Lauantai, Koli

Lauantaiaamuna ensimmäinen homma oli kameranmetsästys. Samanlaista pientä ja näppärää - ja kuitenkin järkkäriä - ei enää mistään saa. Uusi malli on tuplasti isompi ja reilusti kalliimpi. Aikaa tai energiaa mihinkään sen suurempiin kameravertailuihin ei ollut. Onneksi Joensuun elektroniikan ketjukaupoissa ei ollut mitään näpsäkänedullista tarjolla, niinpä ystäväni jonka luona olin kyläilemässä tarkisti vielä kaupungin valokuvauskaupan tarjonnan, ja siellä mua odottikin käytetty mutta lähes täysin nykäsemätön samanlainen kamera kuin mun edellinen ja sitäkin edellinen, vieläpä halavalla. Päivä oli pelastettu ja pääsin matkaan kohti Kolia.

Klassisen huipulle ajamisen sijaan jätin auton Pielisen rantaan ja lähdin kiipeilemään metsän läpi kohti huippua. Hullun hommaa. Ei tuulenvirettäkään, lämpöä 23, ilmankosteus sata. Vaikka olin yksin liikenteessä, seurana oli miljoonia pikkuystäviä. Parin kilsan kiipeilyn ja muutaman litran hikoilun jälkeen vielä viimeiset portaat ja I did it! Hetki haahuilua huipuilla, paluureitin pähkäilyä, ja kun tajusin että maisemahissi pyörii vielä hetken ja säästää mut enemmiltä hyttysten hyökkäyksiltä, niin ostin lipun siihen vaikka pelotti iiiihan sikana. Viime aikojen teema onkin ollut 'Pelkoja päin' ('Kaikesta luopumisen' lisäksi). Selvisin kuin selvisinkin hengissä hurjasta kyydistä rinnettä alas, huh mikä supermummu.

Perjantai, Seinävuoren rotkolaakso

Kesälomareissun eka pysähdys Tuusniemellä, Seinävuoren rotkolaaksossa. Aurinkoinen hellepäivä ja reipas, lämmin kesätuuli. Olin kohteessa noin puoli viiden aikaan eikä siellä ollut ketään muita, ei edes ötököitä. Kamera meinasi sipata, välillä sentään toimi jotenkuten että sain muutamia kuvia räpsittyä. Huima paikka! Näkymien lisäksi reitin varrella monta paikkaa istuskella ja ihmetellä luontoäitiä. Ihan liikutuin kaikesta kauneudusta ympärillä ja siitä että se kaikki oli hetken yksin mun. Kiitollinen!

Rotkolaakson syntyhistoria:

  Seinävuoren rotkolaakso on osa koko Kuopion ympäristön geologian ja ruhjerakenteen kokonaisuutta. Nämä ruhjemuodostumat saivat alkunsa noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen monivaiheisen geologisen prosessin tuloksena.

 Seinävuoren rotkolaakso kuuluu osaltaan pohjois-eteläsuuntaisiin, pienipiirteisempiin ruhjemuodostumiin. On vain sattumaa, että juuri tällä kohdalla ruhje muodostaa jyrkkäseinäisen rotkon. Viimeisimmän jääkauden päättymisestä tällä alueella on kulunut noin 10 000 vuotta. Jäätikön toiminta muokkasi kallioita ja niiden ruhjeita tämänhetkiseen muotoonsa. Jäätikön vaikutus näkyy parhaiten seinävuoren silottuneella kalliolla.

  Seinävuoren rotkolaakso on noin 500 metriä pitkä ja 20-40 metriä leveä kallioseinämien reunustama laakso, jolla on syvyyttä paikoin jopa 25 metriä. Rotkonpohja on louhikkoinen ja siellä virtaa kapea purouoma pohjoispuoleisesta Iso Seinälammesta rotkon eteläpään Pieni Seinälampeen.

Lösökesä

Vaikuttaa siltä, että suurin osa kesästä kuluu lomaillessa. Tiedossa ei kuitenkaan ehkä ole mitään viikkokausien lomaputkea, vaan työpäiviä on ripoteltu silleen tasasen mukavasti ympäri kalenteria. Tosin ihmiset nyt kovin laiskasti osallistuu mihinkään, ja esim kaikki mun järkkäämät kesäkuun tapahtumat piti perua, mutta toivon että jatkossa tilanne piristyy. Pitäähän sitä jotain ihmisen syödä. Yritän kuitenkin enimmäkseen ottaa tämän kesän levon ja palautumisen kannalta, keräilen voimia syksyä varten. Multahan lököily toki sujuu. Perjantaina kävin edellisen kerran uimassa ja huomenna on taas uimakeli. Muutamia näkemisiä ystävien kanssa on alustavasti sovittu sekä lähelle että kauas, ja saanpa odotettuja juhannusvieraitakin!

Hei!

Oli tarkoitus kirjoittaa rakkaudesta, mutta jotenkin kaikki ajatukset katosivat enkä saa minkään langan päästä enää kiinni. "Meneekö vuosia viisi? Ehkä silloin susta irroitan" Mikäli olen pysynyt laskuissa niin on mennyt jo kuusi, ja kyllä olen irroittautunut odottelusta ja toiveajattelusta, mutta en siltikään siitä mahdollisuudesta että joskus vielä voitaisiin jutella, nähdä ja olla yhdessä. Haikailun sijaan olen päättänyt luottavaisena heittäytyä elämän virtaan ja katsoa mitä tuleman pitää. Ja onpa sitä rakkauttakin tullut viime aikoina monessa eri muodossa, ehkä vaan ei just silleen miten olisin toivonut. Nyt on kesä ja kepeys, on niin helppoa olla onnellinen, ja aionkin nauttia täysillä kaikesta siitä mitä elämä eteen heittää! On ne sitten kohtaamisia, tuoksuja, ideoita, haasteita, tekemistä tai mitä vaan. Mun isä ois täyttänyt tänään 80 vuotta, mutta ei saanut kokea edes kuuskymppisiään. Joten unohdetaan kaikki sitkutus, koska tämä elämä on elettävä just nyt, joka hetki!

Takas ruotuun

On tullut ihan tarpeeksi jo lomailtua - ainakin riekuttua yömyöhään valveilla, syötyä mitä sattuu ja muutenkin elettyä kuin pellossa. Nyt on tullut aika pistää asiat järjestykseen. Lapsi lähti heti oman lomansa alettua isoveljensä luo kaupunkiin kesäopiskelemaan kahdeksi viikoksi, joten mulla ei ole mitään tekosyitä elellä renttusesti. Ainakin ruokahommelit on helpompi pistää kuntoon kun kämpästä puuttuu yks herkunsyöjä - no ei, oikeesti se on vaan tekosyy ostaa jätskiä ja pitää pitsapäiviä ym..

Olen tässä jo vähän suunnitellut kesän työhommeleita alta pois, ja seuraavaksi on vuorossa sitten se ruokaremontti, joka alkaa 24 h vesipaastolla. Tai alkoi jo pari tuntia sitten. Se ei ole kovin suuri haaste, kun normistikin lähes joka päivä pätkäilen sen 16 tuntia. Ja sitten sokerit veks plus loppuu se leivänmussutus, tilalle paljon vihreitä ja tuoreita eväitä. Alkuun katon tän kaks viikkoo, ehkä juhannukseen asti miten sujuu ja sitten jatkosuunnitelmat teen sen mukaan. Nukuttua myös tulee toivottavasti enemmän, liikuntaa ja ulkoilua ehkä kans. Ja paljon olemista ja haahuilua, se on tärkeetä!

I love metsä

Auto kävi huollossa ja sillä välin minä kävin metsässä. Oi aah ja autuus! Metsä tuoksui kuumille havunneulasille ja saunavastalle, kuulin käen kukkuvan ekaa kertaa tälle kesälle, silmiin melkein sattui kaikki kauneus ja vihreys. Pieni pitstop rannalla eväiden kera, uikkaritkin oli mukana mutta jätin pulikoinnin tällä kertaa väliin. Nyt on akut taas ladattu - kirjaimellisesti.

Näin tämä toimii!

Kaupungissa ollessa ajattelin käydä keskustan kivassa käsityöläisliikkeessä tarjoomassa mun lasihelmihapsukorviksia myyntiin. Kävelin ovesta sisään ja katoin että oho, onpa aika valikoima kaikenlaisia korviksia siellä jo olemassa. Kerroin myyjälle mun aikomuksista, ja hän pahoitteli että ei voi enää enempää korvakoruja valikoimaan ottaa. Kysyi kuitenkin että minkälaisia mun tekemät on, ja näytin koska mulla oli pieni erä valmiita koruja mukana. Hänpä pyörsikin puheensa, sanoi että on kivoja, kesäisiä, ja ihan erilaisia kuin mitkään muut heillä olevista. Eli ei kun sopimusta tekemään, ja sinne jäi 10 paria odottelemaan ostajia. Huippua!

Tänään oli paikallisen taidekahvilan avajaiset. Oltiin sovittu ystävän kanssa treffit sinne (ja samalla vein kasan hörsykorviksia sinnekin myyntiin). Seisoskelin ihastelemassa Soma Kertun maalauksia ja rumpuja, ja kuulin puolella korvalla kuinka vieressä Soma jutteli parin muun näyttelyvieraan kanssa. Toinen heistä sanoi Somalle että tuu meiän saareen kunhan vuokramökit vapautuu, keksitään joku tapahtuma. Siitäpä lähti ideat laukalle, rumpukurssia suunnittelivat, ja kun vieressä olin niin tokaisin että mää kyllä tulisin sellaselle kurssille. Nainen katto mua ja kysyi: -Ootko sääki hörhö? -Tosihörhö! -Ootko sää joogaopettaja, sää näytät ihan joogaopettajalta, tuu sää pitämään sinne joogaa! Joten kuulkaa pistettiin pyörät pyörimään, synkronoitiin kalenterit ja vasta lopuksi kysyttiin nimet. Ties vaikka tulossa olis rummunrakennus-, luonnonyrtti- ja joogaviikonloppu jossain saaressa Saimaalla!

(Korviksia siis löytyy Kuopiosta 37LunkiShopista sekä Lapinlahdelta Luovasta Puusta, ja tietty tilaamalla suoraan multa omilla toiveväreillä just niin hörsyiset kuin haluat. Pride-malli on juuri parhaillaan kehittelyssä.)