Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Jokapäiväinen leipä


On tapahtunut ihme. Minä, joka en koskaan ikinä missään tilanteessa leivo ainakaan leipää, enkä varsinkaan työnnä käsiä mihinkään ällötaikinaan, olen leiponut reissun jälkeen leipää vähintään joka toinen päivä. (Ihan jo sen takiakin kannatti matkustaan Sloveniaan asti, paitsi jos ne leivät alkaa kohta keikkua tuossa vyötäröllä..)


Leipominen on vaikeaa ja inhottavaa, taikinaan jää aina jauhomöykkyjä, leivästä tulee kovaa tai vähintäänkin oudonmakuista, eikä sitä mitenkään voi tehdä mistään terveellisistä aineista, pelkkää valkoista vehnäpullaa, tulee hirveesti sotkua, joka paikka on jauhoissa ja likasia astioita lainehtii pöydillä jne. Onhan näitä tekosyitä. Sekä tietysti se käsien työntäminen taikinaan, yyyyngh..


Slovenialaisen luomuperheen emäntä kysyi leivotaanko meillä leivät itse, ja kun kuuli ettei, päätti että jatkossa kyllä leivotaan kun hän opettaa miten. Tarvitaan vain puoli kiloa täysjyväspeltti- tai muita jauhoja, 9 grammaa kuivahiivaa ja teelusikallinen suolaa, sekoitetaan ne kulhossa ja kaadetaan päälle 350 grammaa kädenlämpöistä vettä. Ja sitten vaivataan taikina palloksi, jätetään kohoamaan noin puoleksi tunniksi, siirretään vuokaan ja samalla vähän vielä vaivataan, annetaan kohota vielä puolisen tuntia lisää, paistetaan ensin 200 asteessa vartti ja vielä 40 minuuttia 175 asteessa kiertoilmalla. Simple as that. Ja sotkua tulee tasan yksi kulho ja yksi teelusikka. Plus pitää pestä kädet sekä ennen että jälkeen, koska taikina..


Joten nyt kun tämä perusversio sujuu jo oikein mallikkaasti, olen uskaltautunut kokeilemaan erilaisia variaatioita. Tähän mennessä gluteenitonta sekä porkkanalla höystettyä. Leipä muuten säilytetään sellaisenaan leikkuulaudalla ilman mitään muovikääreitä tai muita. Ei haittaa vaikka pinta vähän kuivahtaa, ja kun se koko leipä kuitenkin tulee syötyä hetkessä niin ei se ihan korpuksi kerkee kuivua kuitenkaan. Täytyneekin siirtyä kahden leivän taktiikkaan.. (Leivästä ei saa edes otettua kuvaa, kun se katoaa niin nopsaan..)

Ei kommentteja: