Joskus sitä pitää vähän suitsia itseään kaikella rakkaudella. Kun päätin silloin lähes vuosi sitten että käyn joka päivä kävelyllä niin päätin paljon muutakin. Kuten esim. että muistan juoda vettä, syön kunnolla, liikun tarpeeksi enkä roiku puhelimella koko aikaa. Kävelyllä käyminen on ollut vähän retuperällä viime aikoina, oikeestaan se jäi joskus kun lumet suli ja pystyi puuhastelemaan pihalla muutenkin. Mutta nythän ollaan taas menossa kohti sisäkautta, joten olen taas yrittänyt palata kävelyrutiiniin - vaihtelevalla menestyksellä tosin, pitää ymmärtää käydä lenkillä ennen töihin lähtöä.
Mutta se puhelimella roikkuminen sitten.. Siihen olen nyt joutunut laittamaan vähän tiukempia sääntöjä. Meillä kun ei ole telkkaria niin tulee puhelimelta katottua "telkkua" esim. neuloessa, ja muutenkin saan kyllä kulumaan runsaasti aikaa lähinnä instagramissa. Paitsi kun laitoin siihen rajan, tunti päivässä, niin välillä se jää siihen tuntiin tai allekin. Olen myös opetellut etten ota puhelinta mukaan vessaan (niinkin on ennen saattanut tapahtua), ja pyrin olemaan selaamatta sitä silloin kun syön. Aamut olen rauhoittanut kännykättömiksi, saan avata somen vasta kun olen ollut hereillä vähintään tunnin ja kävellyt vähintään 1000 askelta (se askelmittari on tosin kännykässä..). Nyt kun illat pimenee niin otin taas käyttöön näytön punasävyn joka lävähtää päälle vähän ennen auringonlaskua, eli sen jälkeen ei kuvat ole oikeansävyisiä ja pikku teksti vielä hankalampaa lukea. Ja lisäksi illalla laitan päähän sinivaloa estävät lasit. Näillä toimilla kuvittelen vähän hillitsevän itseäni etten niin herkästi unohdu ruudun tuijotteluun. Niin ja viimeisempänä haasteena olen jo kolmena viikkona pitänyt somettoman sunnuntain - hyvä minä.
Sikäli vähän nurinkurista, että näin pienyrittäjänä mun pitää olla somessa aktiivinen jotta algoritmi jaksaa suosia mun postauksia ja potentiaaliset asiakkaat löytää mun luo. Hohhoijaa, on se tämäkin. Enkö kuitenkin toivo myös niille asiakkailleni lisää hyvinvointia ja ehkä vähemmän ruudun tuijotusta. No mutta enivei, nyt on mun pitkään haaveilema joogamatka Irlantiin ottanut nytkähdyksen eteenpäin kun matkatoimisto sai kasattua paketin ja mulle jää vain se (some)markkinointi (plus sata pientä pikkuhommaa). Irlannin matkasuunnitelmia voi käydä kurkistamassa täältä
2 kommenttia:
Voi, niin tuttua!! Mä oon nykyään puhelimella ihan järkyttävän paljon!! Oon miettiny, miten saisin itseni kuriin, mutta en näköjään mitenkään. Ukkokin roikkuu joko puhelimella, koneella tai telkkarin ääressä kaiket illat (jos ei sit vaihtoehtoisesti ole autotallissa), eli mulla ei ole juttukaveria, joka vielä vain enemmän laittaa mut hakeutumaan puhelimelle....
Mietin, josko kokeilisi kokonaista sometonta vuotta ensi vuonna, mutta saattaapi kyllä olla liikaa toivottu toteutuvaksi....
Ihanaa syksyä ja tsemppiä tavoitteiden toteuttamiseen!
Taitaa olla nykyään arkipäivää vähän kaikilla tuo käteen kiinni kasvanut puhelin.. Selkeesti pitää olla jotain mielekästä tekemistä ettei tule siinä niin roikuttua. Tykkään seurata tilastoja, ja viime viikon viikkokatsaus kertoi että olin ollut instassa vain 5 h 58 min, eli tavoite saavutettu! Max tunti/päivä ja sunnuntaisin ei ollenkaan. Toki samaan tavoitteeseen pitäisi päästä joka viikko :o)
Mä en tällä hetkellä kykenis kokonaan luopumaan somesta, kyllä sieltä myös saa niin paljon. Someton vuosi ois aika hurja ajatus! Taidan pidättäytyä menemään pienillä teoilla kohti parempaa tulevaisuutta.
Ihanuutta sun syksyyn! Nyt on niin kaunista! ♥
Lähetä kommentti