Täällä vietetään ihanaa harmaata marraskuuta. Päivät seuraa toisiaan melkein samanlaisina, niihin kuuluu töitä, hidasta neulomista, hämärän syliin käpertymistä, liian vähän liikettä, lukemista myöhään yöhön. Ulkona en ole juurikaan käynyt, vaikka metsäikävä on kova. Olisin halunnut myös käydä tänään katsomassa kynttilämerta, mutta huomasin liian myöhään enkä enää jaksanutkaan mennä. Onneksi on ollut hitaita aamuja ja välillä pieniä auringonpilkahduksia yllättämässä. Lunta en edes kaipaa, sen aika on myöhemmin. Nyt on pimeä best.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti