Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Pomppuliini



Ilmeestä päätellen Nooa ei selkeästikään nauti pomppimisesta (eikä kuvattavana olemisesta), toisin kuin eräs toinen poika, joka tekee temppua tempun perään ja vaatii äitiä katsomaan: -Kato! Kato vielä! Elä lopeta kattomista ennenku sanon. Katoitko? Höh, taas et kattonu just ku onnistu..

On meillä muitakin pomppuhulluja, kuten esimerkiksi yksi pörröinen koira jota ei tarvitse yhtään houkutella hyppäämään trampoliinille. Harvoin se kuitenkaan enää nykyään saa olla pihassa irti (koska on alkanut ajamaan kissoja takaa, hyihyi!), joten pomppimiset on sillä jääneet vähiin.

Ja meillä ei edelleenkään ole trampoliinissa turvaverkkoa, ei ole koskaan ollutkaan. Ja reunan pehmustekin lähti aina tuulessa lentoon, joten siitäkin on luovuttu pari kesää sitten. Hyvin on silti ipanat oppineet pomppimaan - ja tarkasti (ja äiti kans).

Ps. Olkaapa tarkkana kun katselette illalla Eliittikisoja, siellä saattaa vilahtaa Mies ;o)

3 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Onpa siinä kisulla mörtsi ilme(paitsi silti mua vähän naurattaa), ihan kun meidän Lisse. Kun ei tykkää kuvaamisesta, niin ei tykkää!

Matonkude kirjoitti...

Mikä ilme ja korvien asento =D

Heli kirjoitti...

Hei, ei meilläkään ole koskaan ollu turvaverkkoa.. eikä tuu. Ja se reunasuojus lenteli meilläkin joten poistettiin. Minusta se turvaverkko on vähän hätävarjelun liioittelua. Väkeäkin meillä on trampalla ollu aika lailla enemmän kuin ohjeistus sallii... Kaikki on silti (onneks) säilyny ehjinä.