Vuodenvaihteessa

Vuosi sitten tein listan uuden vuoden tavoitteista:

- matkusta

- ota kuvia

- tee päätöksiä

- luovu turhasta

- löydä luovuus

- kehitä projekti

- liiku luonnossa

- opettele tantraa

- hommaa ystävä

- hommaa oma tila

- rakasta (myös itseäsi!)

- selvitä mitä sydän haluaa

- luota sisäiseen viisauteesi

- syvennä yhteyttä henkimaailmaan

 

Osa näistä on toteutunut, silti kaikki nämä otan mukaani tulevaankin vuoteen, ja varmasti keksin vielä uusiakin. Mennyt vuosi on sisältänyt paljon oppia, oivalluksia, uusia ihmisiä, yksinoloa, hiljentymistä, luopumista, luovuutta, kauneutta, rauhaa, rakkauttakin, sekä yhden merkityksellisen matkan. Tulevan vuoden teemoiksi olen valinnut kiitollisuuden, rakkauden sekä tasapainon. Niitä kohti avoimin sydämin ja hymy korvissa. Ihanaa tulevaa vuotta juuri Sinulle! ♥♥

Taaksepäin

 

Nyt on joulu taputeltu muistoihin, ja mennään kohti uutta. Näin vuoden viimemetreillä, uuden kuun syntyessä, uuden energian pyörteissä voisi katsahtaa taaksepäin, tutkailla mennyttä vuotta ja miettiä mitä opetuksia on tullut omaksuttua. Voisi, mutta tuntuu että se vaatisi hieman enemmän pohdintaa, vaikka onhan tässä vielä pari päivää aikaa.. Kuva-arkistoihin en nyt pääse käsiksi kun piuha on jossain.., mutta koneen kätköistä löysin kuitenkin ainakin kuvan joka kuukaudelta. Niiden perusteella näyttää olleen paljon auringonnousuja, -laskuja, ja -paistetta noin yleisestikin :o) On se vaan kaunis tämä maailma, vaikka enimmäkseen pyörisikin vain omalla pihalla ♥

Nämä välipäivät on kuluneet melkein pelkästään vaakatasossa.. Lojuilua, lukemista, mietiskelyä. Ollaan sentään käyty vähän sukuloimassa ja kerran uimahallissa. Tänään meillä yhet lähti asuntoesittelyyn (!!), toivotaan että tärppäis! Ihanaa loppuvuotta kaikille!

Illuusio

Joulumieli jäi lähes kokonaan saapumatta, joulu kuitenkin tuli ja meni, ihan hyvillä fiiliksillä. Nyt näyttää olevan enemmältikin liikenteessä tätä tällaista joulun syvimmän olemuksen pohdintaa, tai ainakin mietintöjä siitä miten se joulu on muuttunut vuosien myötä kutkuttavasta odotuksesta ja taianomaisesta tunnelmasta enemmän kiireeksi ja stressiksi ja täydellisen joulun suorittamiseksi. Meillä on jo vuosikaudet vietetty leppoisia jouluja, eikä valmisteluistakaan stressiä juurikaan osata ottaa. Silti jonkinlainen havahdus iski tänä jouluna, kolme päivää ennen aattoa, kun ipana (4v) oli löytänyt ja avannut joka ikisen joulupakettinsa. Sanotaanko nyt ettei pukki tulekaan kun olet ollut "tuhma" ja löytänyt lahjakätkön? Tontut tulee ja vie lahjat kiltimmille lapsille?? Ymmärtääkö lapsi mikä ero on aukoa lahjat aattoiltana kaikkien nähden kuusen juurella tai yksin mummun makuuhuoneessa? Kait se yhtä paljon niistä silti ilahtui. Muutenkaan en oikein usko että nykylapsia pystyy kiristämään kiltteyteen sillä, että tontut vahtii tekemisiä ja raportoi pukille.. Onhan se kiva satu, kaikki pukin pajat ja Korvatunturit, ja kuinka pukki porolla lähtee jakamaan lahjoja kaikille (?) maailman lapsille, mutta.. en tiiä. Mun maailma on niin muuttunut viime vuosina. Onneksi näitä asioita tarvii miettiä seuraavan kerran vasta melkein vuoden päästä. Päähän pälkähti myös ajatus ihan toisenlaisesta joulusta, kuka sen määrää että joka vuosi on tällä samalla kaavalla mentävä?

No pukki kuitenkin kävi tänä jouluna, vaikka valepukiksi ipanakin osasi häntä epäillä. Lahjoja tuli, ilman paketteja tosin. Itse en perinteisesti saanut mitään. Oli hyvä joulu. Nyt vielä lojutaan ja leppostellaan ja odotellaan arjen alkamista.

Tulla saa

Joulu joulu tulla saa, ollaan ihan riittävän valmiita. Tuvan lattia on pesty, kuusi odottaa oven takana, koristeet on levitelty pitkin taloa, leivinuuni on lämpiämässä, kinkku jääkaapissa, laatikot pakastimessa. Niin ja lahjatkin on jo kertaalleen aukaistu :o) Tästä se joulu alkaa.. Ihanaa joulua kaikille ♥♥

Jossain..

Taas on näköjään se aika vuodesta, kun tekee mieli lennähtää jonnekin kauas. Alkutalvesta yritin suunnitella reissua pariinkin otteeseen, mutta ne suunnitelmat meni ihan mönkään. Nyt olen nojatuolimatkaillut Kroatiassa, Portugalissa, Kreikassa ja vaikka missä, on vaan niin vähän suoria lentoja mihinkään tähän aikaan vuodesta. Hienoja paikkoja olen kyllä löytänyt mihin mennä joskus tulevaisuudessa. Joten kattellaan josko sitä joskus johonkin, ja nyt nautitaan tästä käsittämättömästä kauneudesta mitä meille on viime aikoina tarjoiltu tuolla kahden hämärän välissä. Ihanaa vikkoa! ♥

Mitäpä sitä

Päivät ne vaan juoksee, ja täällä mennään autopilotti päällä päivä kerrallaan. Ei ole vielä tajuntaan asti ehtinyt fakta, että joulu on käytännössä viikon päästä. Arkimoodi on jäänyt päälle, tietysti, kun on vielä arki. Koulut sais kyllä aloittaa joululoman vähintään viikkoa ennen aattoa. No oon jotain joulua sentään tehnyt: hommannut kätevästi netistä ihan vaan pari lahjaa (eikä enempää edes tule), tehnyt lanttulaatikot pakkaseen, tilannut joulukortit ja vienyt ne postiin, ihmetellyt luomukinkun hintaa ja miettinyt onko järkeä maksaa nelinkertainen hinta tavanomaiseen verrattuna (ei). Ens kesänä meillä on kyllä omat possut. Lapsilta kysyin mikä tekee joulusta joulun. Kuulemma kuusi, ruoka ja yhdessäolo. Nämäpä on melko helposti saavutettavissa, joten mitäpä sitä stressaamaan. Siivouksen (myös joulu-) tekeminen on tätä nykyä ihan yhtä tyhjän kanssa, joten taidan suosiolla jättää väliin. Eihän ne puunatut nurkat kynttilänvalossa edes näy. Leppoisia jouluvalmisteluja!

Rauhaa ja rakkautta

Kävin kävelyllä lapseni kanssa - sen jonka maailmassa kaikki pohjautuu koviin tieteellisiin faktoihin. Joskus jutellaan niitänäitä, joskus taas sellaista mistä meillä on ihan erilaiset käsitykset. Voiko tietoisuus säilyä kuoleman jälkeen? Voiko olla enkeleitä, voiko niitä aistia? Voinko olla elänyt ennenkin, eri elämää? Voiko kukaan olla yhteydessä kuolleisiin läheisiin? Pitääkö aikuisen ihmisen käydä "oikeissa töissä"? Ja mitä näitä nyt onkaan.. Mähän olen tullut enkelikaapista ulos jo aiemmin, joten mulle kaikki rajatieto ja uskomusten bongaaminen on ihan tavallista ja jokapäiväistä. Aloin kuitenkin miettiä asiaa ihan todella, sitä miten voi olla niin vaikea hyväksyä ajatusta että ehkä on olemassa muutakin kuin vain se minkä me näillä rajoittuneilla aisteillamme pystytään kokemaan.

Mitä jos sen sijaan, että keskitytään ulkopuolella oleviin tapahtumiin ja olosuhteisiin, ja voivotellaan niitä, huolestutaan ja pelätään mitä huominen tuo tullessaan, ja odotetaan muiden antavan hyväksyntää rakkautta tai onnea, kaikki ihmiset etsisivätkin rauhaa ja rakkautta sisältä itsestään, katsoisivat rakkaudella sitä pientä pelokasta sisäistä lastaan ja hoitaisivat kuntoon lapsuuden ja entisten elämien haavoja, kuuntelisivat itseään, omia oppaitaan ja enkeleitään, ja uskaltaisivat kohdata ne omat möröt jotka öisin sängyn alla lymyilee, löytäsivät ja ottaisivat haltuun oman voimansa, oman ilonsa, oman sydämensä laulun, eläisivät omaa elämäänsä ilman tarvetta toisten hyväksynnälle ja ulkopuolelta tulevalle ohjelmoinnille, pyytäisivät tarvittaessa apua joko kanssaihmisiltä tai vaikka enkeleiltä, näkisivät kuinka ainutlaatuisia ja tärkeitä me ihan jokainen täällä ollaan, hymyilisivät peilikuvalleen ja tsemppaisivat itseään, oppisivat yhä useammin valitsemaan rakkauden polun pelkotien sijaan, keskittyisivät kaikkeen hyvään vaikka kuinka pieneenkin, huomaisivat että kaikki me täällä ollaan yhtä ja samaa valoa ja energiaa tarpomassa läpi tätä ihmiselämää tällä ihmeellisellä ja kauniilla taivaankappaleella, ja siinä samalla huomaisivat että myös kaikki itsen ulkopuolella alkaa muuttua valoisemmaksi ja iloisemmaksi. Oisko vähän parempi maailma??

En oikeesti vielä ole keksinyt mitä pahaa tällaisessa elämäntavassa on, en koe tulleeni aivopestyksi kenenkään toimesta, eikä ajattelutavan muutos ole maksanut mulle senttiäkään. (Netistä löytyy tietty monenlaisia henkisiä kursseja (myös ilmaisia) jos sellaisia kaipaa, ja tietoa tietysti vaikka kuinka, kannattaa kuitenkin kuunnella sitä omaa intuitiotaan, jos joku tökkii niin sit se tökkii..) Sen sijaan olen saanut paljon huikeita oivalluksia, tunnen itseni paremmin kuin koskaan ennen, ja kas kummaa, huomaan hyvin usein olevani onnellinen huolimatta esim säätilasta, presidentinvaalien tuloksesta, perheen tai parisuhteen kiemuroista, tai mistä tahansa muustakaan ulkopuolisesta. Hienonta on, että olen oppinut rakastamaan itseäni juuri tällaisena ♥ On ollut kova koulu tämä viimeisin puolitoistavuotinen, mutta paljon olen oppinutkin!

Lumilenkillä

Ukko pyysi kävelylenkille aurinkoiseen pakkaspäivään, kun ensin oli puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon. Mikäs siinä - koira naruun, kamera kaulaan, tarpeeksi vaatetta päälle ja matkaan. Meinasin luovuttaa jo kymmenen minuutin jälkeen kun naama oli ihan jäässä ja sormetkin jo melkein, mutta niin vaan jatkettiin reilu tunti auringon saattelemina pitkin lumisia metsämaisemia. Ihan parasta piristettä näin melkein kaamoksen keskellä.