Yhden aikakauden loppu

Eilen oli lukiolaisen viimeinen koe, ja sitä myöten myös vihoviimeinen koulupäivä. Ei tarvi enää iltaisin patistella nukkumaan eikä aamuisin herätellä kymmentä kertaa ("Vielä viis minuuttia.."). Eli tänään nukuin pitkään, ensin yheksään, käytin silmät auki sen verran että näin kellon, ja vielä lisää unta 40 minuuttia. Tuli tarpeeseen ja teki hyvää!

Meiän Neiti aloitti koulun vuonna 1999, ja koska lapset on syntyneet yhteensä 11 vuoden haarukalla, niin koko ajan aina eiliseen asti on ollut yksi tai useampi koululainen laitettavana matkaan. Aikamoinen ura ja urakka siis! (No, välissä oli se melkein kokonainen lukuvuosi, kun asuin yksin eli ei ihan nuin kuitenkaan.) 

Poikasen kirjoitukset meni läpi, ja nyt odotellaan vain kolmen viimeisen kurssin arvosanoja. Koska laps ei ehtinyt saada kaikkia kursseja suoritetuiksi määräajassa, ei saa lakkia yhtä aikaa muiden syksyn ylioppilaiden kanssa joulukuun alussa, vaan pitää vielä odottaa jotain ytl:n kokousta joka on vielä ennen joulua, ja siellä lyövät leiman paperiin tai mitä ikinä. Sitten päästään viettämään lakkiaisia. Vaan kyllä me aiotaan jo vähän etukäteen juhlistaa ylioppilasta samalla kun kokoonnutaan itsenäisyyspäivän viettoon. Ja "virallisesti" perheen kesken sitten jouluna kun ollaan kaikki yhes koos (pitkästä aikaa muuten!).

Ja kun eilen oli viimeinen koulupäivä, niin tänään poikanen pakkasi kamansa autoon ja ajettiin muuttokuorma maalle. Sinne entiseen/nykyiseen huoneeseensa se pystytti tietokoneensa, ja nyt on yksi asukki kissojen seurana 24/7. Huomenna pääsen siivoilemaan täällä. Ajattelin tehdä makkarista toimisto-/vieras-/käsityötarvikevarastohuoneen siksi aikaa minkä täällä vielä vietän. Pikkuhiljaa alan roudailemaan omiakin kamoja takas maalle, ja sielläkin on tiedossa aika paljon huonekalujen muljuttamista huoneesta toiseen ja muutakin siistimishommaa. Mutta onneksi se on jo hyvällä alulla ja siitä olen iloinen!