Hellehommeleita

No nytpä sitten onkin riittänyt lämpöä.. Olisi mun makuun sopinut paremmin jos ois hieman tasaisemmin jakautunut koko kesän ajalle, mutta onhan se tämäkin ihanaa kun ei oikein voi muuta tehdä kuin istuskella varjossa lukemassa tai neulomassa ja välillä käydä uimassa. Enpä voi valittaa.

 

Meillä oli aivan huikean ihmeellisen maaginen hemmottelun ja henkisyyden viikonloppu aivan uskomattoman upeassa paikassa tuossa toissaviikolla. Tuntuu pitkästä aikaa että elämässä on tapahtunut jotain, mielessä on tapahtunut jotain. Osallistujia oli vain muutama, meitä ohjaajia useampia. Tein siellä myös hoitoja, kuten intialaista päähierontaa, kuumakivihierontaa ja äänimaljahierontaa, ja olipa ihana pitkästä aikaa päästä tekemään niitäkin. Eli oli aika työntäyteinen viikonloppu kyllä, mutta silti sain itsekin olla paljon osallistumassa meditaatioihin, saunahetkiin, joogaan, yrttiretkelle. Ihaninta ikinä oli aamulla kävellä suoraan sängystä uimaan lähdepohjaiseen järveen lumpeiden sekaan! Kaikkein raskainta oli ajaa sinne ja taas kotiin, reilu 300 km suuntaansa. Ja heti kotiinpaluun jälkeisenä päivänä lähdin kolmeksi päiväksi ohjaamaan joogaa ratsastusleiriläisille.

 

Nyt oon kotona ja nautin täysillä. Oleilusta, lämmöstä, kodista, uimisesta, kissoista, kasvihuoneesta, kesästä, kukista. Mansikoita olis tuolla viidakon keskellä jos jaksais niitä hakea, ei mitään säilöttäväksi asti mutta vähän välipalaa. Kurkkuja alkaa kohta tulla, muutama tomaatti silloin tällöin, sipuleita vaikka muille jakaa ja ehkä jotain muutakin kunhan kesä tästä vielä etenee.

 

(Alimmassa kuvassa nykyinen kasvihuone kaksi vuotta sitten. Aikamoinen muutos!) 

Kesää odotellessa

Jospa huomenna nyt sitten vihdoin alkais tämä kesä. On se hullua, että on jo lähes heinäkuun puoliväli eikä vielä yhtään ole tuntunut kesäiseltä, ei yhtään hellepäivää, hyvä kun edes muutamana päivänä on ollut yli 20 astetta (mun lämpötilahuivi kertoo totuuden), eikä paljon ole aurinkoa näkynyt. Toiveikkaana tuijotan sääennustetta, jos se nyt pitäisi paikkansa. En toki tykkää mistään hirmu pitkistä hellekausista enkä kuivuudesta, vaan oishan se kiva että nyt kun kalenterin mukaan on kesä niin tuntuis sitten siltä. Se toinen puoli vuotta on ihan riittävän pitkä.

 

Mepä ollaan ahkeroitu kasvihuonetyömaalla ja sen huomaa! Oli aikakin saada kattoa hipovat tomaatit pois olohuoneen ikkunalta, ja nyt ne tyytyväisinä opettelee asumaan uusissa oloissa, vähän tommosessa välitilassa kun pari seinää vielä puuttuu. Sunnuntaina olis tarkotus saada jo kaikki päätyjen puuosat ja ovet paikoilleen kunhan ensin maalaan ne, ja sitten puuttuu enää päädyistä muovit. Sekä tuuletusluukut, niissäpä onkin vielä miettiminen miten ja mihin ne viritellään.

 

Vaan on me kuulkaa ihmetelty miksi ei olla aiemmin rakennettu kasvaria.. Olis ollut niin helppoa tehdä siellä kaikki kevään taimikasvatukset ja vaikka mansikatkin viljellä kuin tunnelissa ikään. No jospa ensi keväänä ollaan ajoissa liikenteessä esim kaalien ja kurpitsoiden kanssa, ja ajateltiin yrittää pelastaa jokunen mansikantaimi pellolta laatikkoon kasvamaan niin ei kaikki menis lintujen nokkiin, kuten tähän asti on tahtonut käydä.

 

Vähän ollut repalainen tämä alkukesä, paljon reissuja ja menemistä. Nyt nautin vielä hetken kotona olosta, kasvarihommista, kitkemisestä, kompostin tyhjentämisestä, nurmikon leikkaamisesta, ehkä uimisesta kun en sitäkään ole monesti päässyt tekemään, ja kesästä ylipäänsä. Ensi viikonlopuksi taas työt kutsuu reissuun Keski-Suomeen ja sen jälkeen on tietääkseni taas ratsastusleirin joogaohjaukset, eli repaleilu jatkuu taas.