Vieläkö joku muistaa Pampulan? Sain Pinjan tänne hoitoon muutamaksi viikoksi omistajan reissun ajaksi. Ja voi, siitä on tullut ihan mummeli, onhan hän jo ehtinyt kunnoitettavaan 13 vuoden ikään. Liikkuminen on vähän kankeeta, kuulo on melkein mennyt, ja just loppuneet helteet teki olosta tukalan. Ei ole enää se sama ylivilkas loppasuu kuin muistan olleen meillä maalla asuessaan. Vielä yrittää vähän höseltää, kieli lippasee kyllä ketterästi, ja karvaa irtoaa vähintäänkin sen mitä ennenkin. Sen verran citykoiraksi on oppinut viimeisen ehkä seittemän vuoden aikana Helsingissä asuessaan, ettei osaa mennä ulos ilman hihnaa, eikä paljon enää jaksakaan käydä kerrallaan muuta kuin pikkumutkan pihalla. Edelleen nukkuu paljaalla lattialla, mutta ei välttämättä yritä änkeytyä sängyn alle. Viikonloppu onkin kulunut tässä kotosalla uudelleen tutustellessa, edes uimassa en ole käynyt. Huomenna on työpäivä ja Piña Coirada jää yksin muutamaksi tunniksi kotiin. Jotenkin en jaksa uskoa että murtautuisi roskakaappiin, hyppisi pöydillä tai tiirikoisi itsensä ovesta ulos, mutta ihan varalta pitää aamulla vielä laittaa koti koiraturvalliseen kuntoon.
Kaivelin arkistoista muutaman jutun Pipsusta menneiltä vuosilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti