Päivä 1

Puolipäivä. Saavuttiin Gotlantiin iltapäivälautalla ilman karttaa tai nettiyhteyttä, joten kovin kummoisia suunnitelmia tekemisten ja näkemisten suhteen ei ollut. Tiedettiin sentään mihin suuntaan satamasta täytyy lähteä, jotta lopulta oltaisiin majapaikassa. Aina kun matkalle osui nähtävyys-merkillä varustettu tienviitta, käännyttiin sinne. Tällä keinoin osuttiin Högklintin kallioille, Toftan hiekkarannalle, sekä vielä veneenmuotoiselle kivimuodostelmalle, joka osoittautui muinaiseksi hautapaikaksi, taustalla näkymä viereiselle pikkusaarelle. Harmitus oli melkoinen kun ei oltu etukäteen ladattu yhtään geokätkönpaikkaa offline-tilassa tarkasteltavaksi, tällaisissa paikoissa kun niitä varmasti on. Hetki ennen auringonlaskua saavuttiin majapaikkaan toimivan netin äärelle. Tähän mennessä takana vasta kaksi päivää autolla ajoa..

Oli kivaa!

Huh!! Nyt on reissu reissattu, kotiuduttiin toissailtana. Tuntuu tosissaan siltä että olisin kuus päivää vaan istunut autossa, aika rankkoja tällaset road tripit.. Onhan me toki paljon muutakin reissulla tehty, mutta ihan päällimmäinen fiilis on että nyt haluan tehdä jotain ihan muuta kuin istua. (Ja silti nytkin tässä vaan istuskelen kattelemassa reissukuvia ja kirjottelemassa, voi mua..) Gotlanninkuvia ja ehkä myös vähän juttua itse paikanpäältä tulossa myöhemmin, nyt ei kestä yhteen putkeen enempää istua.. (Meinasin tähän laittaa että nää kuvat on Ruåttista, mutta niinhän ne Gotlannistakin otetut ehkä kuitenkin on :o)

Syyslomasuunnitelma ja taivallinen tanssiesitys

Nyt on joku ihme maailmanvalloitusmoodi päällä, kun taas pitää olla reissuun lähdössä.. (eikä muuten edes ole viimeinen reissu jota oon suunnitellu :o) Alunperäinen ajatus oli lähteä asuntoautoilemaan Pohjois-Norjaan, mutta Mies oli vähän epäilevällä kannalla sen suhteen, että jos kuitenkin tulee jo lunta ja siellähän sitte ollaan. Ja tottahan se on. No jos ei Norjaan, niin seuraava vaihtoehto olisi sitten ajella vaikka Ruotsin itärannikko Haaparannalta Tukholmaan. Ehdin vain mainita tämän vaihtoehdon ääneen, kun Mies jo kysyi että "etkö sinä oo aina halunnu mennä Gotlantiin?" Joo, todellakitodellaki olen. Joten sinne ollaan kohta menossa!!

Pari iltaa ollaan tuijoteltu taivaalle, kylmästä viis. Semmoset revontulet ettei ikinä ennen, niin kirkkaat ja eläväiset! Onnistuin ottamaan muutaman kuvankin niistä. Nykyinen kamera ei osannut tarkentaa yhtään mihinkään, enkä osannut löytää siitä manuaalitarkennusta. Vanha iso järkkäri sen sijaan tottelee käsintarkennusta, mutta yritäpä tarkentaa pimeässä tarkasti johonkin mitä et näe.. Tämmönen kuvatus kamerasta kuitenkin ilmestyi (ja monta muutakin ei ihan yhtä hyvää), olen kyllä ihan tyytyväinen.

Parit huurteiset

Kävin taas pikku aamukävelyllä tuolla riihen nurkalla ihastelemassa huurteista maisemaa. Jotenkin tämä kaikki kauneus on jo käynyt niin tutuksi, ettei siitä saa enää sellasia elämyksiä kuin joskus aiemmin. Pikkusen huolestuttavaa on se, ettei enää pysty tuntemaan ylitsepursuilevaa kiitollisuutta ja onnea tästä maisemasta.

Yritin kyllä kovasti. Seisoskelin valossa miljoonien eriväristen kimmeltävien jalokivien keskellä hiljaa pitkän tovin, ja yritin vangita muistikortille sen mitä näin. Eihän se koskaan samanlainen ole. Ehkä siksi fiilikset onkin laimeampia, ehkä maisema pitäisikin vain tuntea täysillä eikä hosua kameran kanssa. Vielä en kuitenkaan halua luopua.

Aamun kuvat

Eka pakkasyö ja auringonnousu

♥♥♥

Ei mulla muuta

Myrskyn jälkeen on poutasää

Oli pikku myrsky, meni sähköt poikki ja takapihalle kaatui puu. Tarkempi tutkailu paljasti jo myöhään perjantai-iltana, että yhtäällä sähkölangoilla makaa iso puu ja toisaalla kaksi kaapelia on katkennut irtipoikki. Soitto sähköyhtiön vikapalveluun, vahingon kuvailu ja tarkkojen koordinaattien antaminen toi varmasti sähköt takas isolle osalle naapurustoa, mutta meiltä ne edelleen puuttuu. Ei ole korjausukkeleita näkynyt, ei kuulunut. Hätäkös tässä: juomavettä saa lähteestä, vessa löytyy pihanperältä ja leivinuuniin on kuutiokaupalla kuivaa puuta. Jääkaappikin on helppo korvata nostamalla tavarat pihalle. Pakastimet on ainoa huoli, niissä on melkoisesti marjoja jotka ei kyllä enää kauaa hengissä säily, ja suihkukin ois kyllä tosi kiva juttu..

 

 

Miten sujui sokeriton syyskuu?

Kuulin sanaparin sokeriton syyskuu ja haastoin itseni mukaan. En tosin ihan alusta asti, koska eka viikko meni reissussa. Mutta heti kotiinpaluun jälkeen lähti sokerit ja kaikki muukin makeutus ruokavaliosta pois. Muutaman lipsumisen sallin matkan aikana: pari kertaa käytiin kylässä, ja vietettiin kahdet synttärit. Ja viiniä on mennyt pari lasillista, sekä jokunen paahtoleipäviipale. Tälleen normiarjessa ei tee mitenkään vaikeeta jättää ketsuppi ja puolukkahillo pois ja vaihtaa jukurtti sokerittomaan. Eikä edes suklaata ole ollut mieletön ikävä. Tänään tein lokakuun kunniaksi tyrnikiisseliä, jonka makeutin (kuulemma liian) pienellä määrällä hunajaa. Vielä en aio sen suuremmin sokeria alkaa mussuttamaan, ainoastaan erikoistilanteissa. En tiiä ottaako joku tän painonpudotuksen kannalta, mä en ole käynyt vaa'alla ennen enkä jälkeen. Enkä käy. Mulle tää on enimmäkseen terveyskysymys sekä hyvää harjoitusta luopumiseen. Näköjään mä tartten itseni asettamia selkeitä rajoja, näkihän sen tuossa viiskakkosessakin.

Nyt ois sitten lihaton lokakuu.. Viime vuonna koitin sitä silleen kevennettynä versiona, nyt en vielä tiedä alkaisko vai ei.