Paljasjalkainen

"Kävele paljain jaloin aamukasteisella nurmikolla", sanoi vanha kansa, kun piti parantaa kremppaa ja kipuja. Päivänselvää asiaa ei tarvinnut enempää selittää. Mutta nyt selitetään. Mitä erikoista on kasteessa? Pitikö maanpinnan olla märkä, että paljain jaloin kävely parantaa? Mitä jos aamulla ei ole kastetta? Tai ei ehdi ulos aamulla? Entä ihmiset jotka eivät omin avuin pääse ulos kävelemään?

Selitys löytyy sähköstä, joka virtaa sitä paremmin, mitä märempi maa (tai kylpyhuoneen lattia) on. Maapallon pinnassa kun on jatkuvasti sähköä ja se virtaa välillä heikommin ja välillä voimakkaammin sääolosuhteista, kuunvaiheista ja aurinkomyrskyistä riippuen. Ihminen on sopeutunut elämään kiinni maanpinnan sähkövirtauksessa - aina keinomateriaalikenkien keksimiseen asti. Eläinten nahasta tehdyt jalkineet kun johtivat sähköä niin kuin oma ihokin.

Hankaussähköä on ollut aina. Talvella saa sen vuoksi sähköiskuja, kesällä ihokarvat nousevat pystyyn ukonilman lähestyessä, ja joskus sisälle tullessa koiran turkista saa sähköiskuja. Sähköisyys on vanhastaan tunnettu ilmiö, mutta sana sähkö keksittiin vasta kun sähkö valjastettiin teollisuuden ja kotien hyötykäyttöön.

Sähkön hyöty teollisuudessa ja kodeissa oli niin tärkeää, että se vei huomion siitä, miten luonto itse käyttää sähköä, ja miten sähkövirta kulkee maapallon ilmakehässä ja maanpinnassa. Mutta nyt alamme ymmärtää maapallon olevan yksi suuri sähkövirtapiiri, missä kaikki on kiinni toisissaan sähkövirran yhdistämänä. Pohjavettä ja mineraaleja sisältävä maa-aines kaikkialla johtaa sähköä. Suolainen merivesi johtaa sähköä erityisen hyvin. Korkea ukkospilvi johtaa sähköä maanpinnan ja yläilmakehän välillä. Ja kun sataa, on ilmakehä täynnä sähkövirtaa, sillä ilma on silloin täysin veden kyllästämää.

Vanha kansa puhui maasäteilystä ja vesisuonista, mutta sähköstähän niissä vain on kysymys. Silloiseen maailmankuvaan ei kuitenkaan vielä sopinut myöntää, että tavallinen kouluja käymätön ihminen ymmärtäisi niin erikoista ilmiötä kuin sähkö.

Mutta sen ymmärtäminen on oikeastaan juuri niin helppoa kuin neuvo "kasteisella nurmikolla kävelystä" on. Maanpinnassa, koko maapallon maanpinnassa on MIINUSmerkkinen sähkövaraus. Ilmakehässä on PLUSmerkkinen sähkövaraus. Kun ihminen on paljain jaloin, tai makaa uimarannalla tai on vedessä, keho on kiinni tässä miinusmerkkisessä sähkövarauksessa. Plusmerkkinen (ilma) ympäröi meitä joka tapauksessa joka hetki, mutta miinusmerkkinen pitää saada jostain. Miinusmerkkinen on samaa sähköä kuin mitä keho tekee ruuasta, vedestä, hengitysilmasta, kun muodostaa niistä "energiaa". Ero on siinä, että itse tekemämme energian lisäksi voimme ottaa lisää energiaa vaivattomasti suoraan maanpinnasta.

Se on kuin kännykän akun lataamista laittamalla se kiinni pistorasiaan. Kukaan ei laita siihen muovipussia väliin, saati kumihansikasta. Tiedämme, että nämä materiaalit eristävät sähköä, sillä sähköjohtojen suojana on aina kerros muovia tai kumia. Mutta johdon pää, pistotulppa on paljas.

Mutta jalkoihimme laitamme tämän sähköä eristävän kerroksen (muu kuin nahkapohjainen kenkä) ja olemme sitten "akut tyhjänä", "ilman voimaa", "vailla energiaa", "lopen uupuneina", "heikossa kunnossa", kivuissa ja säryissä, kroonisessa tulehduksessa.

Mitä tapahtuu, kun otamme kengät pois ja laitamme jalat kiinni maailman suurimpaan pistorasiaan - maapallon pintaan? Sattuuko se? Saako siitä sähköiskun? Onko sen sähkö liian voimakas?

Kuka alkaa voida huonommin, kenellä säryt lisääntyvät, kuka sairastuu tai väsyy siitä? Eivät lapset ainakaan, sillä vaikka äiti tai isä kuinka yrittää saada kenkiä pysymään lapsen jalassa, lapsi ryntää potkimaan ne pois ja jatkaa juoksua paljain jaloin. Vuodesta toiseen. Valtavalla innolla. Kunnes teini-ikä ja ulkonäköpaineet muuttavat menon.

Miten käy niiden, jotka ovat hoitokodissa, kerrostalon ylimmissä kerroksissa kaukana maan pinnasta, ulkona vain ja ainoastaan kengät jalassa, sairaalasängyssä tai pyörätuolissa - josta on ulkonakin aivan mahdoton millään kehonosalla saada kosketettua maanpintaa?

Vanha kansa kehotti kävelemään märässä maassa, koska märkä maanpinta johtaa parhaiten sähköä. Toki vielä suuremman hyödyn saa makaamalla maassa kuten perheen nelijalkainen jäsen luontaisesti ymmärtää ja hyödyntää. Ja vielä paremman tietysti menemällä uimaan - minkä lapset myöskin mielellään tekevät koko päivän aamusta iltaan jos vain saavat.

Nyt on kesä ja maa lämmin, hyvä aika kokeilla mitä hyötyä itselle saa paljain jaloin olemisesta. Vaikka entisaikana neuvottiin kävelemään, saa saman hyödyn istumalla paikoillaan paljaat jalat maassa. Tässä meillä on ilmainen parannuskeino, jota jokainen voi heti itse käyttää, menemällä vain ulos ja ottamalla kengät pois. Vähäkin aika auttaa aina, mutta mitä enemmän käyttää, sen enemmän saa hyötyäkin.

*****

Koko teksti kopsattu Yläkuu kustannuksen facebookista. Oli niin mielenkiintoinen ja osaltaan selittää mun suuren tarpeen heittää kengät pois aina kuin mahdollista, sekä silitellä ja hypistellä puiden kylkiä ynnä muuta. Olet osa luontoa, luonto on osa sinua!