Ihan intona

Se alkoi siitä kun matkalla viikonlopun makrameekurssia pitämään kävin paikallisessa kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja, joita ei meidän kirjastossa ollut saatavilla. Hyllystä silmiin osui aika vasta julkaistu Jämälankakekkerit, jota olen haaveillut päästä plarailemaan. Otin sen epäröimättä mukaan, ajatuksena saada käytettyä mun runsaahkosta lankavarastosta jokunen kerä sellaisiin neuleisiin joita tulee oikeesti käytettyä, koska ne on kauniita ja sopivia.

Lauantain kurssipäivä kului nopsaan, ja illalla jo kaivelin lankakeriä esiin. Kirjasta valikoitui yksi malli heti puikoille, ja se on edennyt jo siihen kohtaan missä hihat on eroteltu vartalo-osasta. Kolme jämäkerää lankaa on käytetty, enkä melkein malttais odottaa nähdä mun uutta neuletakkia valmiina ja päästä ottamaan se käyttöön! Neulehommelit on olleet pitkän aikaa tauolla, tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi vain yhden villapaidan ystävälle, joten vähän puskista hyökkäsi tämä yhtäkkinen neuloosi.

Yllättäen lankoja onkin melkein huoneellinen - siis niinku lattian peittona kun kaivelin kaikki jemmat läpi, osan taidan suosiolla laittaa kiertoon, vääränväriset ja muuten epäkelvot, ja lopuista teen jotain. Aloin jo katteleen värejä vähän sillä silmällä että kenen lempivärejä ne on ja mihin niitä yhdistäis.. Ehkä pian tuloillaan onkin neuletakit kaikille tyttärille - ja miksei pojillekin!

 

Lankainspiraatiopuuskassa tein pari makrameejuttuakin kotona heti kurssin jälkeen. Lampunvarjostin/lyhty on ollut mulla haaveena tehdä jo pitkään, nyt Prismasta löytyi bamburenkaita, ja heti tiesin että niihin tulee mun lyhty. Pikkupussukoitakin on kiva tehdä, vaan mitähän kaikkee käyttöö niille sitten keksis? Sopii ainakin avainpussukaksi, ja pesäksi pienille viherkasveille tai ilmakasveille. Pussukkakurssikin on kehitteillä kunhan vaan saataisiin aikataulut mätsäämään.

Tikulla silmään

Lueskelin jälleen kerran vanhoja postauksia, kun etsin tietoa milloin olenkaan käynyt mun äänimaljakoulutukset. Onneksi on tää blogi, ja täällä kaikki suuret ja jokunen pienempikin tapahtuma viimeisen +15 vuoden varrelta tallessa. Sukelsin viiden vuoden taakse, ja kyllä postaustahdista huomaa että siihen verrattuna nykyään joko ei tapahdu mitään tai sitten kaikki päivittyy pikana instaan - kuten nimikin jo kertoo. Löysinpä tästä läppäriltä myös jokusen vanhan kuvan: nämä ulkokuvat on vuodelta 2009, sisäkuvat v. 2011, ja voivoi kuinka erilaista kaikki on silloin ollut. Kaikki viisi vanhaa kissaakin silloin aika nuorina ja hengissä vielä, ja koirakin. Vaikka just tässä yhtenä päivänä mietin ettei kyllä yhtään oo ikävä pissailevia kissoja, nämä nykyiset on sen suhteen niin ihania, ei ole yhtään kertaa kummallakaan pissi lirahtanut laatikosta ohi. Nyt meillä on jopa mattoja lattioilla! Ja lapsi jättää iltaisin huoneensa oven raolleen että kissat saa mennä viereen nukkumaan jos haluavat. Niin ja se syy miksi piti vanhoja ammatillisia asioita kaivaa esiin: sain kyselyn Tahkon suunnalta josko jonkinlaista yhteistyötä voitaisiin suunnitella, ja he pyysivät multa esitettä itsestäni ja kaikesta mitä tarjoan. Sellaista olen tässä pari päivää siis askarrellut.

Viime aikoina

Aurinkoisina päivinä huvittais vaan istua kissan kanssa ulkona tai kuljeskella lumikengillä pitkin pellonreunoja ja metsiä. Lomaa oli tynkäviikko, Neiti ipanaperon kanssa käytiin kaupungissa ja uimassa, ja ulkoiltiinkin melkein joka päivä, vaikka silloin just ei aurinko näyttäytynytkään. Äkkiä menee tuommoset vapaapäivät kyllä, jos nyt päivät muutenkin. Kotona olen omasta mielestä saanut hieman siistittyä paikkoja, en tiedä mihin kaikki ylimääräiset tavarat on menneet, kun ei kirpparikuormakaan kovin iso ollut, ehkä ne vaeltaa toisaalle taloon ja on siellä vastassa sitten kun raivausurakka etenee pitemmälle. Vaan tuntuupa hyvältä kun valon lisääntyessä asuinympäristö selkiytyy, eikä ihan joka tason päällä ole enää tavararöykkiöitä. Vaikka on niitä silti edelleen jossain, mutta ei joka paikassa.

 

Kuopiolainen kivijalkakauppa tilasi lisää lasisia hapsuhelmikorviksia, niitä ollaan kissojen kanssa vähän askarreltu. Aika kauan kestää yhden korvisparin näprääminen, joten pikkuhiljaa taas kartutetaan varastoa. Mihinhän muualle voisin niitä tarjota myyntiin, onko sulla tiedossa joku kiva pikku liike, jossa arvostetaan kotimaisia käsintehtyjä tuotteita? Makrameelangatkin odottaa että milloin ne uskallan kaivaa esiin, voi olla että kissoja kiinnostaa huomattavasti enemmän viuhuvat langanpäät kuin pikku helmet. Pitäis joku makrameeprojekti kyllä aloittaa, koska pian lähden pitämään viikonloppukurssia aiheesta, olis sitten opiskelijoille näytettävää. Tokihan mulla on mallitöitä vaikka kuinka, mutta aina on hyvä olla joku keskeneräinenkin mukana.

Aloin monen vuoden tauon jälkeen hoivata bokashia, kun pihalla molemmat kompostorit on jäässä ja täynnä, en ehtinyt niitä syksyllä reissun jälkeen tyhjentää koska tuli pakkaset ja lumet jo lokakuussa. Ehkä jonkunlainen viherinnostus on pienesti taas nousemassa, saapa nähä mikä on fiilis sitten kun peltoon oikeesti pääsis istutushommiin. Voi olla että tulen siinä vaiheessa toisiin ajatuksiin. Nyt riittänee jos saan eteiseen hommattua muutaman kukkasen tai viherkasvin ikkunalle (kunhan ensin vähän siistin siellä), jotenkin se tila kaipaa vihreyttä ja on sikäli hyvä paikka että kissat ei pääse sinne jyrsimään kasveja. Toisaalta haluttais myös upottaa kädet multaan ja laittaa pieniä tomaatintaimia kasvamaan, mutta missäpä ne sitten kesällä kasvais, onhan se nähty että tuolla taivasalla ei ehdi tomaatit kypsyä.

Nyt haaveilen auringosta, oleilusta metsässä, linnunlaulusta, kivoista työkeikoista, sylikissojen rapsuttelusta, keväästä, kauneudesta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

(Kuvat viime vuodelta, tänä vuonna olen ollut laiska ottamaan kameraa mukaan ulos)