Ronda

Ihana Ronda on muutakin kuin rotko ja sen ylittävä silta. Vanhassakaupungissa risteileviä kapeita mukulakivikujia, kukkivia mantelipuita, ikivanhoja muureja, valkoisia taloja ja paljon muuta. Mutta kyllä silti mykistävin kaikista oli se henkeäsalpaava rotko. Tännekin voisin mennä uudemman kerran enemmällä ajalla.

Matkapostaukset loppuu nyt tähän, ja ensi kerralla jotain ihan muuta :o)

Granada

Pikavisiitti Granattiomenassa. Kuljeskelua ramblalla, käynti jättisuuressa katedraalissa (jossa ei tietenkään saanut kuvata), näyteikkunaostoksia kapeilla basaarikujilla, kiireetöntä notkumista pienellä aukiolla. Kaupungissa oli hyvä fiilis, ja koska nyt ei ollut aikaa kokea kuin pieni miniviipale, niin täytyy palata tänne joskus uudelleen :o)

Alhambra II

(Oho, yksi pystykuva!!) Otin Alhambrasta kaikenkaikkiaan noin seittemänsataa kuvaa.. Muttaku ne katot ja kaaret ja krumeluurit oli vaan jotain niin mahtavaa! Muut pällistelijät ei kovasti häirinneet kuvaamista, ehkä siksi että suurin osa kuvista on otettu niiden pään yläpuolella. Että oli siellä muutama muukin pällistelijä mun lisäksi :o)

Alhambra

Moni kakku päältä kaunis jne. Alhambrassa se oli ihan toisinpäin, ulkoapäin ei voinut kuvitellakaan mikä loisto muurien sisäpuolelle kätkeytyy. Kerrassaan mykistävä paikka.

Gibraltar

Päiväseltään Britanniassa. Keli oli hyvä, maisemat kauniita, tiet kapeita (oikeanpuoleinen liikenne!), apinat söpöjä (vaikka niitä näkyikin vain muutama), Afrikka hämärästi horisontissa. Ikinä en missään muualla ole nähnyt yhtä paljon ihmisiä, niitä on reilu 30 000 omasta takaa plus yli seittemän miljoona turistia vuosittain, ja pinta-alaa tällä pikku niemennökäleellä on noin kuus ja puoli neliökilometriä ja siitäkin reilusti yli puolet vuorta!

(ps. Rullaile alaspäin......kuvia joka postauksessa!)

Valohoidossa

Onpa tämä ollut loma.. Olen yrittänyt toisaalta juosta kaikenmaailman tapahtumissa ja retkillä, ja sitten toisaalta taas viettänyt niin paljon aikaa itseni kanssa etten ikinä ennen. Nyt alkaa jo pienoinen tylsyys hiipiä kuvioihin. Paljon mieluummin olisin täällä (tai missä tahansa) mun tärkeiden kanssa, olis joku jonka kanssa jakaa tämä kaikki.. Sadepäivät, öiset myrskyt, yllättävän polttava aurinko, tämä ihmeellinen valo, pitkät kävelyt rannalla varpaat lämpimässä hiekassa, laiska lojuminen sängyllä.. Jos ei muuta niin ainakin on kerrankin ollut aikaa lukea, ostin täältä kirpparilta pari pokkaria, ja luettuani vein kirjakauppaan kierrätykseen ja sain vähän alennusta kierrätyspokkareista. Ja sit luin ne ja kierrätin ne takas jonkun muun luettavaksi. Kätevää, ei tarvi raahata kirjoja kotiin asti.

Eilen olin ystävänpäivän viinitilavierailu/päivällisretkellä. Yksin - kuinka säälittävää. Olinhan toki koko ajan jossain seurueessa, kun linja-auto oli täynnä, ja pöydät samoiten. Mutta kyllä se vähän niin on, että suomalaisten seurassa pitää itse avata suu ensimmäiseksi, jotta ne huomaa että tuonkin kanssa voi puhua. No loppujenlopuksi ihan hyvät keskustelut saatiin aikaan, mutta kyllä mulla vaan kovasti ikävä on niitä mun omia ihmisiä ja niiden kanssa puhumista!

Eipä täällä muutenkaan kukaan mitään kontaktia ota, ei edes nuo kaupungilla kiertelevät rihkamakauppiaat. Ihan olen saanut rauhassa muuttua näkymättömäksi. Paitsi rannalla kulkeva "jalkahieroja" tulee joka kerta tarjoamaan palveluitaan, joten olen saanut harjoitella sitä ein sanomistakin.. Tai ehkä tilanne ois toisenlainen öiseen aikaan, mutta öisin mä olen nukkumassa, en sentään ihan mitään extreme-kokemuksia kaipaa.. Todennäköisesti onkin pieni kulttuurishokki odotettavissa kotiinpaluun jälkeen sikäli, että yhtäkkiä mua tarvitaan ja mun pitää huolehtia jostain muustakin kuin itsestäni.

Vaikeinta täällä on ollut syöminen. Munsta kun sen kuuluu olla sosiaalinen tapahtuma, joten en olekaan käynyt ns. ulkona syömässä kuin pari hassua kertaa. Brittiläisravintolassa naapuripöydän tyypit alkoivat ihan spontaanisti jutella, se oli aika virkistävä poikkeus. Yleensä käyn ostamassa lähikaupasta kroissantteja, hedelmiä, jukurttia ja suklaata, ja ihan hyvin niillä on pärjännyt..
 

Summa summarum: Mielenkiintoisia huomioita olen tehnyt itsestäni, ja voin edelleenkin väittää olevani ihmisihminen. Ja onpa tuo oma koti ja perhekin noussut arvoon arvaamattomaan. Loma on siis tehnyt tehtävänsä. Silti toivon lempeää laskeutumista arkeen :o)

Maha kasvaa syödessä

..vai oliko se nälkä..? No enivei, eipä ne perjantaivapaat mulle sitten ihan riittäneetkään, vaan otin vähän ommaa lommaa ja lennähdin tänne Euroopan etelänurkalle nauttimaan valosta ja toivon mukaan vähän lämpöisimmistä keleistä kuin mitä kotona olis tarjolla. Mies hoitaa sillä välin lapset ja kodin ja kaiken, ja mä oon siitä hurjan kiitollinen. *sydän*

On kyllä ihan puhtaasti opintomatka tämä, olen hyvin reippaasti poistunut omalta mukavuusalueeltani. Lähteä nyt ihan yksin reissaamaan, hullua.. Mä en muista että olisin ikinä käynyt missään yksin, ja nyt sitten kokonainen loma, eikä edes mikään pakettimatka, vaan ihan ite oon suunnitellut aikataulut ja asumiset ja muut. Mutta tässäpä sitä on aikaa "opintomatkalla" opetella ajattelemaan etupäässä vain itseä, aika kummallinen ajatus. (Onneks on skype ja jotenkuten toimiva netti :o)

Mutta varmasti tekee tosi hyvää tämmönen pieni tauko arjesta, ja Miehellekin tekee hyvää välillä huolehtia kaikista asioista, toivottavasti oppii hänkin jotain tällä välin. Ja varmasti pieni erossaolo tekee pelkästään hyvää meidän parisuhteelle, meillä kun on yhteisen kodin lisäksi myös yhteinen työ, ja vapaa-aikakin vietetään yleensä enimmäkseen yhdessä.

Toivon mukaan saan napattua täältä muutaman aurinkoisen kuvan, ja tekniset ongelmat on ohi kun palaan kotiin, niin saan niitä laiteltua vähän näytillekin. Valoa ja hulluja päähänpistoja viikonloppuusi! (Ja nytpä niitä kuvia on sitten vihdoin tarjolla.)

Mitä se on?

Tähän blogiin on joskus eksytty hakusanoilla itsensä rakastaminen. (Ja on eksytty paljon hauskemmillakin hakusanoilla, esim. iloton elämä, jaakko teppo lompakko kärpäslätkä, sekä puuh..) No mitä se itsensä rakastaminen sitten on? Hidasta elämää -sivustolta löytyy tällainen luettelo:
 

Se on omien unelmien priorisointia ja ajan etsimistä niille asioille, jotka piristävät.

Se on "ei":n sanomista niille asioille, joista olet eri mieltä tai jotka eivät sovi suunnitelmiisi.

Se on tietoisen päätöksen tekemistä olla niiden ihmisten kanssa, jotka tukevat, rohkaisevat ja motivoivat sinua olemaan paras versio itsestäsi.

Se on omia, vahvoja mielipiteitä, jotka eivät horju toisten miellyttämisen vuoksi.

Se on sitä, että puhuu itselleen hellästi ja kiltisti.

Se on rohkeutta kokeilla sellaisia uusia asioita, joita on aina halunnut kokeilla.

Se on itsestä huolta pitämistä - mielestä, sielusta ja ruumiista - liikunta, terveellinen ravinto ja oma aika ovat tärkeä osa tätä.

Se on intuitioon luottamista ja oman totuuden kunnioittamista.

Se on sellaisiin asioihin sijoittamista, joista on hyötyä sekä nyt että tulevaisuudessa.

Se on uskoa uskaltaa luoda sitä elämää, jonka on itselleen visualisoinut.

Se on valinta nähdä hyvät asiat eikä antaa toisten mielipiteiden tai asenteen masentaa.

Se on itselleen anteeksi antamista ja itsensä hyväksymistä kaikkine ominaisuuksineen.