On ollut ikävä

Sitä konkreettista tunnetta, että on osa luontoa, osa tätä kaikkea. Että voi vain avata oven ja on jo ulkona perillä. Voi katsoa horisonttiin, nähdä metsät ja puut, avaran taivaan ja aah - kauneuden, eikä enimmäkseen autoja (paitsi oman), katulamppuja ja naapurien ikkunoita. Vaikka tiedän että lumen alla lymyilee kaikenlaisia ryönäläjiä, vanhat rakennukset on röntsöllään ja kenties luhistuu hetkenä minä hyvänsä, hommaa on useammaksikin ihmisiäksi, kaikki on koko ajan kesken eikä mikään koskaan valmista, niin silti sielu hyrisee ja mieli nauttii kaikesta tästä mitä ympärillä nyt on. Ihanku oisin tullut kotiin. Saatoin just tirauttaa pari onnenkyyneltä ♥

Viikot vierii

En ees sano monenko päivän työputki mulla ois ollu, ellen ois siirtänyt yhtä lauantaista tuntia että pääsen katsomaan sotilasvalaa vai mikä se on jonka armeijassa tekevät muutaman viikon jälkeen. Ja sekin on vaan yhden päivän tauko, ja sisältää aika monta (sataa) kilometriä autossa istumista. Ja siirrosta johtuen putki kasvaa häntäpäästä taas viikolla. Enkä ehkä aio voivotella että vielä niiiin monta päivää jäljellä, mennään päivä ja hetki kerrallaan niinku elämässä yleensäkin. Ihan mukavaan vauhtiin tällä viikolla on aika kirinyt kun nyt viimein olen päässyt arjen syrjään kiinni. Kivaa vaihtelua viime viikon  h i t a a l l e  tahdille. Pitkästä aikaa olen ehtinyt jopa harrastaa tanssia, ja yllättäen kalenterissa näyttää väljältä kun ensin luulin että tanssitunteja on joka viikko parin kuukauden ajan, mutta onkin vain kerran kuussa yhteensä kolme kertaa - ehkä vähän liian vähän sittenkin? Kotona raivuu-urakka edistyy pienin sievin askelin, vielä ei mitään ole lähelläkään valmista vaan riittääpä että siihen suuntaan hiljalleen mennään. Ja näköjään pienet uudet ja vanhatkin remppa- ym ideat ja haaveet nostelee varovasti päätään.. Jännä nähä miten tässä villiintyy kunhan koittaa kevät ja kesä.

Uusi yritys

Taisipa loman lähestyessä loppuaan mielessä käydä ajatus, että olisipa ollut kuitenkin ihana viettää muutama päivä ihan pelkkää lomaakin, ilman ylimääräistä ohjelmaa ja ajeluita sinne tänne. Pitäis varoa mitä toivoo. Maanantaina kävin töissä kuten kuuluikin, vaikka olo oli sunnuntain varuskuntakäynnin jäljeltä ihan aavistuksen jäykkä ja pää ei tuntunut aivan omalta. Tiistaina päänsärky koveni ja oli pientä lämpöilyä, ja myöhemmin oireet muuttui nuhaksi ja yskäksi. Päivä kerrallaan olen raportoinut joka pomolle erikseen senhetkisen olotilan, ja nyt flunssa alkaa olla siinä vaiheessa että enköhän huomenna jo yhden etäjoogatunnin pysty ohjaamaan. Joten ensi viikko onkin sitten se ensimmäinen arkiviikko tästä osoitteesta. Nyt ainakin olen ehtinyt ottaa levon kannalta, lueskellut kirjoja ja katsellut elokuvia sen mitä olen jaksanut. Eksä palasi työviikoltaan päivän etuajassa koska oli flunssassa hänkin, ja ensimmäistä lomaviikonloppuaan kotona viettävä alokaskin on vähän nuhainen - kertoi että lähes kaikki on olleet tällä viikolla enemmän tai vähemmän sairaina. Eli eiköhän se ole sama pöpö joka meissä kaikissa kolmessa on jyllännyt. Tänään kunto on jo melko hyvä, ollaan roudattu porukalla puita liiteristä, pitsat loikkaa leivinuuniin ihan just, ja elokuvissa on vuorossa vampyyrisaagan kolmas osa. Jos vielä saunassakin illalla kävis.

Huomisen arki

Tässä olen nyt lähes pari viikkoa taas totutellut maalaiselämään, ensin useamman lapsen kanssa, ja kun muut lähtivät koteihinsa ja armeijaan(!) niin jäätiin neitisen kanssa täksi viikoksi kahdestaan. Nyt hänetkin on jo palautettu kotiinsa (sanoi lähtiessään että olipa kyllä kiva loma), ja huomisesta lähtien olen viikot täällä yksin kissojen kanssa. Aikalailla sain loman aikana raivaushommia etenemään, melkoisen suuri kirpparikuorma olis lähdössä kunhan on aikaa ajella kaupunkiin päin. Ja koska melko paljon huonekaluja pitää uudelleensijoittaa, niin on täytynyt miettiä miten ois järkevää niitä siirrellä, mitä voi laittaa pois jne. Yhden kirjahyllyn tyhjensin, sieltä löytyi mappikaupalla kaikkea vanhaa tiliotteista lähtien, oivoi mitä sitä ihminen keksiikin hillota, vaan onneksi enää ei tarvitse. Mutta olipa puhdistavaa heittää pois paljon tarpeetonta. Oon ihan romuna kaikesta kantamisesta, siirtelystä ja istumisesta, tänään vielä käytiin varuskunnassa läheistenpäivän merkeissä moikkaamassa alokasta, eli autossakin sai istua pitkät pätkät. Ja huomenna alkaa se työmatkaralli taas, huoh.. Jollain tavalla jännää, kun arki on kuitenkin sitä samaa kuin ennenkin mutta uudella tvistillä. Jännitysmomenttina ajelu pitkin korpitaipaleita, nytkin tuuli viuhuu hurjana ja tuiskuttaa lunta pellolta tielle ja lisääkin on luvassa, että saapa nähdä pääsenkö huomenna edes lähtemään työmaalle - onneksi on iltatyöt. Lisäksi päiviin kuuluu puiden hakua ja uunin lämmitystä, kissojen rapsuttelua ja yleistä yksinoloa isossa talossa. "Sisustusprojekti" jatkuu pikkuhiljaa, sen mitä töiden alkamiselta jää aikaa ja energiaa. Olis kyllä huippua saada pian oma huone kuntoon, nyt vielä on pinoja ja nyssäköitä pitkin poikin kun kaikki hakee paikkojaan. Kylläpä tämä.

2022

Vielä pikakelauksella pikkupalasia viime vuodelta: itsesuunniteltu villapaita, kävelyä järvenjäällä, takut, kevätkukat, ystävysten retki Pisalle, juhannuskivaa rakkaiden kanssa, kesän kukkaloistoa, Natural High Healing Festival, hoitokoira, syksyn värikästä kauneutta, juhlahumua ja muutto. Onhan siinä jo vaikka mitä, ja höysteeksi vielä työt ja muut kuviot. Tämä uusi vuosi tuntuu käynnistyvän hitaasti, mutta niinhän ne yleensä. Vuoden päästä nähdään mitä juonenkäännöksiä tähän vuoteen mahtuu vai onko vaan sitä samaa tasaista. Avoimin mielin ja varovaisen innokkaasti odottelen mitä tuleman pitää.

Huilitauko

Näin hieno taivas toivotteli uuden vuoden tervetulleeksi, ja nyt mulla on piiiiiitkästä aikaa mahdollisuus ihan vaan olla ja ehkä vähän levätä. Jos viime vuotta yrittäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmasti "työntäyteinen". Ei ollut liian montaa lomapätkää, joiden aikana ois saanu oikeesti vaihtaa vapaalle, mutta jotenkin tuntuu että kaikkea on silti ollut just sopivasti. Loppuvuoden rykäys (joogatunnit + joulukahvila + muutto) oli ehkä se kaikkein suurin voimienkoitos, vaan nytpä sekin on tehty. Eilen  oli vielä viimeiset muuttokuormat siirrettävänä uuteen osoitteeseen sekä loppujen nurkkien kuuraus. Pääsin lähtemään ennen kuutta, ajelin kotiin näkemättä tai kuulematta yhtään rakettia, eikä niistä myöhemminkään meidän nurkilla havaintoja tehty. Joulu vietettiin koko porukalla, oli kaikki lapset lapsineen ja lemmikkeineen. Ensimmäiset jatkoivat matkaa tapaninpäivänä, ja seuraavat pari päivää myöhemmin. Ipanaperon saan pitää täällä ilonani lähes töiden/koulujen alkamiseen asti. Tupaan on jostain syystä taas kerääntynyt tavararöykkiöitä - en ymmärrä miten niin pienestä kämpästä saa edes irti niin paljon tavaraa.. Eilisiltana kannettiin suurimmat pinot pois ja kasatttiin pöytään pieni uudenvuoden buffetti. Tänään en tee mitään. Hyvää tätä vuotta jokaiselle! ♥