Pakkasella huomattua

Hirsitalon hengityksen voi aistia.

Kissat viihtyy niskassa, sylissä, kainalossa, uunilla.

Kolmantena pakkaspäivänä hanasta ei tule vettä. Veden saa juoksemaan lämmittämällä karjakeittiössä sijaitsevaa mötikkää auton sisätilalämmittimellä.

Leivinuuni on kodin sydän.

Kanat tykkää lämpimästä kaurapuurosta.

Pörrökarvakoiraa ei palele.

Sekaisin

Tähän tämä:



Ja tämä:

Vaihteeksi jotain ihan muuta

Vielä-Isompi sai ysiluokkalaisten matematiikan valtakunnallisessa kokeessa koulun parhaat pisteet. Jopa paremmat kuin edellisinä vuosina koulun parhaat. Valtakunnallisestikin on viidenkymmenen parhaan joukossa, muttei omien sanojensa mukaan onneksi joudu lähtemään Helsinkiin kisailemaan uudestaan, kuten 20 parasta tekee. Sai muuten hienot palkinnot: entisaikaisen laskutikun, nykyaikaisen muistitikun sekä 50 euron rahapalkinnon. Ja pääsi paikallislehteen, vaikkei olisi ehkä halunnutkaan..

Hommasin ulos valot. Sain ne yltämään parin askeleen päähän talon nurkalta. Hienosti valaisee meidän pyörät, jotka koko talven nököttää parkissa seinustalla. Hitsit kun kaikki on niin suurta ja komeeta, valojenkin pitäisi varmaan olla samaa kokoluokkaa kuin torin kuusenvalot ja jatkojohdot satoja metrejä pitkät..

Tähdet on tulleet takaisin. Pakkasta enimmillään reilu 17 astetta, ja aurinkokin näyttäytyy välillä. Villat ja toppavaatteet asemissa siltä varalta että niitä tarvitaan. Vinkkeleissä ei varpaita palele!

Enää viisi aamua ja sitten alkaa ansaittu loma!

Lumeen peittyy maa hiljaa

Ohuenohut lumikerros kattaa maanpinnan. Valoistaa maisemaa ja mieltä. Varsinaista lämmikettä tarjoilee eilen suurkaupungista elikkäs Kuopiosta ostetut ihanat punaiset vinkkelit, suomeksi huopikkaat. Nämä jalassa viilettelen sitten talvipakkasilla rantasaunaan. Ihan sivuseikka on se, ettei meillä ole rantasaunaa eikä rantaakaan - ainakaan vielä.. Vähän tekis mieli tökkiä neulalla valkoisia sydämiä varsiin ja ommella ehkä polvekenauha reunaan, mutta ei kai upouusia kenkuleita voi heti alkaa kiusaamaan..

Tänään meillä tuoksuu pipari ja hyasintti. Pikku leipurimestarit tehtailivat monta pellillistä kuusia, sydämiä ja enkelinpäitä. Olohuoneen puolella ensimmäinen tasetti on auennut ja amarylliksen toinenkin varsi on avannut nuppunsa. Suurena yllätyksenä sain tänään Mieheltä, joka siis ei koskaan tuo kukkia, uuden amarylliksen!

Joulukalenterista on jo puolet syöty, ja suurin osa "pakollisista" hommista tuntuu olevan hanskassa. Kortit ja paketit on lähetetty matkaan, lasten lahjat melkein kaikki kääritty. Nyt on aika keskittyä ruokiin ja joulutunnelman luomiseen. Ja joulupukin metsästykseen..

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Luulin olevani liikenteessä hyvissä ajoin.. Viime viikolla jouluostoksilla kaupoissa oli ihanan väljää, ei ruuhkasta tietoakaan. Perjantaina etsin netistä muutamaa puuttuvaa lahjaa, joista yksi löytyikin verkkokaupasta, varastossa monia kappaleita. Ajattelin ensin kuitenkin neuvotella Miehen kanssa aiheesta, joten jäi silloin vielä tilaamatta. Ja tänäänpä samainen verkkokauppa ilmoittaa ko. tuotteen toimitusajaksi 2-4 viikkoa!

Joulukortteja olen askarrellut ajat sitten. Viikonloppuna oli postitustalkoot, ja kas kummaa - neljä korttia puuttuu ihan kokonaan. Tarkoitus oli eilen ehtiä vääntelemään rautalangasta puuttuvat, mutta enpä ehtinyt kuin kaivaa rautalangat esille. Nyt voisin väännellä ne jos tietäisin mihin sen lankavyyhdin eilen käsistäni lykkäsin..

Olen myöskin käynyt läpi pitkin vuotta otetut tuhannet valokuvat, valikoinut niistä parhaimmat ajatuksena teettää kuvakirja joululahjaksi. Vihdoin sain viimeisetkin lavastetut joulukuvat mukaan, ja pääsin tekemään tilausta - jonka muuten täytyy olla perillä ylihuomenna jos kirjan mielii jouluksi saada. Mutta eipä toimikaan tilaus meidän koneelta juuri nyt.. Virhe komentosarjassa blaablaablaa..

Oikean valokuvaajan konfirmaatiossa ottamia kuvia tilasin onneksi ajoissa lisää. Niitäkin laitan joululahjoiksi. Mutta: miten laskinkin niin pieleen että joku sukulainen uhkaa jäädä ilman kuvaa.. Tänään soitin lisätilauksen lisätilauksen, ja sain kuulla että kuvien tekemisessä menee pari viikkoa.. No, jos ei jouluksi niin uudeksivuodeksi sitten..

...joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten

Eläintarha teettää melko paljon ylimääräistä työtä.. Eilen kävin kuskaamassa koululaisia, ja sillä välin Pikkukoira oli ilmeisesti hyvin tylsistynyt ja keksinyt itselleen ajanvietettä. Eteiseen tuotu 20 kg:n hiekoitusmurskesäkki oli raadeltu pikku silpuksi, murske levitetty iloisesti pitkin poikin.. No eipä siinä vielä kaikki, kissat olivat tulkinneet tilanteen siten, että heille on rakennettu uusi hiekkalaatikko. Eli siivottavana oli märkää, haisevaa mursketta eteisen täydeltä..

Kanalassa oli eilen ennätysmunapäivä, neljä uutta munaa. Ne ja muutaman edellisen päivän munat kököttivät kennossa keittiön apupöydällä - virhe! -, johon kissa hyppäsi mutustelemaan leivänmuruja. Kissa säikähti jotain, astui pari askelta taaksepäin, jolloin takakäpälät astuivat pöydänreunan ohi ja etukäpälillä piti ottaa tukea - munakennosta. Sitten lensi sekä kissa että munat lattialle.. Yksi muna säilyi ehjänä. Koirat auttoivat munasotkun siivoamisessa, mutta jäipä minullekin ihan tarpeeksi kaivettavaa lattialankkujen raoista.. Otin siihen kompostiastian vierelle siivouksen ajaksi, enkä vienyt heti takaisin paikoilleen - virhe! -, niinpä Pikkukoira hoksasi vielä levittää koko ämpärin sisällönkin lattialle. Söi tietysti kaiken herkkumuonan mitä törpöstä löysi, kuono oli ihan kahvinporoissa.. Tänä aamuna sitten ensi töikseen oksensi makuuhuoneen lattialle, sitten söi oksennuksena ja lähti innoissaan alakertaan odottamaan aamuruokaa.

Olisikohan nyt aika aloittaa ns. joulusiivous?


PS. Jokajouluinen lavastettu kuva lapsista ja elukoista ei tällä kertaa ollutkaan mikään helppo nakki. Kissat ja koirat ei mahdu samaan kuvaan, kissat vihoittelee toisilleenkin, koirat juoksee tiellä, lapset ei halua kuvaan, kissat karkailee tai vähintäänkin sylkee ja sähisee sekä raapii, koira kaataa kameranjalustan jne.. argh!

Pimeyden karkoitus

Aamuisin koululaisia bussille viedessä tuntuu kuin säkkiin sukeltaisi. Niin pimeää on. Ei auta valo talon katolla eikä pari taskulamppua. Musta maisema ja sade imee kaiken valon. Kun lapset on saatu matkaan, kävelen koirien kanssa kotiin. Yksin, pimeässä. Höpötän koko matkan metsän poikki, lauleskelen ja komentelen koiria. Kuvittelisin että karhut on jo talviunilla, ja ilvekset tuskin käy ihmisten kimppuun. Susistakaan ei ole viime aikoina tehty lähistöllä havaintoja.. Turvallista matkaa, mutta silti tuntuu hyvältä päästä pois pimeästä metsästä, nähdä valaistun talon nököttävän mäen päällä.

Laitoin eilen lisää valoja sisälle. Kokeilin muutamaa valosarjaa, joista aika monesta oli lamppuja pimeänä. Pitkissä tähtivaloissa paloi yhtä lukuunottamatta kaikki lamput, ne virittelin poikien huoneen isoon ikkunaan. Illalla sitten huomasin että puolet tähdistä oli sammuneet.. Ne on vielä niitä ihania ei-vaihdettavia lamppuja. Joten valokaupassakin on käytävä.

Ulkovaloille on paikka mietinnässä. Haluaisin leikkimökin räystäälle jääpuikkovalot, mutta se on sikäli huono paikka ettei näy sisälle yhtään mistään ikkunasta - no ihan vilaus saattaa Neitin ikkunaan näkyä -, ja ulkonakin pitäisi kiertää nurkan taakse niitä ihaillakseen. Pitää varmaan rakentaa etupihalle joku pömpeli valoja varten, pois koirien reitiltä etteivät tallo johtoja..

Nyt vaan täyttä päätä jatkamaan joulumielen etsintää! Säätiedotus ennusti että ehkä jo tänä iltana saattaa sataa lunta. Tai sitten olen nähnyt unta..