Tutkittavaa:

herkkyys, intuitio, värit, kauneus, harmonia, verkostot, lapset, metsä, luonto, luovuus, tietoisuus, lempeys, sinnikkyys, tarkkuus, kädet, hämähäkit, perhoset, lumikunigatar, keijut, Sirius ja Plejadit, omat rajat, siivet auki, sydän edellä, itkun puhdistava vaikutus, ja paljon muuta

Kodinonni

Aamulla ruokin kissat (taas oli ekstrakissa pihalla), heitin lukiolaisen koululle, ja ajelin tänne omaan kotiin. Normisti arkisin otan aamupäiväunet mikäli mahdollista, tänään ei väsyttänyt vaikka yö jäi aika lyhyeksi. Sängyssälojumisen jälkeen kaivoin imurin siivouskomerosta (oi onnea, mulla on siivouskomero!) ja näpsin muutaman kuvan ennen siivousta. Tykkään siivota täällä alle 60 neliössä, se on niin helppoa ja nopeeta, takaovi auki ja mattojen ravistelu (jee mulla voi olla mattoja kun ei ole kissoja!), imurointi surrur vaan, ja siinäpä se tällä kertaa olikin. Lapsi saa hoitaa oman huoneensa kunhan kotiutuu historiankokeesta. Iltapäivällä mulle tulee vieras, ja illan päätteeksi mennään tänne kylälle semmoseen tapahtumaan jonka takia siirsin tämän illan työtkin joululomalle, aikamoista.

Laiska lauantai

1. Saa herätä ilman kelloa. 2. Voi olla ilman rintsikoita. 3. Auto pysyy pihassa. Siinäpä tämänhetkiset vapaapäivän tuntomerkit.

Ykköskohta on jo toteutunut tänään, avasin silmät ekaa kertaa klo 8.36, käänsin kylkeä, ja seuraavan kerran havahduin kello 9.54. Ja kuitenkin nukahdin jo puolenyön aikaan, oikein hyvät unet siis. Kakkoskohtahan on joka päivä oma valinta, kotosalla voin helposti olla ilman, ja samoin kun kuljen kylillä takki päällä. Mutta töissä tai treeneissä ei tällä rintavarustuksella oikein onnistu.. Ja totisesti toivon että kolmoskohtakin tänään toteutuu, olis oikee vapaapäivä pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa kävin myös kävelyllä luonnossa, sitä oon kyllä kaivannut kovasti! Nyt ruokaa ja illalla saunaa. Hyvällä tavalla laiska lauantai.

Siellä tai täällä

Ei sillä näytä suuresti olevan väliä missä aikansa viettää, kunhan saa tehdä just oikeita juttuja, just niiden oikeiden ihmisten kanssa, olla just tässä ja nyt. Istun keittiössä juomassa teetä, ratkon "japanilaisia ristikoita", katon hyvän mielen ohjelmia, solmin naruja, kuuntelen musaa, tanssin, suunnittelen joogaohjelmia, hiljennyn, vien lapset uimaan ja joulunavaushulinaan, ruokin kissoja, lämmitän saunaa, ihastelen kaunista harmautta, myyn porkkanoita, nautin hämärästä. Ja päivät kuluu omaa (nopeaa) tahtiaan, ei suurempaa huolta huomisesta, kunhan muistan aina aamulla herättää lapsen kouluun ja illalla itse mennä töihin. Hyvin yksinkertaista elämää, just sopivaa.

(Kuvien henkilöt eivät välttämättä liity asiaan)

Taas kissapostaus

Heräsin kesken yön, ja sen jälkeen näin unta että torkuin sohvalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kissan tassujen rapinaa ja maukumista. Kuulin kun kissa tuli makkarista mua kohti, ja tunsin että se hyppäsi syliin kehräämään, mutta se oli näkymätön. Seinällä tapetissa oli piilokirjoituksella teksti: Kiitos Miska. Siinä ajattelin että eihän se haittaa vaikka Miskaa ei pystykään näkemään, kun kuitenkin tietää ja tuntee että se on siinä. Ja joku viesti tässä nyt saattaa olla, pitää vähän tutkia vielä..

Ehkä tämä hassu uni juontui siitä, kun yhtenä iltana kissavahtina ollessani istuin keittiössä ja kuulin kuinka joku hyppäsi ulkona ikkunalaudalle ja maukui. (Kissat kulkee keittiön ikkunasta sisään ja ulos, joten ihan loogista.) Hetken päästä olin että häh, kaikki omat kissat on sisällä, kuka siellä maukuu. Menin lampun kanssa ulos, ja sieltä ulkoportaiden alta näkyi jonkun silmät ja taas kuului mau. Yritin saada nähtyä kuka se on, ja vaikka en ihan suoraa näköhavaintoa saanutkaan, epäilen vahvasti että se on vanha ystävämme ViKi, joka vietti syksyllä pitkät pätkät meidän pihapiirissä. Sittemmin kävi ilmi että Viki onkin Manu, joka oli lähtenyt tutkimusmatkalle muutaman kilometrin päästä, eikä halunnut/osannut takas kotiin ennen kuin haettiin. Nyt näyttää siltä että Manu on lähtenyt taas seikkailulle. Luultavasti osaa siis reitin kotiinkin, kun näköjään osaa kotoaan meille.

(Alimman kuvan maailman pienin kissa ♥ on bongattu viime kesän Avoimista Puutarhoista)

Henkilökohtainen uusi vuosi

Taas kääntyi sivu omassa vuosikalenterissa, just ennen täysikuuta. En ole tutkinut numerologiaa enkä muitakaan merkkejä että tietäisin mitään alkaneen vuoden teemoista, eiköhän ne tässä matkan varrella selviä. Sen tiedän että synttärit on aina porttipäivänä, ja tällä kertaa (jos joskus aiemminkin) sen on kyllä huomannut selkeästi. Nyt alkaa olo olla jo tunnistettavissa omaksi, ja hyvä niin, vaikka on se välillä hyvä tonkia pohjamutiakin, nytkin sieltä löytyi ainakin yksi iso oivallus. Päivän hellyttävin hetki oli kun ihan vieras numero soitti, vastasin, ja sieltä kuului: Hei mummu, hyvää syntymäpäivää ♥

(Kaks vuotta sitten vietin synttäripäivää Farossa)

Kaksoiselämää

Olin kyllä jossain määrin varautunut siihen, että vielä muuton jälkeenkin "asun" osittain entisessä kodissa. Olen lupautunut aina viikonloppuisin kissavahdiksi kun eksä on hirvimettällä, sekä myöskin siksi aikaa kun se lähtee noin kolmeksi viikoksi vapaaehtoistöihin. Muttamutta, tässä on ollut hieman erinäisiä auto-ongelmia, ja olen joutunut luovuttamaan omaa autonpuolikastani välillä toisten käyttöön, ja silti pitää vielä joka ilta ajella töihin paikkoihin mihin ei mitkään julkiset milloinkaan kulje. Välillä olen joutunut yllättäen keskellä viikkoakin ruokkimaan kissoja aamuin illoin, joten on vaan paljon helpompaa yöpyä itse siellä missä kissatkin. Ja nyt vielä näyttää siltä, että mun autonpuolikas lähtee perjantaina kohti Tanskaa, joten rouva Neitin kanssa sumplitaan heidän autolle ajovuorot, ja kasaan taas kimpsut ja "muutan" hetkeksi takas maalle. Huoh. Kun vois vaan elää ihan yksinkertaista elämää, herätä aamulla omassa kodissa ja ajaa illalla omalla autolla töihin.. No se aika koittaa vielä! Eniten tässä rassaa taas lumet ja vedet ja muut käytännön jutut, tuolla sivistyksen parissa on niin helppoo kun ei tarvi huolehtia yhtään mistään.

Marraskuun aurinko

Loppukesällä mun tamperelaislapsi kysyi ehdinkö käydä kylässä ennen kuin lähden taas marraskuussa reissuun. Jaaa-aa.. Tänä vuonnapa ei reissata vaan tehdään oikeita töitä. Tähän asti onkin kyllä ollut mahtavan epämarraskuinen sää, lunta ja kunnon pakkasta, eli siis aurinkoakin! Naapuritalo tuntuu olevan hieman liian lähellä (tai korkea), nyt just ja just aurinko vielä kiipeää katonharjan yli ja sinkoilee sateenkaaria ja valoviipaleita ympäri kämppää. Viikonlopuksi luvattu plussakelejä, ja tänäänkin on harmaa taivas mutta lumen kanssa kaunista ja kirkasta.

(Tasan vuosi sitten seikkailin Sagrada Familiassa!)

Hyppy syvään päähän

Siltä tämä koko joogaopettajakoulutus on totisesti tuntunut! Täytyy myöntää että vähän tuli itsellekin yllätyksenä koko homma. Ensimmäisen kerran ajatus joogaopeksi ryhtymisestä laitettiin mun päähän jo vuosia vuosia sitten eräällä kansalaisopiston tunnilla kun joogaope etsi itselleen seuraajaa, ja sanoi mulle että etkö sinä voisi opiskella opettajaksi. Olin ihan että häh, minäkö muka olisin tuolla kaikkien edessä puhumassa ja esiintymässä, no way! Mutta never say never, vuodet kului, löytyi sellanen joogamuoto ja etenkin joogaope josta tykkäsin tosi paljon. Ja tästä opesta tuli mun erittäin hyvä ja tärkeä ystävä, ja hän sit kerran ohimennen sanoi mulle et nyt ois Kuopioon tulossa sellanen koulutus, johon kannattaisi ehdottomasti hakea. Niinpä sitä on sukellettu syvälle joogaan ja itseen, ponnisteltu, ja lopulta pysytty pinnalla. Ja tässä sitä nyt ollaan todistus kourassa, ja joka viikko jopa kuudessa eri salissa enimmäkseen syrjäkylillä joogauttamassa enimmäkseen mummoja. Jos suakin kiinnostaa hypätä jooga-altaan syvään päähän, niin etsipäs lisätietoa samatva-joogaopettajakoulutuksista, niitä alkaa vähän väliä eri puolilla maata. Ja jos jotain, niin tämä koulutus on kyllä todella laaja ja ennen kaikkea laadukas, tosin pieniä parannusehdotuksiakin loppukoepäivänä vielä keksittiin.