Tottooro, Mister Toronto, Rototoo, Totorontti, Torotoro, Tottenhaimi, Tottorotti, Pöllökkä, Karvahattu, Rakas pieni kissanen on yksivuotias! Synttäripäivä oli eilen, ja Totoro sai tehdä kaikenlaisia kivoja juttuja, kuten käydä ulkoilemassa, kiivetä puuhun, mennä salaiseen huoneeseen (jonne jäi vahingossa suljetun oven taakse), istua vessassa sylissä, leikkiä lempileluillaan, ja syödä herkkuja. Synttärikakku oli tehty luomukanapateesta, päällä nokare kermaviiliä, ja kynttilänä kuivattu kuore. Neo osallistui juhlintaan syömällä oman kakkupalasensa (ilman kynttilää tosin), ja leikittämällä Totoroa ahkerasti.
Totoro on pennusta asti ollut lempeä ja harkitsevainen kaveri. Jo elokuussa siinä Torin ilmoituksessa kotia etsivästä poikapennusta ilme oli niin ihanasti välinpitämätön, että laitoin heti viestiä että tuun lauantaina hakemaan. Lapsille sanoin että nyt taisin löytää Totoron. Ja kun poikasen kanssa mentiin hakemaan pentua kotiin, niin eteisessä istui harmaa kissa, josta sanoin että kato, ihan ku Nala (meidän entinen kissa). Kasvattaja katsoi mua kummissaan ja sanoi että no se on Nala, pentujen emo. Samalla kävi myös ilmi, että Totoron isä on norjalainen metsäkissa, siksi pitkät pörrökarvat ja pölyhuiskahäntä.
Totoroa kiinnostaa virtaava vesi, hanat ja sen semmoset, kaikki lenteleväiset, kuten linnut ja pikkuötökät tai vaikka tuulen mukana lentävät kuivat lehdet, ja puihin kiipeileminen. Tykkää istua hetken aikaa sylissä silloin kun saa olla siinä yksin (hyvin harvoin saa - lähinnä siellä vessassa), kehrää vaimeasti kun sitä rapsuttaa, ja osoittaa hellyyttä hampailla (ihan sievästi vaan). Nukkuu joko oviaukossa, vessan matolla, aiemmin myös käsienpesualtaassa, tai jossain pöydänreunalla tai lattialla, mielellään kyljellään niin saa mahakarvat aseteltua ilmavasti. Pelkää kovia ääniä, erityisesti imuria.
Totoro on melkoinen jyrsijä, yrittää vahvistaa hampaitaan jäytämällä esim. kengännauhoja, villatakin nappeja, kaapinovien nuppeja, oksia jne ja joskus vähän viherkasvejakin. Puiset neulepuikotkin kelpaa.. Ei yhtään arvosta harjaamista, vaikka pienestä asti olen sitä yrittänyt siihen totuttaa. Kynnet antaa kyllä leikata nätisti, ja silmätulehdus hoidettiin laittamalla silmään tippoja monta kertaa päivässä eikä ollut siitä moksiskaan. On silleen fiksusti arka, että väistää tarvittaessa, ja antaa Neolle kaiken sen tarvitseman tilan. Koskaan ei ole tahallaan raapaissut ketään, eikä pissannut hiekkalaatikosta ohi.
Totoro leikkautettiin pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen se on saanut takaisin paljon pentumaisuutta. Leikkii mieluiten kissankarvoista huovutetulla pallolla, kantaa sitä suussa ja pelaa jalkapalloa, yksin tai Neon kanssa. Toinen lempilelu on leopardihiiri, eli vahvaan naruun sidottu rapiseva leopardikuvioinen karvaläpyskä, sitäkin kantaa paikasta toiseen, ja usein Neo juoksee perässä narua jahdaten. Villiintyy ihan täysin onkilelusta, jonka päässä roikkuu höyhenkimppu. Hyppii vaikka minkälaisia loikkia kun yrittää pyydystää höyheniä, ja kun saa sen kiinni niin lähtee muristen raahaamaan sitä piilopaikkaan. Tai sitten Neo on innostunut samasta lelusta ja Totoro väistää kauniisti takavasemmalle.
Alkuun Totoro ei juuri äännellyt muuten kuin maukui pienellä äänellä kärsimättömänä ruokaa odotellessaan. Kun Neo tuli taloon ja oli vielä eristyksissä eri huoneessa, niin Totoro istui oven takana juttelemassa. Ja nytkin on maailman suloisinta kun pojat käyvät kahdestaan kissankielistä keskustelua kurisemalla ja purisemalla. Mun ihanat karvapojat!
