Ihan talvi

Lunta ja pakkasta on ollut nyt viikon, talvi tosiaan tuli kertaheitolla. Mulla on kahden päivän vapaa, eli viikonlopumpi kuin yksikään viikonloppu koko syksynä. Aloitin lukemalla kirjaa myöhään yöhön.. Siihen päälle noin yhdeksän tunnin unet, ja tämä ensimmäinen vapaapäivä on koostunut pitkälti pesimisestä sohvannurkassa ja käsitöistä. Sain ystävälle tekemäni villapaidan pääteltyä ihan valmiiksi ja toimitettua perille, ja toisen tekeillä olevan villapuseron ensimmäinen hiha on viittä vaille valmis. Huomenna alkaa villasukkajoulukalenteri, mulla ei vaan taida olla tarpeeksi vapaita puikkoja - lankoja kyllä löytyy, hih.. Pari kivaa kohtaamistakin päivään on mahtunut, kauppareissu, musiikkia ja jopa ruuanlaittoa. Vielä olis tänään haaveissa tehdä joku lempeä liikkumisjuttu, etälaviksesta julkaistiin just uusi tunti kuten aina tiistaisin, ehkä sitä sitten vielä tai jotain vähän iisimpää. Huomisen listalla on konehommia eli ainakin kutsu-/joulukorttien suunnittelua, ja ehkä ulkoilua jos lumisade hellittää. Vois melkein tottua tähän ettei tarvi kytätä jatkuvasti kelloa, vaan kylläpä sekin aika taas pian koittaa ja sitten ehtii vähän taas jo tylsistyä.

Ei koskaan tapahdu mitään

Mitä tällaisten keski-ikäisten, yksinasuvien (no enhän oikeesti edes asu yksin (vaikka virallisesti asunkin), mut tollasen just täysi-ikäistyneen poikasen kans ei kuitenkaan kovin paljon juttuja yhdessä tehä) naisihmisten elämässä ruukaa tapahtua? Mun elämässä on viimeisen viikon aikana tapahtunut lähinnä sitä mitä yleensäkin: puhelimella notkuilua, pitkin kämppää tanssimista, keskeneräisten villapaitojen (3) etenemistä, kotihommeleita, työhommeleita, ja houkuttelipa aurinko kahtena päivänä ulkoilemaankin (uusia kuvia -jeee!). Järveen tuli jää ja pihalle lumi. Eli täällä ei edelleenkään tapahdu yhtään mitään. Lauantaijooga on palannut takaisin viikko-ohjelmaan, tosin monet osallistujat ei sitä ekalla kerralla muistaneet ja paikalla oli vain muutama innokas. Huomenna onkin jo ekoissa joogaryhmissä syksyn vika kerta, ja siitä sitten viikko viikolta joogat harvenee, viimeinen kansalaisopiston joogakerta on joulukuun puolenvälin paikkeilla. Muutama kuumakivihieronta-asiakas on varannut hoitoajan, joten firmakin pyörii pienesti vielä. Kahvila-apulaiseksi pääsisin taas wanhan ajan joulupuodin ajaksi, jos heillä tarvetta ilmenee - vaan sitäpä ei vielä tiedä. Eli näyttää siltä ettei ehkä ihan tarvi viikkokaupalla öllötellä kotona tylsistymässä vaikka työtyöt hiipuukin joulutauolle. Tosin nyt pimeään aikaan oiskin just paras hetki hidastaa menoa ja käydä talvilevolle. Kohta kun taas maailma valostuu ja elämä piristyy niin pian sit voikin myös alkaa suunnitelemaan kevään ja kesän kursseja ja tapahtumia, sen mitä kalenterissa tilaa löytyy. Leppoisaa laskeutumista joulua kohti!

Sinkkupäivä!

Miten hölmö idea! Miks kaikki pitää kaupallistaa? No mutta, tälleen synttäripäivänä olen ihan oikeesti taas miettinyt omaa sinkkuuttani, ja pakko myöntää että aika lämpimin tuntein. Muistan miten järkytyin kun silloin eron jälkeen eräs ystävä sanoi mua ekaa kertaa sinkuksi, olin että häh, minäkö. Se oli jotenkin niin vierasta ja kaukana musta, ja sellanen stereotyyppinen sinkkuelämä on vieläkin, mutta ehkä sitä on jo tottunut että sinkuksi puhutellaan. Tulin siihen tulokseen että elämä on sopivan hyvää, ja tekee oikeesti hyvää olla (välillä) yksin. Ja voihan se olla niin että mitä enemmän sinkkuvuosia kertyy niin sitä nihkeempää ois alkaa tutustelemaan uuteen ihmiseen ja tapoihin, tai että pystyis tekemään sellasia kompromisseja mitä esim parisuhde ja yhdessäelo aina kuitenkin tuo eteen. Nyt on aikaa vaikkapa kulkea metsissä, neuloa villapaitoja, hoitaa ystävän Sulo-koiraa ja opiskella uusia taitoja, kuten viimeksi kuumakivihierontaa. On oma vapaus, ja sitä varmasti vaatisin myös parisuhteessa (ja helposti se ymmärrettäisiin ihan väärin). Ja huomaa muuten että on työputki päällä kun viihdyn niin hyvin itsekseni, onpa eri ääni kellossa heti kun on parinkin päivän vapaa. Mutta nyt mennään tälleen ja sehän sopii! Hyvää elämää sullekin!

Hyvä hämärä

Täällä vietetään ihanaa harmaata marraskuuta. Päivät seuraa toisiaan melkein samanlaisina, niihin kuuluu töitä, hidasta neulomista, hämärän syliin käpertymistä, liian vähän liikettä, lukemista myöhään yöhön. Ulkona en ole juurikaan käynyt, vaikka metsäikävä on kova. Olisin halunnut myös käydä tänään katsomassa kynttilämerta, mutta huomasin liian myöhään enkä enää jaksanutkaan mennä. Onneksi on ollut hitaita aamuja ja välillä pieniä auringonpilkahduksia yllättämässä. Lunta en edes kaipaa, sen aika on myöhemmin. Nyt on pimeä best.