Pidän kyllä tästä mun pikku elämästä tosi paljon näinkin. Ehkä kuitenkin ajattelen että onnellisin aika on vasta jossain edessäpäin, en kyllä tiedä mitä vois olla tulossa tai mitä siihen tarvittaisiin, kun kaikki vaiheet elämässä on olleet yhtä aikaa onnellisia ja silti jotenkin raskaita. (Tai näin muistelen nyt jälkeenpäin.) Voisko elämä edes olla pelkästään onnellista? Uskoisin että vois, ainakin enimmäkseen, hetkittäin. Tällä hetkellä elämä on kuitenkin vähemmän raskasta ja enemmän onnellista. Eli onko kaikki sittenkin hyvin näin? Haluaisin tietää mitkä on mun polun tulevat käänteet, kuinka paljon kuljen harhaan ennen kuin huomaan korjata kurssia, ja mihin ylipäänsä oon menossa. Täällä kotona on munnäköistä, mulle hyvä olla. Mitä jos koti muuttuu, voiko olla yhtä hyvä olla jos palaa takas vanhoihin ympyröihin? Aukeeko vanhat haavat, luisuuko takas vanhoihin kaavoihin? Mutta kyllä yleensä enemmän kaduttaa tekemättömät asiat kuin tehdyt, ainakin näkee mitä muutoksia tulee, mihin ne johtaa. Jos ei tee mitään eikä muuta mitään, niin mikään ei myöskään muutu. Ja pääseehän sitä taas jonnekin muualle jos siltä alkaa tuntumaan. Kun oikein miettii, niin pystyy löytämään kiitollisuutta kaikista valinnoista ja kokemuksista, miksipä se jatkossa jotenkin muuttuisi. Tänään on palkkapäivä, ja kävin rentouttavan aamujoogatunnin jälkeen ostamassa kaapit täyteen ruokaa. Illansuussa ajelen lähikaupunkiin toiselle rentouttavalle joogatunnille. Huomenna ohjelmassa vielä yksi aamujooga, ja sunnuntaina viimeinen etäjooga ennen syyslomaa. Sitten olis näillä näkymin kokonainen viikko aikaa haahuilla vaan ja kattoo mitä tuleman pitää. Minkälaisiahan ajatuksia mieli raksuttelee kun se pääsee taas tylsistymään. On tämä ihmisenä olo vaan jännää puuhaa!
2 kommenttia:
Jännä lukea tätä sun arkea, kun se on niin tyystin erilaista kuin omani. Mietin, millasta olis olla vaan, viettää viikko relaillen, lomailla. Tai millaista olis, jos olisi työtunteja tuolla tavalla, päivät ei olis täysiä, ja olis sellaista työtä, mistä olisi hyötyä itsellekin - siis tarkoitan, kun sun työ joogaopena on terveellistä ja hyvää tekevää myös sulle itsellesi.
Mulla on ihan supertäydet päivät ja viikot: pitkät työmatkat (tunti suuntaansa) ja sitten vielä tosi paljon töitä, tulee toimistolla (=sisätiloissa, tietokoneen ääressä) notkuttua älytttömän pitkiä päiviä (ja iltoja...). Koko ajan on tunne, että työmäärä ei vähene lainkaan, päin vastoin. Ylitöitä olis jo parin viikon edestä, mutta kun ei koskaan ehdi pitää vapaata...
Tykkään erittäin paljon työstäni, se ei ole ongelma, ja joka päivä menen töihin mielelläni. Mutta jotenkin tämä tilanne, kun työ haukkaa käytännössä melkein koko päivän, on aika älyvapaa. Huomasin, että kesä meni ohi, ja syksykin nyt menossa samaa kyytiä. Että tämmöstäkö elämää haluan elää...? En oikein keksi ratkaisua asiaan. Jos työ olisi paskaa, niin olis helppoa miettiä jotain muuta, mutta kun se on kivaa, onkin kinkkisempää. En oikein voi lähemmäksikään muuttaa, ja vaikka voisin kyllä välillä tehdä myös etänä, niin koen kivemmaksi olla toimistolla. Jotenkin siellä tuntee olevansa töissä ja tekevänsä töitä, ja kotona on hankalampaa keskittyä, kun on kaikkea muuta siinä ohella.
No enivei. Kiva kun sun elämä tuntuu kivalta, vaikka mietittävää onkin. Kaippa ne asiat parhain päin järjestyy ajan kanssa. Mukavaa syyslomaviikkoa, nauti ja relaa! ♥
Huh, tsemppiä sulle töihin! ♥ Vaikeita juttuja just nuo kun on kuitenkin kivaa, mutta...
Mullakin tuntuu että kesä meni vähän ku huomaamatta ohi kun tein niin "pitkiä" työpäiviä ettei oikein muuhun jäänyt aikaa. Ja ne oli niitä harvoin yli kuuden tunnin päiviä, ja työmatkaa alle vartti pyörällä suuntaansa. Vuosikausien peltohommien (siellä ei kelloo paljon katota) jälkeen manifestoin hiukka erilaista hommaa, ja oon kyllä supertyytyväinen siihen että ajallisesti nykyinen työ ei haukkaa koko päivää (edes matkoineen), sekä erityisesti siihen ettei mun tarvi raataa fyysisesti kuluttavassa duunissa vaan just päinvastoin. Ja työstä saa vieläpä kohtuullisen korvauksen - tuntipalkka on hyvä verrattuna esim marjatila- tai kahvilahommiin, mutta kun tunteja ei ole montaa viikossa (mulla tänä syksynä max 17,37), niin ei siinä hurjasti juhlita. Tai ei oikeestaan ollenkaan, just ja just tulee toimeen. Ja siitäpä syystä mielessä on kulujen karsiminen eli pois vuokrakämpästä jne. Katotaan mihin tämä johtaa.
Kiitos! ♥
Lähetä kommentti