Leppoisaa

Viimeiset pari viikkoa vierähti lapsukaisten kanssa kotoillen ja touhuten. Hassua, että Rovaniemellä oli syysloma Oulua edeltävällä viikolla, mutta en valita, sainpahan nauttia heidän seurasta yhteensä pitempään. Saatiin paljon pihahommia eteenpäin, jopa ipanapero viihtyi ulkotöissä useampana päivänä. Ai että tykkään kun tehdään asioita yhdessä! Ehkä siksi en yksin saakaan oikein mitään aikaiseksi.. Nyt ei pakollisia syyshommia enää olekaan muuta kuin talvirenkaiden vaihto, valkosipulien istutus ja hedelmäpuiden verkotus. Traktorin peräkärryssä odottelee kuorma numero 2 sahalle menoa, eli eiköhän sekin ehdi ennen talvea tapahtua. On kyllä ollut ihana syksy, lämmin ja kaunis, tänään on mystinen sumupäivä.

Aika sopivaa

Tuolla reissussa kun oli enimmäkseen vieraampia ihmisiä, korkeintaan vaan joogatunneilta tuttuja, niin joku siellä kysyi multa jotain siihen tapaan että miten sää oot aina noin chillisti, etkö sää koskaan hötkyile tai hermostu? Vastasin siihen enempiä miettimättä että noku oon järjestäny mun elämän sellaseksi ettei mulla oo kiirettä. Ja niin se muuten on, aikaa on vaikka kuinka. Kaikki menemiset järkkään silleen että mulla on oikeesti aikaa siirtyä paikasta toiseen, ja työkeikoilla oon aina reilusti ajoissa laittelemaasa paikkoja kuntoon ja laskeutumassa joogamoodiin.

Tykkään tästä mun pienestä hiljaisesta elämästä. Kaikki on loksahtanut sopivasti kohdalleen, sitä aikaa on koska työ on yleensä tollanen pikku siivu päivän lopusta. Mulle näyttää sopivan iltatyö, kunhan ei ole liian pitkiä tai myöhäisiä iltoja. Hitaat aamut on mulle aivan välttämättömiä, niinä parina päivänä kun on aamujoogaohjaus, kello soi jo aikaisin että ehdin tehdä mun aamurutiinit ja lähtä liikkeelle ilman kiirettä. Muina aamuina kello ei sitten soikaan, vaan herään kun oon nukkunut tarpeeksi. Yleensä kissat kyllä huolehtii että aamuruoka on kupissa yheksältä.

Oikeestaan elämästä hävis semmonen ylimääräinen hässäkkä ja säätö tietty siinä vaiheessa kun lapset kasvoi isommiksi, mutta myös siksi että uskalsin irroittautua toimimattomasta parisuhteesta. Stressitasot on laskeneet niiiiin paljon kun ei enää tarvinnut ottaa toisen tekemisiä, sanomisia ja tekemättömyyksiä niin henkilökohtaisesti. Vaikka edelleen välillä nyppii ja rankasti ne tekemättömät asiat, kuten autonraadot pihalla, monen kuukauden postit keittiön pöydällä ja sen sellaset, mutta enimmäkseen osaan jo nähdä niiden läpi.

 

Mulla on oma elämä, ja tärkeintä on mun hyvinvointi. Sylikissat, arkiliikkuminen, mukavat kotoisat harrastukset, luonto, pari hyvää ystävää joiden kanssa nähdään säännöllisesti, hyvät välit lapsiin, oikea ruoka ja elämäntavat, sekä sopivan stressivapaa tärkeä työ luo hyvän pohjan siihen. Ja tietysti välillä mulla on tosi tylsäääää, välillä on yksinäistäkin, mutta enimmäkseen mun elämä on aika ihanaa. Jos jotain joskus kaipaan niin sitä kumppania, enkä nyt välttämättä tarkoita romanttisessa mielessä, vaikka eipä kai sekään haittaisi. Luulen kuitenkin että mun ois enää aika hankala sopeutua johonkin hyvin erityyppiseen ihmiseen. Eli semmonen sopivasti samanlainen kelpais kyllä, heh.

Syyshyisyys

Nyt tuntuu syksyltä. Parit pakkasaamut, luihin ja ytimiin puhaltava viima, ja tänään sadepäivä. On ollut kaunista ja värikästä, poutaisina päivinä olen käynyt pikku kävelyillä ihastelemassa maisemia, iltaisin ajelen töihin, on kyllä illatkin jo pimentyneet hurjasti. Pihallakin olen saanut joitain hommia tehdyksi: lämpökompostoreihin on tehty tilaa talven varalle, sato on korjattu, kukkasipulit kaivettu maahan, trampoliini laitettu talviteloille, nurmikkoa kerrankin leikattu syysaikaan, tavaroita roudattu pois tulevan lumen alta. Vielä pitäis ainakin hedelmäpuut verkottaa, ja paljon pikkuhommaa on toki, mutta tarvittaessa ne odottelee ensi kevääseen. Niin ja oikeesti haluaisin viimein autonromut pois pihasta, tukkipinon käytettyä sahalla, ja kaivatettua tulevan autotallin pohjat ennen talvea, mutta nämä on semmosia hommia mihin en yksin kykene tarttumaan eli nepäs sitten odottelee sitä toista tarttujaa ja sen aikatauluihin mahdollisesti syntyvää sopivaa rakoa. Toiveita on, mutta ne ei ole kovin korkeella.

Tavoitteena ois kohta siirtyä sisähommiin, kun on täälläkin taas roina vallannut jo kertaalleen raivatut paikat. Siihen on onneksi tarjolla paljon aikaa, sais vaan jostain vähän inspistä. En oo edes tyhjäksi jäänyttä huonetta vielä kalustanut uudelleen, ja nytpä poikanen tuleekin syyslomalla käymään kotona niin ehkä saan apua ainakin siihen tai sitten johonkin muuhun juttuun. Kaupunkireissukin odottelee milloin tulee lähdettyä, tiettyjä asioita kun ei tältä pikkukylältä kaupoista saa enkä jaksa alkaa tilaamaan. Jospa lomalla löytyy innostusta lähteä yhdessä tarveshoppailemaan. Tosin autossa on välillä joku ihme vika, ehkä sekin pitäisi etsiä ja korjauttaa, ja tietty talvirenkaat kohta vaihtaa myös.