Ajantappovinkkejä, kiitos

Mun top 3 ajankulutusjutut äkkiseltään ajateltuna olis kirjat, käsityöt/askartelu ja käveleskentely. Jotenkin surkuhupaisaa on se, että kun tämän viikon työtuntien lukumäärä on seitsemän ja sekin jaettuna kolmelle päivälle, niin on taas ihan hirveesti liikaa ylimääräistä aikaa. Nyt totisesti vaivaa tylsyys. Viime päivinä olen lukenut kirjoja noin puolen kirjan päivävauhtia, askarrellut kynttilöitä ja korviksia, neulonut ankeeta harmaata villatakkia, katsonut elokuvia, käynyt pikku- ja parilla vähän pitemmälläkin kävelyllä koiran kanssa ja ilman, roikkunut entistä enemmän somessa, pienesti suunnitellut tulevia joogatunteja, ja jopa hieman touhunnut keittiössä. Taas tuntuu että pitäis löytää The Juttu, joku kiva joka veis kaiken ajan ja huomion. Mitähän se vois olla? Jotain johon ei välttämättä tarvi seuraa eikä hirveesti välineistöä. Oikeestaan mulla on aika kova ikävä puutarhastelua. Tai ehkä voisin suunnitella jotain konkreettista, taloja tai pihoja tai sen sellasta. Etsiä kunnostettavaa mummonmökkiä. Alkaa nettideittaileen. Onhan näitä vaihtoehtoja näköjään.. Mitäpä ehdottaisit?

Puut ♥

Se ois taas puunhalausviikko - tai ainahan se on, mutta nyt ihan virallisestikin. Onkin jo vähän ikävä puita, ikävä metsää. Luulin että koiran kanssa tulis käytyä enemmänkin metsäilemässä, mutta eihän tuo mummeli jaksa kipeän kinttunsa kanssa käppäillä edes tuohon lähimetsään. Tietty vois pakata koiran autoon ja ajaa jonnekin metsänreunaan, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Haluaisin mennä metsään ainakin lauantaina kun on Suomen luonnon päivä & Nuku ulkona -yö. Alunperäinen ajatuksenpoikanen oli mennä teltan kanssa esim. Tiilikkajärven kansallispuistoon. Noh, siellä saattaa olla muutama muukin, joten ehkä telttailenkin takapihalla. Kahvilatyöt muuttui just malliin tule-tarvittaessa-paikalle, joten nyt tässä vähän opettelen vapaapäivien viettoa. Toivoisin että olis mahdollisuus edes käväistä jossain vähän syvemmällä mettässä vielä ennen töitöiden alkua, siihen ei enää ole kuin pari hassua viikkoa. Ainakin jonkun puun käyn tällä viikolla halaamassa, käy sinäkin! ♥

Koiramummo kylässä

Vieläkö joku muistaa Pampulan? Sain Pinjan tänne hoitoon muutamaksi viikoksi omistajan reissun ajaksi. Ja voi, siitä on tullut ihan mummeli, onhan hän jo ehtinyt kunnoitettavaan 13 vuoden ikään. Liikkuminen on vähän kankeeta, kuulo on melkein mennyt, ja just loppuneet helteet teki olosta tukalan. Ei ole enää se sama ylivilkas loppasuu kuin muistan olleen meillä maalla asuessaan. Vielä yrittää vähän höseltää, kieli lippasee kyllä ketterästi, ja karvaa irtoaa vähintäänkin sen mitä ennenkin. Sen verran citykoiraksi on oppinut viimeisen ehkä seittemän vuoden aikana Helsingissä asuessaan, ettei osaa mennä ulos ilman hihnaa, eikä paljon enää jaksakaan käydä kerrallaan muuta kuin pikkumutkan pihalla. Edelleen nukkuu paljaalla lattialla, mutta ei välttämättä yritä änkeytyä sängyn alle. Viikonloppu onkin kulunut tässä kotosalla uudelleen tutustellessa, edes uimassa en ole käynyt. Huomenna on työpäivä ja Piña Coirada jää yksin muutamaksi tunniksi kotiin. Jotenkin en jaksa uskoa että murtautuisi roskakaappiin, hyppisi pöydillä tai tiirikoisi itsensä ovesta ulos, mutta ihan varalta pitää aamulla vielä laittaa koti koiraturvalliseen kuntoon.

Kaivelin arkistoista muutaman jutun Pipsusta menneiltä vuosilta:

9/2009

3/2010

2/2012

8/2013

Yhet ysikymppiset

 

Kun yks on ihan kohta kymmenvuotias, toinen kolmekymppinen ja kolmas täyttää viiskyt, niin eikö se ole parempi rysäyttää kunnolla ja pitää kolmen sukupolven yhteiskekkerit kesäiseen aikaan, eikä kolmia synttäreitä erikseen pitkin syksyä. Saatiin kasattua vähän sukua yhteen, rouva Neiti kutsui pari kaveriaankin. Päivä oli yhtä kaunis kuin juhlijatkin, ja oli vilinää ja vilskettä sekä juhlapaikalla että kotona, kun piti majoittaa noin neljä ylimääräistä asukkia. Nyt kaikki tahoillaan vetää vähän happea ennen kuin aletaan seuraavaksi suunnitella meidän satakakskymppisiä. Ja kyllähän se arkikin jo mukavasti vyöryy päälle, heti tänä iltana eka etäjooga, tällä viikolla myös yks kuumakivihieronta ja pari muuta joogaa, ja kahvilahommat tietty.

Elä kun olet elossa!

Dust If You Must by Rose Milligan

Dust if you must, but wouldn't it be better
To paint a picture, or write a letter,
Bake a cake, or plant a seed;
Ponder the difference between want and need?

Dust if you must, but there's not much time,
With rivers to swim, and mountains to climb;
Music to hear, and books to read;
Friends to cherish, and life to lead.

Dust if you must, but the world's out there
With the sun in your eyes, and the wind in your hair;
A flutter of snow, a shower of rain,
This day will not come around again.

Dust if you must, but bear in mind,
Old age will come and it's not kind.
And when you go (and go you must)
You, yourself, will make more dust.

Tän viikon plääni

Mummorinkka on kaivettu esiin ja pakkaaminen aloitettu. Toisessa kassissa telttailukamat ja kumpparit. Joogamatto kääritty omaan pussukkaansa. Huomenna tämän viikon ainoa työpäivä, illasta vielä lisää pakkaamista ja hiusten perusteellinen pesu. Keskiviikkoaamuna mutka maalle kissoja hoivaamaan, mukaan vielä muutama juttu sieltä, sitten junalla Tampesteriin yöksi. Seuraavana aamuna bussikyydillä kohteeseen, leiri pystyyn ja kännykkä kiinni loppuviikoksi. Luvassa neljä päivää kaikenlaista haahuilua ja hyvinvointia ja heimolaisia, ainakin ohjelman mukaan vaikuttaa että tulee vaikeeta valita mihin kaikkeen osallistuu. Sunnuntai-iltana takas sivistyksen pariin, toivottavasti monta hyvää kokemusta rikkaampana ja sopivasti muuttuneena. Tänään vielä pyöräilen asemalle vastaanottamaan lasta joka palaa taas kesäkyläilyltä sukulaisten luota, eli pyykkiä ja kauppaa ja sensemmostakin varmaan pitää vielä harrastaa ennen lähtöä.