Sadepäivä vesiputouspuistossa

Plitvicen kansallispuisto oli jo kauan sitten päätetty ehdoton käyntikohde, liputkin ostettiin jo alkukesällä. Yön aikana sää muuttui edellisen päivän lähes helteisestä aurinkonpaisteesta viileäksi vesisateeksi. Lämpötila oli alle kymmenen astetta ja vettä tosiaan tuli koko päivän ihan maahan asti. Onneksi oli kunnon vaelluskengät ja vedenpitävä takki vielä kertakäyttösadetakilla kuorrutettuna, kamerakin muovipussissa. Sade ei yhtään himmentänyt kokemusta, värit loisti kirkkaina, aavistus ruskaa jo puissa ja vesi niin turkoosia että melkein silmiin sattui. Jotenkin pääosassa ei ehkä olleetkaan kaikki ne kymmenet vesiputoukset vaan värien kauneus. Järvillä kiertävät puupolut oli tosi hienot vaan leveyttä niissä olis kyllä saanut olla enemmän, varsinkin kun kaikilla vastaantulijoilla oli sateenvarjot. Reitin kiertämiseen kaikkine kuvaustaukoineen meni muutama tunti, ja loppuajasta hihan- ja kengänsuut ja takinkaulus alkoi kivasti hörppiä vettä. Mun sormet oli lopussa niin märät ettei kännykänruutukaan enää totellut kosketusta. Majoituspaikassa oli onneksi hyvä lämmitys ja kylppärissä vieläpä kuivauspatteri, joten yön aikana kaikki vaatteet kenkiä myöten kerkesi kuivua seuraavan päivän retkeä varten.

Maan silmä

'

Elikkäs: olin syyslomalla parin ystävän kanssa roadtripillä Kroatiassa sekä Bosnia-Hertsegovinassa. Mukana meillä oli kuski joka ajelutti meitä vuokra-autolla minne ikinä haluttiinkaan mennä. Matkasuunnitelmaa oli antaumuksella hiottu monta kuukautta ja majapaikat varattu etukäteen, eli kauheesti ei jäänyt ex-temporeseikkailulle varaa, mikä ehkä olikin hyvä ratkaisu. Eräänä perjantaina sitten lennähdettin illaksi Splitiin ja seuraavana aamuna lähdettiin tien päälle.

 

Olin bongannut instagramista dronekuvan, jossa ihminen kelluu pienessä ihananvärisessä lammessa, ja kun selvisi että se on Kroatiassa niin tietysti pääsi heti meidän kohdelistalle. Päivä oli kaunis ja matka sujui mukavasti. The Eye of the Earth on lähellä Cetinan kylää. Pieni soratie kulki mäntymetsikön läpi ja yhtäkkiä kauniin kirkon vieressä oli näköalatasanne josta päästiin katsomaan Maan silmään. Voi sitä kauneutta ja niin uskomattomat värit (joka puolella Kroatiassa vesi on ihanan turkoosia ♥)! Syvyyttä lähteellä on ainakin 115 metriä ja veden lämpötila noin 8 astetta. Vaan pettymys oli melkoinen kun kyltit kielsivät uimisen, käytiin sitten kuitenkin vähän kahlaamassa kuten muutama muukin uskalias teki. Ja sitten jatkettiin matkaa jotta ehdittiin illaksi seuraavaan kohteeseen.

Back to biznez

Lomat on tältä erää vietetty ja reissut reissattu. Kotona oli vastassa ihana pikkupakkanen ja ohuenohut lumikuorrutus maan peittona. Tällasta säätä voisin ottaa vuodenvaihteeseen asti, kiitos. Vaan se siitä kukkasipulien istutuksesta, pottujen nostosta ja sen sellasista rästihommista sitten. Maapallo pyörii ajallaan ja ihminen vaan ihmettelee vauhtia. Kaikki lomakuvat on vielä purkamatta kamerasta, jonkunlaista reissuraporttia siis tulossa joskus myöhemmin, oletan. (Nämäkin kuvat vuosien takaa, jotenkin sopii tähän hetkeen.) Nyt takana on jo muutama työpäivä, eli jokunen sata kilometriä talviajoa, ja seuraava vapaapäiväkin häämöttää jo ihan nurkan takana. Jotenkin hyvä fiilis, tosi seesteinen ja rauhallinen olo, vähän mystinenkin. Tekee mieli hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin, olla vaan itsekseen kaiken kulkemisen jälkeen.

Näin kulutan aikaa

Hassua miten se hirmusen pitkä ja rankka työputki onkin menossa jo ihan viimeisissä päivissä. Kovasti auttaa tieto siitä että se ei jatku enää loman jälkeen, nyt voi huilata ja hengähtää ihan luvan kanssa. Tän viikon joogaohjelmat on hiottu valmiiksi, eli nyt ei ole oikein mitään muuta työtyötekemistä kuin ajella pitämään tunteja. Olen nukkunut pitkään aamuisin, ja vastaavasti valvonut kirjan kanssa aina sinne puolenyön paikkeille. Kun aamuhommat on tehty ja kissat ruokittu, yleensä istun lattialle ja joko joogaan, meditoin tai saan kissan tai kaksi syliin nukkumaan, siinä tapauksessa otan jonkun käsityön tehtäväksi. Onpa tuntunut kurjalta kieltää kissanpentua leikkimästä langoilla vaan pakko, mikäli haluan yhtään mitään tehdä muualla kuin suljettujen ovien takana. Sitten ehkä pieni hetki työhommia, joko suunnittelua, kuvausjuttuja, tietokonehommia, somea tai sen sellasta. Iltapäivällä ensin ruokaa ja sitten ulkoilua tai muuta liikkumista. Lisää kissojen kanssa oleskelua, mahdollisesti kotihommia, ruuanlaittoa, ajan kulumisen odottelua kunnes on aika lähteä töihin. Normityöilta matkoineen vie reilun kolme tuntia. Illalla kotona vielä kissajutut, plus omaa aikaa eli koomailua, somen plaraamista tai ruudun tuijottelua, kunnes on aika ottaa kirja käteen ja alkaa iltatoimille. Näin yleensä. Tänään on ollut harvinaisen tuottamaton päivä, jotenkin tuntuu että kaikki tarvittava on jo tehty, ajatukset on jo syyslomareissussa. Sentään parsin yhden villasukan ja pakkasin matkalaukkuun suurimman osan tavaroista. Kävin ulkona ja nyt istun tässä ja kissa istuu sylissä - isompi tällä kertaa, äsken oli pienempi. Vaan näitäkin laiskoja päiviä tarvitaan välillä. Nyt pitäis keksiä vielä melkein kolmeksi tunniksi tekemistä ennen kuin työt kutsuu. Tilausvillapusero lähti eteenpäin, tekeillä on yksi oma projekti, ehkäpä edistän sitä sitten.

Juhlan paikka

Siltä ainakin tuntuu nyt kun eilisen ryhmät jäi jo syyslomalle ja tämän päivän aamujoogassa oli syksyn viimeinen kokoontumiskerta. Aika kevyt fiilis. Tänään on ollut kunnon syyspäivä, tuulta ja vettä ja räntääkin, en ole ulkoillut kissojen kanssa enkä yksinkään. Meillä oli jo ensimmäinen pakkasyö, ja keskiviikolle on vissiin luvattu ihan lunta, ja mun kun pitäisi just sillon iltamyöhällä ajella pitkää työmatkaa. No sen näkee sitten miten asia ratkeaa. Tarkoitus oli tänään pitää siivouspäivä, vaan se on vielä vähän vaiheessa siinä mielessä että olohuoneen järkkäily plus imurointi jää näköjään huomiselle. Sen sijaan olen juoksuttanut pyykkikonetta ihan urakalla, innostuin nääs siivoamaan pyykkihuonetta ja sieltä löytyi jos jonkinlaista pestävää tyynyistä lähtien, ja kun sähkö on just nyt halpaa niin kone on sitten pyörinyt monenmonta kierrosta. Vessankin kuurasin melkein lattiasta kattoon, millonhan lie viimeksi.. Aikomus on pikkuhiljaa saada siistittyä kämppää lomakuntoon niin kissavahdeilla on sitten mukavampi asustella täällä. Ja pitää varmaan jo muutama ajatus suunnata pakkaamishommiin, matkalaukku pääsee kohta taas liikenteeseen. On kyllä jännää lähteä pitkästä aikaa reissaamaan!