Alenevan auringon polte

Toissailtana päästiin vielä nauttimaan lämpimästä punaisesta illasta. Tänään sataa. Huomiseksi odotamme hyvää keliä, tarkoitus olisi avata grillikausi. Ehkä pääsemme pitämään myös perinteiset vappupäivän pihansiivous- ja risunhaketustalkoot. Sima on valmista, mutta munkit vielä paistamatta. Hauskaa Vappua!

Ihan pihalla

Just nyt on ihan parhaat hetket olla koko ajan ihan pihalla. Lämpötila on vielä siedettävä, ötököitä ei vielä ole. Ja hommaa piisaa talven jäljiltä vaikka isommallekin porukalle. Sama meininki jatkuu edelleen, joten pikaisen välipalan jälkeen suuntaamme takaisin ulos. Moro!

Oho, tuli reikä

Käväisin pienellä aamupäiväkävelyllä satumetsän siimeksessä, mansikkapellon reunamilla

nautiskelemassa ihmeellisestä valosta, linnunlaulusta ja kauniista kevätpäivästä,

ja seuraamassa kuinka kaivuri paikkasi sulamisveden tekemän reiän lammikon kyljestä.

Ihanuutta viikonloppuusi!

Pakkoja

Kevät on tullut, koska meillä on uusi aura. Taitaa olla peräti neljäs, sillä onhan tämä jo meidän viides viljelykesä. Muita tulevaa kesäelämää helpottavia hankintoja: värilasertulostin, pro-luokan painepesuri, tuliterä katuharja, fiskarsin oksaleikkurin terä, istukassipuleita ymym. Hankintalistalta löytyy vielä mansikkamuovinlevityskone sekä haravaan uusi lapa. Onneksi raha kasvaa puissa, kohta kaatuu pala metsää, pakko, että saadaan maksettua maalämpöpumppu ja kaikki pakolliset hankinnat. Puita on kaadettu myös pihapiiristä, sellaisia jotka on pakko, kuten neljän metrin päässä talosta vinoon kasvava koivu ja vaarallisen lahot puut tien varresta. Ihanat kevätillat on vietetty ihan pihalla halkoja hakaten ja pinoten, tramppiskalla pomppien, ja nenä on viistänyt maata kun on bongailtu uusia ja vanhoja vihreitä vauvoja maanrajasta. Tilan vanhalle päärakennuksenpuolikkaalle on haettu purkulupaa, harmi, mutta sekin on homma joka on pakko tehdä, ei kenenkään aika eikä varat riitä korjaamaan sitä, ja alkaa olla jo vaaraksi ihmisille koko tönö. Aiotaan keksiä terveille hirsille hyötykäyttöä. Näin se kevät täällä etenee, kohta on jo toukokuu, siitäpä muistuikin mieleen että viimeistään tänään on jo pakko laittaa sima käymään. Onneksi muistin ostaa kaikki ainekset.

Väriä!

Pitkän valkoisen, harmaan ja ruskean jälkeen maasta puskee violettia, oranssia, keltaista, vihreää, väriä!! Vielä tarvitaan tarkkoja silmiä ja malttia malttia, odotetaan loppujen lumien sulamista että päästään kunnolla pihatöihin, sekä haaveillaan jälleen kerran paremmasta kamerasta.

Kameraa ulkoiluttamassa

(Mulla mittään asiaa ole. Kävin kameran kanssa pihalla, kun tanssitunti oli peruttu.)

Maisema näyttää eriltä myös ulkoa päin katsottuna nyt kun hopeapajusta on jäljellä enää pitkä kanto, kasa polttopuuta ja monta säkillistä haketta.

Oli se aika vanha jo varmaan, ihan sammaleinen ja jäkälöitynyt.

Joku oli päiväunilla ulkona.

Harmaata on, ja rumaa. Huhtikuu, kurakuu.

Mimmu muuttuu pesukarhuksi aina ulkona.

Harmaassa maisemassa väriläikkänä saunapuukuormasta pudonnut tuohikäkkärä.

Voi vihreys, tule jo!

Hyvä mieli, parempi ruoka

(En siis näköjään edelleenkään harrasta ruokakuvien ottamista.. Mutta silti pari sanaa ruuasta, höystettynä eilisillä maisemakuvilla. Tänään onkin säätyyppi vaihtunut hieman sateisemmaksi, mikä tietää ihan hyvää kevään kannalta.)

Mulla on pari keittiösääntöä, joista en lipsu. Ihan ehdoton numero ykkönen on se, että huonolla mielellä ei ruokaa laiteta. Koska uskon vakaasti, että mieliala vaikuttaa ruuan energioihin enkä halua tartuttaa möksyä muille, niin ketutuspäivinä ruuanlaiton hoitakoon joku muu, tai sitten syökööt itse kukakin mitä sattuu löytämään. Sit mulla on sellanen hassu tapa, että jos käytän paistamiseen öljyä, niin lurautan sitä öljyä pannulle silleen sydämenmuotoisesti. Tiedättehän: "Äidin keittiö - kaikkeen sekoitetaan ripaus rakkautta". Toinen hassu tapa on hämmentää ruokia aina myötäpäivään, silleenkin lataan ruokaan hyvää energiaa. Ihan sattuu kattoa jos joku hämmentää väärään suuntaan. Enpä tiedä miten se luontaisesti menee, meillä vasenkätinen Mies ja oikeakätinen Neiti molemmat hämmentävät luonnostaan vastapäivään. Näiden hassujen tapojen lisäksi yritän aina ajatella mitä syön. Eli juuri hetkeä ennen kuin työnnän ensimmäisen lapiollisen evästä kitaan ihan tietoisesti ajattelen sitä ruokaa mitä aion syödä, ja kiitän kaikkia niitä tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet siihen että se ruoka on siinä mun lautasella.

Ihan pakko vielä vinkata pari hyvää tuotetta (näistä sain jopa jonkinlaisen kuvankin aikaiseksi). Melko uusia tuttavuuksia ovat nämä, joskus on aikaa notkua kaupassa hyllyväleissä, ja joskus sieltä jopa löytää jotain mielenkiintoista. Kotimainen luomu paahdettu rouhittu pellava + puolukka on joka-aamuinen lisuke tujun eli turkkilaisen jukurtin päällä, ja niinikään kotimaista hernerouhetta on tosi helppo sujauttaa melkein kaikkiin jauheliharuokiin ja vähän muuallekin. Tulee vähän vihreyttä ja kuitua, eikä ipanatkaan pahemmin vingu että mitä papuja tänne ruokaan on taas työnnetty.

Oppia ikä kaikki

Kolmen päivän kouluviikko sisälsi kaikenlaista jännää ja hyödyllistäkin. Maanantain jälkeen tunsin olevani melkein ammattimainen roudari-miksaaja (ja nyt haluankin hankkia mikit ja mikserit että pääsen kytkemään niitä ja säätään ääniä!), tiistaina opittiin elintarvikehygieniaa ja saatiin pikainen opetus venäjänkielen alkeista ja venäläisten asiakaspalvelusta. Ja siihen päälle vielä yksi päivä sähköistä matkailumarkkinointia, joten huhhuh, nyt on kyllä pääkoppa niin ylikuormittunut kaikella tiedolla ettei oo tottakaan.. Jossain tuolla takaraivossa kummitelee sellaisia peikkoja kuin liiketoimintasuunnitelma ja markkinointisuunnitelma, mutta annetaanpa niiden olla vielä hetki siellä, niihin käyn käsiksi vasta sitten kun on niiden aika.

Ja opinpa eilen sellaisenkin, että olen naimisissa superostajan kanssa. Esim. nyt kun täytyy löytää autoon uudet iskarit, eri vaihtoehtoja on kuulkaa kuukletettu jo viikokaupalla, on käyty keskustelupalstoilla tutkimassa mitä muut on mistäkin merkistä mieltä, on vertailtu hintoja ja ominaisuuksia, laskettu postikuluja jnejne. (Voi huoh..) Ihan tyypillistä superostajan käyttäytymistä. Miehet onkin yleensä näitä superostajia, me naiset sen sijaan ollaan täsmäostajia: tarvitaan jotain, etsitään se netistä ja lisätään ostoskoriin. Simple as that.

Moooi!

Taas tämmönen viikko, että mennään paikasta toiseen tuli hännän alla. Voi huoh, mutta toivottavasti tuosta koulusta on edes jotain hyötyä. Tänään opiskeltiin äänitekniikkaa, mielenkiintoista! Maalämpöpumppu on saatu vaihdettua, olikin operaatio saada edellinen luukun kautta pois kellarista ja uusi tilalle. Huomenna tehdään sähkökytkennät ja sitten on se revohka tehty. Päästään seuraavan korjauskohteen kimppuun, eli vaihtaaan autoon iskareita ja hajonnutta öljypohjaa. Tällasia pikkuhommeleita ennen kuin pelloilla alkaa kevättyöt.. Pihalla odottelee myös kaadettu hopeapaju, se pitäis pilkkoa ja hakettaa oksat. Paitsi että oksahaketin ei käynnisty. Ja sitten hajosi myös tietokone. Voi ärgh..

Paljastuskuvia!

Nimittäin maanpaljastuskuvia!

Kylläkin vain niiltä kohdilta mistä on lumet lingottu pois,

mutta onhan sekin jo jotain!

Muualla kyllä hankia vielä riittää ja riittää ja riittää..