästäni kotoisin, vaikkakin huomasin etten enää edes ihmettele miksemme shoppaile kuten muut. Ensimmäisenä täytyy tutkia mitä materiaalia jokin on, ja sitten miettiä josko joko minä tai Mies osaisi tehdä sellaisen..

No tässä tämä päivänsankari on päässyt testaamaan ihka uutta keinua. Huonompi homma, ettei tässä voi keikkua yksin, mutta toistaiseksi seuraa on riittänyt. Äitinkn pitäisi kuulemma vähän laihistua kevyemmäksi että voitaisiin helpommin keinua yhdessä..

Kesken lomailun

Täytyy pitää kokonainen työviikko! Olen saanut nuoren työelämään tutustujan touhuilemaan kanssani "töissä" tämän viikon. Kovasti on keksimistä työtehtävissä, kun tällä hetkellä on meneillään hiljaisempi kausi. Monet asiakkaat on peruuttaneet toimeksiantonsa, joten luvattua asiakaskäyntiä en saa taiottua tälle viikolle. Mutta sen puuttuessa olemme tettiläisen kanssa mittailleet tuota meidän pihaa ja piirrelleet sitä koneelle, ihan vaan harjoituksen vuoksi.

Itse kyllä huomaa että on taas tullut istuskeltua koneella hetkeä kauemmin. Hartiat meinaa mennä herkästi jumiin.. Kunhan koulut ja arki taas alkaa, täytyy hommata itselle joku mieluisa liikuntaharrastus. Tänä kesänä liikkuminen on patikoinnin ja kaivamisen lisäksi ollut lähinnä frisbiinheittoa, pihasulkapalloa ja tramppispomppuilua. Varsinaisen liikunnan lisäksi voisin hyvinkin retkahtaa joogaan tai pilatekseen. Kansalaisopiston kurssiohjelmaa odottelen jo..

Kahdestaan

Seitsemäntoista vuotta sitten tahdottiin. Näitä vuosittaisia merkkipäiviä on juhlistettu milloin mitenkin. Kerran ollaan oltu koko perhe risteilyllä. Yhtenä vuotena oltiin Kajaanissa retkeilemässä linnanraunioissa. Elokuvissa on käyty, syömässäkin joskus. Kerran otettiin kakkua evääksi ja lähdettiin lasten kanssa päiväksi Ainolan puistoon. Joskus on viety lapset yökylään ja jääty kahdestaan kotiin, katsottu silmiin ja juteltu yömyöhään. Kaksi kertaa on päästy lähtemään viikoksi reissuun, vähän syksymmällä tosin mutta näissä merkeissä kuitenkin, ja ilman lapsia. Arki vaatii oikeasti veronsa, toissavuonna viikon matkasta kolme ensimmäistä päivää meni siihen että istuttiin hiljaa ja välillä nukuttiin. Ei pidetty mykkäkoulua, ei vaan jaksettu edes puhua mitään..

Eilen oltiin Runnin terveyskylpylässä. Idyllinen paikka, mukavat ulkoilumaastot, repussa piknik-eväät ja väliin pulahdus kylpylässä. Näillä eväin kohti kahdeksattatoista hääpäivää..