Nimittäin kesä yllätti harrastajaviljelijän. Tai tarkemmin ajateltuna ehkä se olikin kesän nopea eteneminen. Tuttua juttua monilta viljelyvuosilta, ja onhan selvää että nyt sille on vielä suurempi todennäköisyys kun elämässä on muutakin kuin peltohommat. Eikä onneksi sellasta painetta ja pakkoa saada kaikki ajallaan tehdyksi, muuta kuin tuo Suomen kesä joka on aika rajallinen. Ja olishan se tosi kiva saada syömistä ens talveksikin. Eihän kaikki ole yksistään minusta riippunut, esim traktorin paripyörien paikoilleenlaitto ei onnistu yksin, ja pellollemeno ei onnistu ilman niitä. Mutta monet asiat riippuu juurikin minusta ja siitä huvittaako niitä peltotöitä tehdä, vai ehkä mieluummin virkata kesäneuleita, lukea kirjoja, kuljeskella pihamaalla tai kaivella aurinkoterassille paikkaa, ja onpa oikeitakin töitä ollut kalenterissa harva se päivä ja ilta. Elikkäs, kasvamassa on valkosipulia, muutama kaalintaimi ja pari riviä porkkanaa. Huomenna olis tarkoitus saada perunat peltoon, mutta se taas vaatisi kolmannen persoonan, eikä tässä lähellä oikein ole ketään jota voisi pyytää. Sitten vielä punajuuret, palsternakat, herneet ja moni muu. Onneksi on entisten vuosien mansikat - nekin odottelee huoltamista, ja onhan vanhat vatutkin, omenat, päärynät ja luumut, jopa pari uutta hedelmäpuuta. Ruukuissa pari tomaattia ja paprikaa, jokunen yrtti. Viikon päästä meillä on tanssin ja joogan viikonloppu, jospa enimmät ruuankasvatushommelit ois siihen mennessä ainakin aluillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti