Yllätysmomentti

Mitä jos saa eräänä ihan tavallisena keskiviikkoiltana puhelun yksityisestä numerosta ja vastaa siihen vaikkei yleensä vastaa mihinkään tuntemattomiin numeroihin, ja siellä on se tyyppi jonka kanssa kävi jokunen kuukausi aiemmin lomailemassa Englannin rannikolla muutaman päivän ja josta ei ole kuullut sen koommin paitsi yhden pienen viestin verran, ja puhuu sen kanssa lontoota puolitoista tuntia ihan melkein kaikesta maan ja taivaan välillä ja myös siitä kuinka maailma ehkä meni vähän pois sijoiltaan sen reissun jälkeen, ja tulee semmoseen lopputulokseen että vois suunnitella uuttakin reissua yhdessä kun aika harvassa on kummallakin semmoset kaverit kenen kanssa ois samalla aaltopituudella, ja sitten viettää melkein unettoman yön kun ei oikein tiedä mitä tästä nyt pitäis ajatella vai pitäskö mitään??

Härkää sarvista

Huih! Nyt tuntuu että olen ottanut ison askeleen, vaikka se näyttää ihan pieneltä. Loin feisbuukkiin tapahtuman mansikkapeltojooga, jossa olen itse ohjaajana! Eikä vain yhden kerran, vaan viitenä lauantai-iltapäivänä. Ajankohta oli vaikea valita kun kaikilla on omat kesämenot, niinpä tein valinnan enimmäkseen omien menojen perusteella, koska varmasti ei löydy semmosta aikaa joka kaikille kävis. Hengitykseen tutustumista ja kehon lempeää linjaamista ois tarjolla, pitänee alkaa suunnittelemaan ohjelmia. Ja nyt toivoisin että edes joku ilmestyy paikalle niin ei tartte jännittää turhaan..

Havaintoja ja ajatuksia

Juhannuksesta selvitty. Oli ensimmäinen juhannus kun tein juhannusjuustoa kaupan luomutäysmaidosta, ihan hyvin onnistui. Oli myös ensimmäinen juhannus ilman kokkoa, täällä oli metsäpalovaroituksen lisäksi oikein kokonpolttamiskielto, ja kyllä olikin niin hullu tuuli ettei käynyt mielen vieressäkään laittaa tulia pihalle. Kaasugrilli sytytettiin kuitenkin, ja sisällä kynttilä. Ja tosiaan sadetta kaivattais taas. Suht kostean toukokuun jälkeen kesäkuussa ei ole satanut yhtään. (edit: Onhan, pari postausta aiemmin löytyy jopa kuva sadepisaroista!) Muutama pisara juhannusaattona, ja viime yönä ehkä vähän, en oo vielä käynyt pihalla tarkistamassa. Eilen käytiin vierailulla ex-anoppilassa ihastelemassa kukkia ja uiskentelemassa hurjassa aallokossa. Meidänkin lammikossa on punalehtiset lumpeet hengissä talven jäljiltä, yksi lehti on kasvanut pinnalle asti, tosin siitäkin joku oli haukannut palasen. Liekö telkkäemo joka poikastensa kanssa lipuu pitkin lammen pintaa nyt jo vähän tottuneempana siihen että välillä ihminen käy uimassa ilman että olis aikomusta napata linnunpoikasia välipalaksi. Luulen, että mun voimaeläin saattaakin olla sudenkorento.

Huihai

Kesä etenee, hommatkin vähän. Viikonloppulomanen vierähti kaupungissa joogaopiskelun merkeissä, muuten oon ollut ihan pihalla ja välillä uimassa. Apukädet on vaihtuneet uusiin, ihmeellistä miten ihmiset tuo oman energiansa soppaan ja miten erilaista se on eri ihmisillä ja miten se vaikuttaa kaikkiin ympärilläoleviin. Toistaiseksi kaikki on ollut hyvää ja mukavaa. Alkaa pienenpientä kisaväsymystä olla ilmassa, juhannustauko tulee kyllä tarpeeseen. Mutta uiminen ja rannalla lököily, ne on sielulle mannaa ja järvelle pitää tänäänkin heti töiden jälkeen suunnistaa.

Kesä aluillaan

Tätäpä se on ihan parhaimmillaan just nyt; hellettä, sadekuuroja, viileempää, kuivempaa, lähes polviin asti yltäviä voikukkameriä, väri-iloittelua, kohta kypsyviä marjoja, kukkien tuoksua, vihertyviä peltoja, sopivasti töitä ja tietysti uimista. Mii laik! ♥♥

Hellehommia

Huhhuijaa! Takana on muutama hellepäivä pellolla huhkimista, ja kylläpä se osaakin viedä mehut. Aurinko on porottanut oikein olan takaa - kirjaimellisestikin - ja hetkessä on tullut väriä pintaan. Onneks vähän viileni, mutta ihan sinne alle kymmeneen asteeseen ei tarttis lämpötilan laskea niinku ens viikolle uhkaillaan. Vaan onpa me helteessä huhkiessa saatu paljon aikaankin! Kasvimaa on ihan vähää vaille kokonaan kylvetty, enää puuttuu herneet, kaalien istutus ja reunasta auringonkukat, kun jäi vähän tyhjää tilaa perunoiden viereen. Rikkaruohot jo iloisesti penkeissä kasvaa, niitä torjutaan liekittämällä, se on vielä vähän vaiheessa kylläkin. Nyt voi hetkeksi huokaista kun kiireemmät hommat on paketissa, ja keskittyä vaikka vattujen ja mansikoiden siistimiseen, sekin kun pitäisi tehdä ennen sadonkorjuuta. Mansikat kukkii jo. Oi kesä! ♥

Oispa loma!

Tänä kesänä se jyllää näköjään vieläkin kovempana, sellanen toive että kesällä vois vaan olla, tehä niinku huvittaa ja mennä minne nokka näyttää. Oikeestaan melko sellasta on ollukin nyt kun ei ole ollut vvuufereita kuin se yks ja sekin vain viis päivää sillon pari viikkoo sitten. Tämä parin päivän kesä on ollut ihana! Töitä oon tehny alta pois vähän kiireisempiä, kuitenki on jääny aikaa myös löllöilyyn ja öllöilyyn. Just tulin parin tunnin keikalta lammelta, jossa ensin naatiskelin, sit vähän uikasin, ja sit köllöttelin vielä rannalla ihan nakkena. Tämmöstä sielu kaipaa, ei niinkään mitään aikatauluja, struktuuria, edustamista. No kattellaan mihin se tästä muotoutuu kun tänä iltana haen junalta meidän seuraavan kesäapulaisen..

Pilvenhattaroita

  "Joskus ihmiset kysyvät: "Milloin on sinun syntymäpäiväsi?" Voit kuitenkin kysyä itseltäsi mielenkiintoisemman kysymyksen: "Missä olin ennen sitä päivää, jota kutsutaan syntymäpäiväkseni?"

  Kysy pilveltä: "Milloin olet syntynyt? Missä olit ennen syntymääsi?" Jos kysyt pilveltä: "Kuinka vanha olet? Voitko kertoa minulle syntymäpäiväsi?" saatat kuulla vastauksen, jos kuuntelet tarkasti. Kuvittele pilven syntyminen. Ennen syntymistään se oli vettä valtameren pinnalla. Tai se oli joessa ja haihtui sieltä. Se oli myös osa aurinkoa, koska aurinko haihduttaa veden. Tuulikin oli auttamassa vettä tulemaan pilveksi. Pilvi ei synny tyhjästä; se on vain uudessa muodossaan. Ei ole kyse jonkin syntymisestä tyhjyydestä.

  Ennen pitkää pilvi muuttuu sateeksi, lumeksi tai jääksi. Jos katsot tarkemmin sadetta, näet siinä pilven. Pilvi ei ole kadonnut; se on muuttunut sateeksi, sade ruohoksi, ruoho lehmiksi, joista syntyy maitoa, josta tehdään jäätelöä. Jos syöt tänään jäätelöä, katso sitä hetken ajan ja sano: "Hei pilvi! Minä tunnistan sinut." Tekemällä näin saat käsityksen pilven ja jäätelön todellisesta luonteesta. Voit nähdä jäätelössä myös valtameren, joen , kuumuuden, auringon, ruohon ja lehmät.

  Tarkemmin katsoen et löydä pilven varsinaista syntymä- tai kuolinpäivää. Pilvi vain muuttuu sateeksi tai lumeksi. Ei ole olemassa varsinaista kuolemaa, koska kaikelle on aina jatkumo. Pilvi on valtameren, joen ja auringon kuumuuden jatkumo, samoin kuin sade on pilven jatkumo.

  Pilvi oli olemassa jo ennen syntymäänsä, joten keskity hengitykseesi, kun tänään juot lasillisen maitoa, kupin teetä tai syöt jäätelöä, ja tervehdi pilveä."

- Thich Nhat Hanh: Ei kuolemaa, ei pelkoa

Meillä oli ihanat triplajuhlat lauantaina rouva Neitin uudessa kodissa, kun hän itse vietti ylppäreitään, pikkuveljensä päätti peruskoulun, ja tyttärensä eskarin. Onnea ja ihanuutta kaikille lomalaisille! ♥♥♥