Yksin kotona

Sain pyytämättä ja yllättäen viettää kokonaisen viikonlopun yksin (sen lisäksi että vietän yksin molemmat viikot sen ympärilläkin). Lapsi päätti lähteä viikonloppulomille mummulaan, ja eksä vissiin on vihdoin sisäistänyt ettei sen tarvi ajella joka viikonloppu tänne asti, varsinkaan nyt kun työt on monta sataa kilometriä etelämpänä. Sain vasta perjantaina tietää että näin käy, joten en ollut yhtään varautunut moiseen. Ensin tuli ihan tyhjä, mitämänytteen-olo, mutta hyvinpä sain keksittyä tekemistä parille päivälle. Ja tietty hurautin töihin lauantaina, ja sunnuntaina pidin etäjoogan kuten yleensä. Neulehuppariprojekti vei ihan täysillä mukanaan, ulkoilusäät on ollu mahtavat, kissat on nauttineet sekä sylin että saunan lämmöstä, iltaisin on ollut ihana lueskella sängyssä kunnes silmät alkaa painua kiinni. Ihan sitä samaa ku arkenakin siis. Se, missä olisin kaivannut seuraa on puiden roudaus pihan poikki sisään, mutta hain sen mitä jaksoin, ja saahan niitä viikollakin haettua jos tarve vaatii.

Lankavaraston hävitystä

Puotiin kaivattiin lisää pipoja myyntiin. Violettisävyiset menee kuulemma hyvin kaupaksi (en ihmettele yhtään), vaan mistäpä yhtäkkiä löydän lisää sopivanpaksuista villalankaa. Ehkäpä mun lankakätköistä? Sieltä löysin pari kerää tuollasta ilosenkirjavaa lankaa, mutta se olikin vähän liian paksua pipokäyttöön. Tylsänbeigeä vähän ohuempana oli jäljellä parin pipon verran, ja onpa siellä vielä jokunen kerä samaa lankaa punertavansävyissä, ehkä käytän nekin pipoihin ennenku talvi on ohi.

Alpakanvillasta kokonainen pusero. En yleensä tykkää korkeista kauluksista, mutta nyt ajattelin tehdä oikeesti lämpimän paidan, ja kyllä käytössä huomaa että alpakka on tosi lämmin. Tästä piti ensin tulla kauluri, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella kuten monesti käy. En jaksanut miettiä tuota raidoitusta sen enempää, tein aina suunnilleen yhden kerän loppuun ja vaihdoin väriä, ja jämät tungit tuonne väleihin. Kun jostain syystä on näköjään joskus tullut hankittua hassusti vain muutama kerä per väri. Voi kun vois tykätä vaan muutamista (mielellään neutraaleista) väreistä, mutta eipä voi. Näitä lankoja jäi yksi valkoinen ja vajaa sininen kerä, mitähän niistä vielä keksis? Ehkä teenkin sen kaulurin.

Sitä samaa paksua kirjavaa lankaa oli myös toisenlaisena värikombona - tietysti. Löysin jostain järkevähkön ohjeen huovutettuihin tossuihin, ja nyt on yks jättiläisen töppönen valmis. Toinen syntyy kunhan pääsen taas yli tästä kaksijalkaisuuden aiheuttamasta vaivasta, aina menee hetki ennenku jaksaa tehdä toisen samanlaisen. Täällä kylmillä lattioilla paksut villatossukat ois tarpeelliset, nyt kuljen kaksien villasukkien taktiikalla. Vaan eipä tiedä kenen tossut näistä tulee - jos kenenkään, kun näissä huovutusjutuissa on aina se jännitysmomentti että ei tiedä miten vähän tai paljon ne pesukoneessa kutistuu. Joskus tein huopaponchon, tai niin luulin mutta siitä tulikin pieni ja paksu huopaneliö jossa oli reikä keskellä. Hyvin on kissoille kelvannut nukkuma-alustaksi.

Mäyräkoiran villapusero oli erikoinen projekti, näyttää ihan pikku hylkeeltä. Mistään ei löydy ohjeita mitoitukseen, ja kun koira ei ole koko aikaa saatavilla niin jouduin käymään muutaman kerran sovittamassa keskeneräistä tekelettä. Malli on ihan melkein omasta päästä. Joskus ostin yhden koiranpaitaohjeen, mutta sekään ei ollut mäyräkoiralle tarkoitettu ja se neulottiin helmasta kaulaanpäin, enkä ymmärrä miksi pitäis niinpäin tehdä kun on paljon helpompi aloittaa kaulasta, sekä ihmisten että koirien villapaidat (enkä muutenkaan ymmärtänyt sitä ohjetta). Kuvio on siitä ostetusta ohjeesta, joten osittain käyttöön pääsi kuitenkin.

Vuoden tauon jälkeen jaksoin jatkaa säärystinprojektia. Ensin aioin tehdä villahousut kokopitkillä lahkeilla, muuta taas vaihdoin suunnitelmaa ja teinkin kokopitkät säärystimet (vai mitkä ne ois nimeltään? jalastimet, irtolahkeet). Nyt on toinenkin jo melkein valmis, ensin täytyy vain purkaa yhtä paitaa että saan lisää harmaata lankaa käyttöön. Tuo harmaan ja vaalean lilan yhdistelmä on niin herkku että nam! Pitäis keksiä mitä siitä vois tehdä, ehkä puran sen epäonnistuneen liian ison ja painavan paidan kokonaan ja siitä saan harmaat kokonaiseen paitaan kun yhdistän siihen tuon lilan. Jostain pitäis vaan löytää hyvä ohje tai inspiraatiota. Puseron malli ei ole ongelma, multa löytyy parikin sellasta ohjetta mitkä sopii mulle hyvin, mutta en jaksais omasta päästä alkaa keksimään raitoja/kuvioita. Tuota kaikista sinisintä väriä jäi pari kerää, ja aloin neulomaan niistä hupparia, ja tietty lankaa pitää sitä varten hommata lisää. Voi huoh, pieneneeköhän ne lankavarastot tällä menolla sittenkään.. Mutta ilokseni voin todeta että olen käyttänyt neulomiani vaatteita tosi paljon, ja täällä kylmissä maalaisoloissa niille on kyllä tarvetta.

Kaikenlaista

Oon keskellä aikahyppyä, jossa päivät vaan vierii ohi toistensa perässä. Tuntuu että en tee juuri muuta kuin käyn töissä ja rapsutan kissoja, ja silti tapahtuu monenlaista asiaa ja tapahtumaa. Hiihtoloma lymyilee parin viikon päässä, ja hups - nyt kävi niin että kokonaisen lomaviikon sijaan mulla onkin 3+1 vapaapäivää. Mutta ihan on hyvä ratkaisu niinkin, itse valittu ja mukavaa hommaa tiedossa: rentoutusta ja vain pikkuriikkisen kahvilointia. Sitten onkin pian huhtikuu, kevään joogakausi loppuu ja kalenterissa lukee LOMA. Rakas joogaopekaveri asuu Balilla ja houkuttelee mua retriitille joka ois just sillon lomaviikolla, hmmhmmmm.. Ehkä kuitenkin on hieman liian suolaset lentojen hinnat näin lyhyellä varoitusajalla, jos muutenkin. Vaan oishan se ihanaa päästä oikein lomareissuun! Tänään suhailin pitkin lumituiskuisia yläsavolaisia pikkuteitä palaveroimaan kesän tanssi&joogaviikonlopun kuvioihin liittyen. Saatiin aivan käsittämättömän upea paikka käyttöön, iso kivitalo ja pihapiiri järven rannalla, ja pakettiin kuuluu emäntä joka tekee superhyvää ruokaa. Sellaista huikeutta tiedossa viikkoa ennen juhannusta. Jotenkin huvittais myös saada kaupungista käyttöön joku joogatila, voisin siellä pitää kesällä tunteja ja rentoutushetkiä. Kattellaan..

Aamutunnelmia

Mun useimmat aamut on onneks sellasia, ettei tarvi laittaa kelloa soimaan kun ei ole mihinkään menoa. Enkä oo niin jooginen tyyppi että heräisin huvikseni viideltä meditoimaan. Ja kun on luonnostaan yökyöpeli, niin monesti illat ja sitä kautta myös aamun herääminen venyy, ja herään yleensä ehkä joskus yheksän pintaan. Jos meinaan nukkua kovin myöhään niin kissat alkaa huutamaan ruokaa, siinäpä varsinainen herätyskello. Riippuen tulevan illan aikataulusta laitan uuniin tulet joko heti aamusta tai vähän myöhemmin. Tuvan peruslämpö on himpun alle 18 astetta, joten kotoisan rätinän lisäksi uunista leviävä lämpö on ihanan tervetullutta. Joskus, kuten tänään, on niin kaunis taivas että täytyy viedä kamera ulkoilemaan. Nyt oli jo pienoinen aavistus keväästä eilisen lämpimän päivän jäljiltä. Aurinko paisteli pilvenriekaleiden takaa ja muutamat linnut laulelivat, jossain koputteli tikka, ja kaukana kylätiellä huristeli auto. Muuten oli aika hiljaista ja lähes tuuletontakin.

Kauneutta päivääsi!

♥