Perjantaina työmatkalla sillan alla virta oli jo sulana, ja ensimmäinen ajatus oli että pääsispä uimaan. Tällä hetkellä tuntuu hankalalta kuvitella että kuukauden päästä on muka jo pellolta lumet suurimmaksi osaksi pois. Kärsivällisyyttä! Oon selaillut koneella olevia kuvia, koska muisti tuli täyteen eikä mun joogavideot enää mahdu ellen luovu jostain. Tämän postauksen kuvat on Portugalista vuodelta 2017, ja myös matkakuume nostelee taas päätään. Onneksi on Montenegron reissu tulossa syyskuussa, ja ensi vuodellekin kohde on jo mietinnässä. Tuo Portugali kyllä houkuttelis kovasti, enkä vielä tiedä olisko kyseessä joogamatka vai kavereiden kanssa tehtävä reissu, mutta pääasia on ettei mun enää tarvi matkustella yksin! En pistäis yhtään vastaan jos just nyt oisin jossain vihreässä paikassa missä aallot liplattelis nilkoissa.. Ja ehkä oisinkin ellei tämä opiston kevätkausi kestäis tyhmästi vielä paria viikkoa. Sitten on - toivottavasti - jo niin kevät ettei tee mieli poistua mihinkään kauemmas. Jaksaajaksaa, kyllä se tästä vielä kesäksi muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti