Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Lisää


Löylyä lissää.. Ei vaan lunta tulla tupruttelee taas lisää. Eilen vaikutti jo aika epätoivoiselta pihan läpi kahlaaminen kanalaan. Autolla ajamisesta puhumattakaan.. Nyt on taas reitit aukaistu, ja kohta pääsee uudelleen lapiohommiin.

Lisää on myös tupsahdellut suunnitelmia pääkoppaan. Ensi kesälle on haaveissa ainakin maakellarin ja autokatoksen rakentaminen, navetan muuttaminen puusepänverstaaksi, lapsille pelikenttä, tien viereen tuulensuoja-aita, kasvimaalle vähän laajennusta ja kaikenlaisia muitakin pikkujuttusia.. Tähän aikaan onkin hyvä haaveilla ja suunnitella, hankala lähteä tuonne metriseen hankeen mitään toteuttelemaan. Sitten kun pihalle pääsee oikeesti hommiin niin lista saattaapi hieman kutistua.


Lisää kevättälupailevia auringonpilkahduksia kaipailen. Ja tietysti noita edellisessä postauksessa etsintäkuulutettuja rakkauslauluja.. Sovitaan että jokainen keksii ainakin yhden ja kertoo mullekin, vaikka sähköpostilla jos ei halua "julkisesti" esiintyä.

Iloa viikkoosi!

lauantai 15. tammikuuta 2011

Etsintäkuulutus


Aurinkoista talvipäivää! Yksi asia jaksaa aina vaan hämmästyttää, kummastuttaa mua. Suomalaiset musiikintekijät. Melkein joka viisussa lauletaan jättämisestä, pettämisestä tai muuten vain murheesta ja kurjuudesta. Tuntuu että niiden hoilaaminen ei voi tehdä hyvää. Ja ainakin minä hoilaan aina radion mukana autossa ja usein kotonakin.

Joten auttakee! Suurena suomipopin (ja -rokin ja -iskelmän) ystävänä kysyn missä on kaikki suomalaiset kivat laulut? Lähinnä yritän löytää mahdollisimman paljon rakkauslauluja, mutta myös voimalaulut, kesäbiisit, kappaleet joista tulee pelkästään hyvälle tuulelle kelpuutetaan "soittolistalle".

Blogin kaksivuotissynttäreiden kunniaksi laitankin pystyyn pienen arvonnan. Osallistua voi jättämällä kommenttilootaan vähintään yhden - ylärajaa ei ole! - kotimaisen rakkaus- tms. laulun ja mahdollisen esittäjän nimen. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 23.1, ja onnettaren suosikki saa palkinnoksi pienen hyvän mielen kirjan, luomusuklaata..


..sekä tietysti pipon :o) Väreissä on mistä valita..

torstai 13. tammikuuta 2011

Koira on lisäkäs


Pakkasta kolme astetta, tyyntä, eilisen lumityöt tehty. Istutaan koiran kanssa ulkoportailla, kuunnellaan hiljaisuutta, seurataan syreenipuskassa lehahtelevia talitinttejä. Lintukoira höristelee luppakorviaan, hassu. Ulkona istuskelu ja koiran rapsuttelu on tärkeää. Koira on lisäkäs, sanoi joku lapsista pienenä. Mietin mehiläispesiä ja karhuja. Jossain hurisee traktori. Vähän jo kuulostaa keväiseltä, pieni linnunlaulu.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Väsyneen ensiapulaukku


Uni. Aikuinen tarvitsee keskimäärin 6-8 tuntia unta vuorokaudessa. Ennen keskiyötä nukkumamme tunnit vastaavat laadultaan kahta keskiyön jälkeen nukuttua tuntia. Moni suomalainen kärsii kahden tunnin päivittäisestä univajeesta, sanoo fysiologian professori Dag Stenberg Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksesta. Eniten levosta tinkivät työssäkäyvät, naiset, nuoret ja lapset. Vanhempien kannattaa erityisesti tarkkailla lastensa unirytmiä ja koettaa saada se tasapainoon, sillä uni on kaiken jaksamisen perusta. Toisaalta myös liiallinen nukkuminen tekee väsyneen, saamattoman olon.

Raitis ilma. Kannattaa mennä ulos joka päivä, satoi tai paistoi. Hengittää syvään parikymmentä kertaa. Katsoa sielujen silmillä, miten solut virkistyvät ja heräävät eloon. Nukkua ikkuna auki aina kuin mahdollista. Jokaisella sisäänhengityksellä voit kuvitella vetäväsi puoleesi terveyttä ja hyvää mieltä, jokaisella uloshengityksellä kuvittele puhaltavasi sairaudet ja kaikki muukin turha pois.

Vesi. Vesi vanhin voitehista kuljettaa pois kuona-aineet ja antaa voimaa ja virkeyttä. Se on rakennusaineista numero yksi. Vesi kannattaa valita lempijuomaksi ja juoda monta lasillista päivässä. Vesi on terveytemme perusta ja tekee meistä kauniita ja energisiä. Lempeä, huoneenlämpöinen vesi on terveellisempää kuin kylmä vesi. Myös vettä juodessa voi kuvitella, miten jokainen kulaus vie informaatiota solutasolle. Varmista vain, että antamasi informaatio on rakentavaa ja parantavaa. Tohtori Deepak Chopra on yksi maailman merkittävimmistä idän ja lännen lääketieteen yhdistäjistä. Hän sanoo, että solumme kuuntelevat ajatuksiamme.

Ruoka. Mieti tarjoatko parhaalle ystävällesi, itsellesi, parasta mahdollista ravintoa, että voisit hyvin. Ruuan on todettu myös vaikuttavan kehon lisäksi henkiseen hyvinvointiimme. Tsekkaa, huutaako kehosi jotain muuta kuin mitä olet sille tarjonnut. Puhdas ruoka puhtaasta luonnosta on parasta, mitä kuvitella saattaa. Luonnollisen nälän tunteminen on myös terveellistä, odota sitä ennen kuin syöt. Syö rauhallisella mielellä, sillä on vaikutusta ruuansulatukseesi.

Liikkuminen. Huijaa itsesi liikkumaan säännöllisesti. On syytä aloittaa tosi helposta liikkeestä mutta tehdä se aina samaan aikaan. Näin saa rytmiä elämään ja huomaa pian, että haluaakin kerta kerralta liikkua enemmän, ja kohta voikin sanoa harrastavansa liikuntaa. Parasta tietysti, jos voit harrastaa hyötyliikuntaa (vähän harhaanjohtava sana), ts. pyöräillä töihin, soutaa verkkoja, luoda lunta, haravoida, tehdä maatöitä, hakata halkoja jne. Pääasia on, että teet sitä mielelläsi.

Rytmi. Ajan rytmittäminen on yksi salaisuus mielekkääseen elämään. Jos ei ole mitään rytmiä, veltostuu, eikä siitä ole pitkä matka välinpitämättömyyteen ja masentumiseen. Mieti itsellesi sopiva päivä- ja viikkorytmi: sopivassa määrin työtä, lepoa ja harrastamista. Mieti, mitä rooleja elämässäsi edustat. Laita ne tärkeysjärjestykseen. Kysy itseltäsi, rytmittyykö eri rooleille antamasi aika oikein.

Ajattelu. Jos perusasiat ovat kunnossa muttei vieläkään mielekkyyttä elämässä, on aika kysyä itseltään, mikä tuo elämääni ilon. Opettele hengittämään iloa ja ajattelemaan valoisammin. Tee sitä, mitä rakastat, ja saat elämällesi tarkoituksen.

Leena Markkanen: Ilo tekee ihmeitä - Elämän oivallusten opaskirja

maanantai 10. tammikuuta 2011

Arvaa mikä?


Kauppamatkalla mäen alle juuttunut autohan se.. Jo lähtiessä oli vaikeuksia, ensin piti kaivaa auto kinoksesta, aurata lumet renkaiden välistä auton pohjalla, ja sitten vielä hakea moottorisaha ja raivata tieltä lumen painosta katkennut paksu oksa. Onneksi Mies oli silloin vielä mukana..

Tullessa meinasin jumahtaa jo postilaatikolle. Aikani nitkuttelin ja pääsin etenemään metsikön läpi mäen juurelle, ja melkein ylös asti. Pari kertaa peruuttelin ja otin vauhtia, ja totesin ettei onnistu. Ei auttanut kuin ottaa kola kainaloon ja lapio kauniiseen käteen ja laittaa hihat heilumaan.

Huhkin kokonaisen tunnin hiki päässä ja räkä poskella! Vaan lopulta auto nousi kiltisti ylös asti. Vielä piti vähän kolata talonvierustaa että sai auton nätisti asettumaan omalle paikalleen, ja kun nostelin ostoskasseja sisään, alkoi naapurista kuulua traktorin hurinaa.. Kohta tuli linko meidänkin pihaan, vaan eipä olisi tullut jos keskellä mäkeä olisi ollut auto parkissa..

Näin meillä täällä maalla. Eipähän tarvi tänään lähtä lenkille..

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Pikkuhiljaa


Keittiökeiju on heilauttanut ruusunnupputaikasauvaansa, ja hipsheijaa: keittiö on muuttunut himppusen vaaleammaksi. Mustan kivipöydän ja sitä kannatelleiden kahden kaapin jäljet näkyvät vielä lattiassa ja seinässä. Eipä se mitään, sillä lattiaan on tulossa maali, ja seinämä tuosta jääkaapin kyljestä lähtee kokonaan pois.



Ja toden totta, nyt ruokaa laittaessa tuntuu kevyemmältä kun selän takana ei ole musta pöytätaso imemässä kaikkea luonnonvaloa. Pikkuhiljaa keittiö tyhjenee ja vaalenee..

tiistai 4. tammikuuta 2011

Maisemanvaihdos


Ei, en ole lähdössä reissuun enkä mihinkään muuallekaan. (Vaikka se saattaisi ollakin ihan paikallaan.. Lohduttaudun ajatuksella, että kuitenkin muualla vietetyn 'loman' jälkeen tarvitsisi uuden loman palautumiseen. Joten täällä ollaan ja näillä näkymin pysytäänkin.) Kotosalla tein sellaisen maisemanvaihdoksen, että siirsin tietokoneen yläkertaan. Siihen entiseen poikien yhteiseen huoneeseen, joka nykyään siis on vieras-/askartelu-/työhuone. Ja täytyy myöntää, että maisema vaihtui paljon parempaan! Ennen joulua tietokone nökötti alakerrassa milloin missäkin, yleensä ruokapöydällä. Sitten riitti. En jaksanut katella konetta enkä lapsia, jotka siihen jatkuvasti kinusivat tai istuivat sen äärellä napisemassa. Vein koneen yläkertaan, piiloon meidän sängyn alle.. Ja aina kun sitä käytti, piti se kaivaa esiin ja nostaa - sängylle.. Nyt kun lapsetkin oppivat mistä kone löytyy, niin ralli makuuhuoneessa on ollut melkoinen. Ja nyt sekin riitti. Ei ollut iso homma raivata "työ"pöydältä jouluaskarteluja pois ja kone siihen.

Tänään aurinonpimennyksen ollessa syvimmillään maisema tietokoneen takana näytti tällaiselta:



Koneella on auki meidän perheen viime vuoden vuosikirja. Mietiskelen tässä minkähänlaisen kirjan seuraavaksi tekisin..