Laidasta laitaan

Muutama kuva tämänpäiväiseltä opintoretkeltä Iisalmen keskustaan. Ensin käytiin uusitussa Hotelli Artoksessa (tunnetaan myös nimellä Evakkokeskus), ja oli kyllä melkoinen kokemus! Ei melkein voinut uskoa olevansa keskellä Iisalmea. Käytiin kurkistamassa kellarissa olevaan näyttelyosastoon, sekä myös viereiseen ortodoksiseen Profeetta Elian kirkkoon.

Ja sieltä täysin erilaisiin tunnelmiin: positiivisten ajatusten alkulähteelle eli lounaalle Olvihallille. Ihan pikapikaa ehdittiin tutustua Panimomuseoon. Harmittavasti aika ei riittänyt enää Koljonvirran leirintäalueella käymiseen. Joskus toiste sitten sinne. Monta elämystä rikkampana palattiin iltapäiväksi koululle naputtelemaan kasaan liiketoimintasuunnitelmaa.. Voi huoh ja apua.. mitähän siitäkin tulee..

Ruusuisissa tunnelmissa

Pihalta löytyy vielä jotain nättiä, mulla on vapaailta, ja kohta alkaa tanssitunti. Monta syytä hymyyn siis :o)

"Olen täysin samaa mieltä kaikkien eri mielipiteiden kanssa"

(Ihanan harmaat kuvat toissapäivältä, nyt nämä lumet on enää muisto vain.)

Helin yllytyksestä kävin testaamassa persoonallisuustyyppini täällä. Testi oli totta puhuen yllättävän vaikea, ei ole kovin helppoa arvioida omia ominaisuuksiaan objektiivisesti: olenko todella jonkinlainen vai kuvittelenko vain olevani.. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen sain tulokseksi olevani numero ysi, eli sopeutuva rauhanrakentaja. Ja kylläpä tuosta kuvauksesta ainakin paikoitellen itseni pystyn tunnistamaan. Tunnistatko sinä minussa näitä piirteitä?:

sopeutuva - hyväksyvä - rauhallinen - kärsivällinen - ymmärtäväinen - tasapainoinen - diplomaattinen - avoin - tyyni - ystävällinen - sovinnollinen - leppoisa - mukautuva - hyväntahtoinen - vaatimaton - lempeä - kiltti - syrjäänvetäytyvä - itsensä unohtava - omasta rauhastaan nauttiva

Parhaimmillaan: hyväksyvä, lempeä ja diplomaattinen

Huonoimmillaan: saamaton, poissaoleva ja itsepäinen

Käyhän sinäkin tekemässä persoonallisuustyyppitesti, ehkä opit itsestäsi jotain uutta :o)

Samassa paketissa

Syksyn ruska, talven hanget, kevään kirkas aurinko, melkein kesä ruusupensaassa. On niin nättiä! ♥

Kylläpä tämä loman jälkeen koittanut arki kysyy taas voimia. Eilisiltana vesi lopetti kulkemisensa kesken saunomisen. Ollaan jo niin kyllästytty näihin vesiongelmiin, että päätettiin lopulta liittyä siihen vesiosuuskuntaan ja maksaa kalliit maksut, putkiston vedot ja mitä kaikkee siihen nyt kuuluukaan. Menee kuitenkin keväälle ennenkuin saadaan yhteinen vesi taloon asti. Toki saatiin vesi taas juoksemaan kun laitettiin vanha vesiautomaatti (se jonka piti olla rikki) paikoilleen, uudemmasta oli moottori juminut. Ja pitäis likakaivontyhjennyskin tälle syksylle vielä tilata. Heti kun nämä lumet sulaa, ja ennen kuin tulee uudet.

Viuh vaan!

Niin se vierähti kokonainen syylomaviikko, ja vielä viikonloput päälle!

Oli melko haipakkaa: saatiin istutettua melkein yhdeksän kiloa valkosipulinkynsiä, paljon mansikan rönsyjä ja omenapuun perusrunkotaimia, pakattiin ja toimitettiin kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja perunaa, porkkanaa ja sipulia, vaihdettiin autoihin talvirenkaita, jätettiin nuoriso kotimiehiksi, vietettiin kaksia synttäreitä, nähtiin paljon sukulaisia ja muutamia tosiystäviä, maisteltiin kotisiideriä ja omenasohjoa, naurettiin maha kippuralla, käytiin ulkomailla asti, päästiin hyvän ajosään aikana kotiin, saatiin yhdessä yössä kakskyt senttiä lunta ja seuraavana vielä vähän lisää,

on päästy hoitamaan ilopilleriä, on ajettu punaturkkista sulhoa pois pihalta, on tehty teknisiä vertailuja ja toivottavasti hyviä hankintoja, on kituutettu puolinälässä ja leivottu suklaakakkua, koettu ensimmäiset joulutusfiilikset, paistettu joulutorttuja, on uppouduttu ihan urakalla ensi viikolla palautettavaan koulutehtävään, nautittu lumisesta maisemasta ja häikäisevästä auringonpaisteesta, odotettu Miestä kotiin hirvimettältä, luettu yks tiiliskivenpaksuinen kirja loppuun ja lainattu kirjastosta seuraava.

 "Nainen oli kursailematta laskenut tarjottimensa hänen viereensä ja valmistautui juuri istuutumaan, kun Philippe kuuli itsensä vastaavan: -Kiitos mutta ruokailen mieluummin yksin. Mielessään hän oli lisännyt: Sillä minä tiedän millainen te olette. Olette kaunis, tyylikäs, varmaan älykäs, varmaan eronnut, asutte hienossa kaupunginosassa, teillä on pari kolme lasta, jotka opiskelevat hyvissä oppilaitoksissa, silmäilette heidän todistuksiaan hajamielisesti, vietätte tuntikausia puhelimessa tai kaupoissa ja etsitte hyvätuloista miestä korvaamaan ex-miehenne luottokortit. Minä en enää halua olla luottokortti. Haluan olla trubaduuri, alkemisti, soturi, maantierosvo, taideseppä, puimurikuski. Haluan laukata tukka suorana, saappaat kurassa, kaipaan lyyrisyyttä, unelmia, runoutta. Niin, ja muuten, vaikka en näytä siltä, olen paraikaa kirjoittamassa runoa naiselle, jota rakastan ja jonka menetän, jollen pidä kiirettä. Hän ei ole yhtä elegantti kuin te, hän pomppii tasajalkaa lätäköihin, kompastelee appelsiineihin ja kaatuilee portaissa, mutta hän on avannut sisälläni oven, jota en halua enää koskaan sulkea."

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

Be Happy!

Voisitko luopua tarpeesta olla aina oikeassa? Keskittyä tähän hetkeen, hyväksyä asioiden muuttumisen, puhua itsellesi kauniisti ja tehdä valintoja muiden odotuksista välittämättä? Ehkä kannattaisi. Nämä seuraavat asiat estävät ihmisiä olemasta onnellisia:

1. Tarve olla aina oikeassa: Monet ihmiset eivät kestä olla väärässä – eivät, vaikka he ainaisella oikeassa olemisen halullaan vaarantaisivat hienoja ihmissuhteita. Päteminen ei ole sen arvoista. Kun tuntee sisällään pakottavaa tarvetta riidellä siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kannattaa kysyä itseltään: olenko mieluummin oikeassa vai hyväntahtoinen?

2. Tarve kontrolloida: Joillakin on tarve kontrolloida kaikkea, mitä itselle ja ympärillä tapahtuu. Oli kyse sitten rakkaista, kollegoista tai tuntemattomista ihmisistä kadulla, heidän kannattaa vain antaa olla. Kun sallii muut juuri sellaisina kuin he ovat, tuntee itsekin olonsa paremmaksi.

3. Tarve syytellä: Muita on turha syyttää siitä, mitä itsellä on tai ei ole tai mitä tuntee tai ei tunne. Kun lakkaa luovuttamasta voimiaan muille, voi ottaa vastuun omasta elämästään.

 

4. Itsetuhoinen minäpuhe: Monet ihmiset satuttavat itseään jatkuvalla itsetuhoisella ajattelulla. Ei kannata uskoa kaikkea negatiivista, jota oma mieli syöttää.

5. Rajoittavat uskomukset: Ihmisiä rajoittavat uskomukset siitä, mitä voi ja ei voi tehdä tai mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Tällaisten ajatusten ei pitäisi antaa jumittaa itseä väärään paikkaan.

6. Valitus: Joillakin tuntuu olevan jatkuva tarve valittaa masentavista ihmisistä, tilanteista ja tapahtumista. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan voi tehdä ketään onnettomaksi, ellei niiden itse anna tehdä niin. Oma tapa suhtautua asioihin laukaisee tunteet. Positiivisen ajattelun voimaa ei pidä koskaan aliarvioida.

7. Kritisointi: Kannattaa luopua tarpeesta kritisoida itsestä poikkeavia asioita ja ihmisiä. Olemme kaikki erilaisia ja silti samanlaisia. Halu olla onnellinen, rakastaa, saada rakkautta ja tulla ymmärretyksi on yhteinen.

8. Tarve tehdä muihin vaikutus: Lakkaa yrittämästä olla jotain, jota et ole vain saadaksesi muut pitämään itsestäsi. Sillä hetkellä, kun lopettaa pyrkimästä niin kovasti ja riisuu itsensä naamioista, muutkin hakeutuvat lähelle.

9. Muutoksen vastustaminen: Muutos on hyvä. Se auttaa etenemään paikasta A paikkaan B sekä parantamaan omaa ja ympäristön elämää. Syleile muutosta, älä vastusta sitä.

10. Lokerointi: Lakkaa lokeroimasta ihmiset ja asiat, joita et itse ymmärrä, jotenkin oudoiksi tai erilaisiksi. Yritä pikkuhiljaa avata mielesi.

11. Pelko: Pelko on vain illuusio. Sitä ei ole olemassa, se luodaan itse omaan mieleen. Kun sisäpuolen korjaa, asiat loksahtavat paikoilleen myös ulkopuolella.

12. Tekosyyt: Ihminen usein rajoittaa itse itseään käyttämällä erilaisia tekosyitä. Sen sijaan, että kasvettaisiin ja tehtäisiin töitä oman elämän eteen, jäädään jumiin ja valehdellaan itselle. Yleensä tekosyyt eivät edes pidä paikkaansa, joten ne kannattaa heivata pois elämästä.

13. Menneeseen tarttuminen: Joskus mennyt näyttää paljon paremmalta kuin nykyisyys. Tulevaisuus saattaa puolestaan pelottaa. Kuitenkin tämä hetki on kaikki, mitä kenelläkään on tai tulee koskaan olemaan. Nyt haikailtu menneisyys on usein jätetty huomiotta, kun se vielä oli nykyisyyttä. Lopeta siis pettämästä itseäsi: ole läsnä kaikessa, mitä teet. Nauti elämästä, joka on loppujen lopuksi matka, ei määränpää.

14. Riippuvaisuus: Rakkaudella ja riippuvuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Riippuvuus syntyy pelosta, kun taas rakkaus on hyvää ja epäitsekästä. Kun riippuvuuksistaan luopuu, tulee rauhallisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi, ystävällisemmäksi ja seesteisemmäksi – pääsee paikkaan, jossa asioita ymmärtää edes yrittämättä.

15. Elämän eläminen muiden odotusten mukaan: Liian monet ihmiset elävät elämäänsä kuten vanhemmat, ystävät, viholliset, opettajat, valtaapitävät tai media parhaaksi näkevät. Kun sisäinen ääni ja kutsumus jätetään huomiotta, oma elämä ei oikeastaan ole enää omissa käsissä. Lopulta omat halut, tarpeet ja oma itse unohdetaan. Jokaisella on yksi ainoa elämä, tämä tässä: se pitää ottaa omakseen sekä olla päästämättä muiden mielipiteitä harhauttamaan omalta polulta.

(Hieno teksti ryöstetty täältä, kuvat perjantaiselta koulupäivältä Tahkolta.)

Kakanruskea (ja -punainen)

Alkoi oma pää vähän kyllästyttämään. Ne kellertävät kakshaaraset hapsut, jotka roikkua lötköttää pitkin päätä. En värjää hiuksia muutamasta syystä: periaatteesta, koska ne hiusvärit on hirveetä myrkkyä, ja se juurikasvu on aina sitten niin erivärinen ja taas pitää laittaa myrkkyä päähän. Innostuin tutkiskelemaan hiusten hennaamista, mutta kuvissa lopputulos oli mun makuun "vähän" liian punainen. Seuraavaksi löytyi terraväri, ja sitten löysin täältä cacat. Pienen harkinta-ajan jälkeen tilaukseen lähti sekä ruskea (mulle) että punainen (Neitille) hiusvärikakku.

Lapsi kun kuuli että suunnittelen hiusten värjäämistä, kysyi heti: -Äiti miten sää suostut? Luettelin hänelle hiusväripaketista ainesosat: kaakaovoi, indigo henna, punainen henna, jauhettu kahvi, nokkosjauhe, irlanninsammaljauhe, neilikkaöljy, sekä muutama luonnostaan eteerisissä öljyissä esiintyvä osanen. Siksi suostuin. Punaisessa hennassa oli vähän eri aineet: punainen henna, kaakaovoi, tuore sitruunamehu, jauhettu rosmariini, neilikkaöljy, ja ne eteeriset jutut.

Lueskelin netistä toisten kokemuksia näistä väreistä, ja katselin muutaman hennavärjäysvideon. Varoituksena sanottiin, ettei ruskeaa väriä kannata käyttää vaaleille hiuksille, koska ainekset sisältää lehtivihreää, joten vaaleista hiuksista voi tulle vihreät. (Punainen käy myös vaaleille.) Ja kylläpä sen tuosta kakusta (yllä) jo huomasi, että vihertää ja kovasti.. Päähän levitettäessä mössö oli myös melko vihreää, samoin hiuksissa näkyi huuhtelun jäkeen pieni vihreä kajastus, mutta se lähti muutamassa päivässä pois. (Harmi?)

Toinen mistä varoiteltiin, oli se että väri sitten on ja pysyy, eikä lähde kuin kasvamalla pois. No haittaako tuo, jos väri on hyvä.. Hennata vois uudelleen, samalla tai toisella värillä, mutta teollisia värejä ei kannata kuulemma laittaa. Tähän asti mulla on ollut luomuväri, ja ihan muutaman vuoden, koska hiukset on noinkin pitkät. Myös varoiteltiin että hennalla värjääminen on sottaista puuhaa, onhan se, siksi me värjättiin molempien hiukset kylppärissä, ja ihan hyvin lähti väri"roiskeet" lattiasta pesemällä. Lähti myös korvista, niskasta, jne, mutta pari Miehen vanhaa t-paitaa onnistuttiin värjäämään ihan pysyvästi. Lisäksi värimömmö haisee kuulemma ei-niin-hyvälle. Ehkä se on se neilikkaöljy, pieni piparkakkumainen vivahdus tuoksussa kyllä on. Alkuun pää haisi enemmän, nyt enää vain märkänä. Tässä ennen:

Ja jälkeen, tosin hiukset on kuvassa vielä vähän märät, ja tuossa erottuu se viherryskin hyvin (vaikka eihän mun hiukset edes olleet mitenkään vaaleat..) Henna muuttaa väriä vielä muutama päivä värjäämisen jälkeenkin, joten nyt näyttää vähän eriltä. Peiliin katsoessa välillä ihan hätkähtää kun on niin tummat hiukset, välillä taas saa miettiä onko ne nyt yhtään eriväriset kuin ennenkään. Ruskeasta saa kuulemma punaisemman sävyn esiin, jos käärii hiukset kelmuun ja pyyhkeeseen, en halunnut kovin punaista, joten hiukset vaan kiepautettiin kiinni pään päälle. Väri oli päässä viis ja puoli tuntia, koska joku sanoi että alle kuuden tunnin ei ole hyötyä väriä päässä pitää..

Väritahna tehtiin murentamalla kakku kulhoon, ja päälle kaadettiin vedenkeittimellä kiehutettua vettä. Kulho laitettiin kattilaan vesihauteeseen, koska hennan pitää levitettäessä olla mahdollisimman kuumaa. Neitin kakkataikina oli paljon lämpimämmän väristä, ja kuvassa (alla) vielä aivan liian paksua, lopullisen koostumuksen pitää olla jugurttimaista. Tähän lisäiltiin kuumaa vettä vielä pariin otteeseen. Neitillä oli niin paljon pidemmät ja tuuheammat hiukset, että olis hyvinkin saanut laittaa kaikki kuusi palaa, väriä täytyi käydä tekemässä lisää kesken värjäyksen. Mulle oli neljässäkin palassa vähän liikaa.

Yllä Neitin luonnonpunainen pää ennen värjäystä. No on siinä vanha väri tuolla parin vuoden ikäisessä hiuksessa, tuo tummempi vaakaraita, latvoista se on jo kulunut kokonan pois, mutta muuten on oma väri, joka on mun mielestä tosi hieno punainen, iskältä peritty. Alla uus tulenpunainen pää, joka oli värikäsittelysä kuus ja puoli tuntia tiukasti kelmuun käärittynä pyyhkeen alla lämpimässä, jotta siitä tulisi mahdollisimman punainen. Ja tulihan siitä, ihana!

Pakkoleivontaa

Mutta sitä ennen oikein namivinkki kevyeksi lounaaksi: peruna-porkkana-palsternakkasosekeittoa salaatinlehdillä, fetajuustokuutioilla ja suolapähkinöillä. Slurps! (Me tehtiin keitto violeteista porkkanoista, siksi on aika häijyn väristä..)

Tänään taas koko Suomi leipoo, minäkin. Kun aamulla tulin kotiin poikia viemästä kouluun, keittiössä odotti näky: eilen ei ihan halvalla ostettu 15 kappaleen luomukananmunarasia nurinpäin lattialla lillulammikossa. Ja pöydän alla lisää rikoksen jälkiä: niin ikään vasta ostettu herkkunäkkäripaketti revittynä, jäljellä vain murut. Näin voi käydä kun koirat jää keskenään kotiin, yleensä ne laitetaan ulos tai arestiin eteiseen jos ihmiset ei oo kotona. (No oli nytkin Mies ja yksi lapsi, mutta ne oli vielä nukkumassa.) Munista oli enemmän tai vähemmän hajalla 13, joten pakkohan mun oli äkkiä jotain leipasta.

Ensin testasin tätä partaukkopiirakkaa, oli oikein helppo ja nopsa. Päälle heitin pakastimesta löytyneen pussillisen pensasmustikoita ja muutaman jäisen mansikan. Mulla oli ehkä vähän liian iso vuoka koska piirakasta ei tullut kovin paksu, kuohkea kylläkin. Sitten tekaisin "Mervin piirakan", se kun oikeesti maailman helpoin rahkapiirakka, mutta kylläkin huomattavasti rasvaisempi ja sokerisempi kuin tuo partaukko. Sain ohjeen siihen kerran eräältä Merviltä, siitä siis nimi. Ohje menee näin:  

pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

päälle:

2 dl rahkaa, jukurttia tms

1 muna

2 tl vaniljasokeria

4 dl marjoja, omenoita ym

Ja se on maailman helpoin siksi, koska voi vain sulatetaan kattilassa, lisätään sokeri joukkoon, sekoitetaan, lisätään muna, sekoitetaan, lisätään kuivat aineet, sekoitetaan, laitetaan voideltuun vuokaan. Taikina on melko tahnamaista, joten mitään reunoja siitä ei kannata alkaa rakentelemaan, tasainen lätty vain, jonka päälle kaadetaan täyteaineet. Pinnalle marjat. Alkuperäisen ohjeen mukaan piirakka paistetaan 10 min mikrossa, mutta kun minä en mikrossa paista mitään, niin paistan sen uunissa 200 astetta 25-30 min.

Tein vielä pellillisen mokkapaloja alias suklaapiirakkaa, sen ajattelin ehkä pakastaa, saappaat nähä säilyykö syömättä, ja onpa mulla takataskussa vielä yks juustokakkuohje, johon sais uppoomaan ne neljä jäljelläolevaa hieman hajanaista munaa. Tosin ensin täytyy käydä ostamassa lisää aineksia.. Ja kyllä taitaa työstä käydä näiden herkkujen välttely tämän päivän, toivottavasti lapset intoutuu syömään kaiken ettei mulle jää huomiseksi muruakaan..

Onko se oikeasti luomua?

Sehän se monesti mietityttää.. Uusimmassa Luomulehdessä oli tästäkin aiheesta juttua, tässä nyt taas vähän lainausta sieltä:

"Luomulla on lainsäädäntöön perustuvat tuotantoehdot, jotka on ohjeistettu Eviran julkaisemissa oppaissa. Ne on tehty erikseen alkutuotannolle, jalostamiselle ja keruutoiminnalle. Luomuviljelyssä ja -karjataloudessa on siirtymäaika. Esimerkiksi pellon tuotteita saa markkinoida luomuna vasta kahden vuoden siirtymäajan jälkeen.

Alkutarkastus: Jokainen luomuun siirtyvä maatila ja yritys alkutarkastetaan. Siinä varmistetaan, että toimijalla on valmiudet toimia luomusääntöjen mukaisesti. Tarkastuksen suorittavat Eviran valtuuttamat tarkastajat, jotka usein ovat ProAgrian luomutarkastuksia varten koulutettua henkilöstöä. ELY-keskukset tekevät päätöksen tarkastuksen tuloksesta. Hyväksynnän jälkeen toimija saa luvan markkinoida tuotantoaan luomustatuksella.

Vuosittain: Jokainen luomutoimija tarkastetaan vähintään kerran vuodessa. Tuotantoehtojen noudattamista tarkastetaan tilakäynnillä käymällä mm. peltolohkoilla, eläinsuojissa, varastoissa ja muissa tuotantotiloissa. Ostettujen, tuotettujen ja myytyjen tuotteiden jäljitettävyyttä selvitetään myös muistiinpanoista, varastokirjanpidosta ja myyntitositteista.

Seuraamuksia: Laiminlyöntitapauksissa annetaan huomautuksia, suoritetaan uusintatarkastuksia tai asetetaan markkinointikielto. Lisäksi voi tulla ylimääräisiä tarkastuksia, jotka perustuvat satunnaisotantaan ja siihen, että edellisessä tarkastuksessa on ollut epäselvyyksiä.

Edelliset kohdat koskevt alkutuotantoa ja vähäistä jalostusta - valvovana viranomaisena ovat ELY-keskukset. Elintarvikevirasto Evira puolestaan valvoo elintarvikkeiden tuotantoa ja Valvira alkoholituotteita. Lisäksi tulli tekee kontrollitarkastuksia (pistokokein) tuontituotteista.

--

- Luomun valvonta Suomessa on hyvällä tolalla ja tehoksta, sanoo Eviran Sampsa Heinonen.

Mistä epäilyt luomun luomuudesta sitten syntyvät? Epäilläänkö tarkastusten laatua? Epäilevätkö kuluttajat, että luomupeltoon ruiskutetaan kasvinsuojeluaineita tai luomueläimet syövät geenimuunneltua rehua, eikä tämä tule koskaan ilmi?

- Tarkastuksessa käydään tilan tai jalostuslaitoksen toiminta kokonaisuutena läpi tavaranvastaanotosta tilalta tai jalostuslaitokselta lähetettävään tuotteeseen asti. Mikäli epäillään vilppiä esimerkiksi lannoituksen osalta, maasta voidaan ottaa näyte. Eläintenrehusta tarkistetaan ne, mitä tilalta löytyy sekä suunnitelma, josta käy ilmi miten tuottaja on varautunut luomurehuruokintaan. Tarkastajilla on erikoiskoulutus ja tarkat ohjeistukset tarkastuksen toimenpiteistä. Sama tarkastaja ei saa valvoa samaa maatilaa monta kertaa peräkkäin.

- Luomuun voi luottaa. Valvonta on osa luomun lisäarvoa. Viranomaisten lisäksi luomun luotettavuudesta vastaa jokainen toimija, jokaisena työpäivänään."

Luomutuotteen tunnistat tästä EU:n luomumerkistä:

Hyvät periaatteet

Tiesitkö että parhaillaan on käynnissä luomuviikko? En minäkään ennen maanantaita jolloin postilaatikosta löytyi uusin Luomulehti. Täällä periferiassa ei tuo tiedotus aina oikein toimi..

"Luomuviikolla jaetaan Luomulehteä paljon kaupoissa ja tapahtumissa tutustumislahjana." Uusimmasta Luomulehdestä löytyy myös nämä hienot periaatteet luomulle:

Terveys: Luonnonmukaisen maatalouden tulee ylläpitää ja edistää maan, kasvien, eläinten, ihmisten ja maapallon terveyttä kokonaisuutena.

Ekologia: Luonnonmukaisen maatalouden tulee perustua eläviin ekologisiin systeemeihin ja kiertoihin, työskennellä niiden kanssa, jäljitellä niitä ja auttaa ylläpitämään niitä.

Oikeudenmukaisuus: Luonnonmukaisen maatalouden tulee rakentaa suhteita, jotka takaavat oikeudenmukaisuuden suhteessa ympäristöön ja elämisen mahdollisuuksiin.

Huolenpito: Luonnonmukaisen maatalouden tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja vastuullisuutta nykyisen ja tulevien sukupolvien sekä ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi.

Luomuilemisiin!