Väriterapiaa ja vanhoja taloja

Arvaas missä kävin?

Kissa epäkuumalla katolla

Seurailin kameran kanssa kissapoikien iltaulkoiluhetkeä. Toinen sai hepulin ja kiipesi pikkuaitan katolle, toinen jäi maanpinnalle pällistelemään että mihin se kaveri katosi. Ja sitten alkoikin tulla hyviä ilmeitä ja kuvia. Kerrankin sain Nooasta otoksia joissa näyttää lähes itseltään, ja värikin on ihan oikea eli suklaa terästettynä vihreillä silmillä (slurps - kuulemma aina kun katsoo Nooaa alkaa tehdä mieli suklaata. Ei mulla vaan..). Hepskukkuustakin onnistuin saamaan tarkan kuvan, ainakin yhden.. Yleensä se on vaikeeta kun se on niin sairaan nopee - ja väritön, nyt turkki näyttää oikeasti hopeiselta niinkuin pitääkin.

Ja tulihan se lopulta se pelastuskin, Nooa suostui sylikyytiin räystään reunalta maahan, vaikka oli sillä kyllä aika nolo ilme.. Ja sitten piti sähistä pussailemaan tulleelle siskonpojalle, ssshhhhhh!

Mielipidekysely

Aarreaitasta löytynyt vanha pikkutuoli on pitkään ollut palikoina odottamassa että joku käy siihen käsiksi. Nyt lopulta maalasin sen kookosmaalilla, sävy on kanerva. Väriin en tarvitse mielipidettä, sillä se on aivan ihana! Lopputuloksesta tuli himpun sinisempi kuin oletin, mutta ei se mitään, hieno silti. Sen sijaan kyselen mielipidettä istuimen verhoiluun. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: ruusuinen tai pilkullinen, pohjaväri molemmissa sama beige. Me Neitin kanssa ollaan eri mieltä, vaikka toisaalta voisin laittaa kumman vaan.. Argh, vaikeeta! Joten: kumpi on kampi? 

Duunipäivä

Meidän alalla ei juuri kesälomia tunneta. Tänä kesänä sattui kuitenkin monen viikon "pakkoloma" ihan melkein kiireisimmän ajan kynnykselle, ja nyt olen toositosi iloinen kun olen taas työkykyinen :o)

Joten lähetääs töihin! Siinähän ne karvaiset työnjohtajat jo odottelee työpaikan ovella, valmiina vahtimaan kaikkea ylimääräistä liikettä pihalla sillä välin kun ihmiset on pellolla. Toinen vahti nukkuu navetan oviaukossa ja toinen traktorinrenkaassa. Aina kun on asiakkaita käymässä niin maalaistollukkakoirat pyritään pitämään sisällä, muuten ne hyppii vieraita päin. Talonväen liikehdintä ees ja taas ei saa otuksia välttämättä edes avaamaan silmiä. Paitsi se tramppiskahyppely saa yhden koiran huutamaan että mää kans!

Ai kun on siistiä! Pullea mansikka toivottaa tervetulleeksi työhuoneeseen..

..josta löytyy kaikkea tarpeellista: poimintakoppia, vaaka, perunapusseja, kuittilomakkeita, mansikkalaatikoita ynnä muuta, ja tämän päivän ensimmäinen kymppikilo isoja mehukkaita mansikoita.

Eikä koko päivää suinkaan tarvitse viettää neljän seinän sisällä. Nurkan takana on se varsinainen työmaa: silmänkantamattomiin mansikkapenkkejä.. Työkavereistakaan ei ole pulaa, yleensä ainakin niitä lentäviä seuralaisia on paikalla, tänä kesänä myös runsaasti sammakoita. Tänään on mm. poimittu mansikoita, kerätty huonoja marjoja pois, kitketty penkkejä, leikattu riviväleistä nurmikkoa ja viritelty rastasverkkoja. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, nyt on kelitkin ihan kohdallaan (eli ensimmäinen päivä piitkään aikaan ilman vesisadetta).

Hymyilevä pahkasika ja muita tuliaisia

  

On vanha jengi koossa taas. Reissulaiset toi äitille tuliaisiksi monta hyvää ilmettä. Olivat kiertäneet lähes kaikki etelän huvitukset ja nähtävyydet läpi, ja jalat on kuulemma kipeät. Jalkakipu ei kuitenkaan tänään haitannut meidän reipasta rantauimakoululaista, joka suoritti kahdensadan metrin matkauintimerkin heti kun ensimmäisen kerran kahteen viikkoon oli sellainen uimakoulukerta ettei satanut vettä.

Tekemisistä voisin tehdä pitkän listan, kivoista ja ei-niin-kivoista. Taitaisi kuitenkin parikymmentä ensimmäistä asiaa listalla olla mansikanpoimintaa, ja se ei paljon odottele. Jos vaan olisi välillä vaikka muutama ihan sateetonkin päivä. Niitä odotellessa..

Kamera ei ole kotona

Ihan kädetön olo. Pitkästä aikaa poutapäivä ja ihan auringonpaiste pilvien välistä. Kuljen pihalla ja katselen juttuja sillä silmällä. Ärgh! Mies ja kaksi lasta on Helsingissä. Annoin niille kameran mukaan, toivottavasti käyttävät sitä runsaasti, muuten kyllä harmittaa.. Ajattelin että jäähän mulle tänne Neitin kamera hätävaraksi. Neiti lähti viikonlopuksi Kuopioon, tiesinhän minä sen mutten osannut aavistaa että täällä on nyt just tällaista, kuvauksellista. Jospa se (kamera) tulee edes yöksi kotiin. Niin, ja se neljäs lapsi on sitten Norjassa, joten ihan yssikseni täällä viettelen aikaa ja suunnittelen hyökkäystä mansikkapenkkiin. Odottelen harvinaisia vieraita saapuvaksi muutaman tunnin kuluttua, tässä välissä olisi aikaa poimia pari riviä.

Kuvat sellaisia että voisivat olla tältä päivältä, paitsi nyt ei ole kuin yksi auto pihassa. Elukat kaikki ulkona ja pyykit kuivuu narulla (sitä ei tosin näistä kuvakulmista edes näkyisi).

Epävakainen eli ailahtelevainen

Sää. -Ai mää vai?

Huhtikuussa vaakasuorassa räntäsateessa koulun omenatarhassa tarvittiin pipo, nahkarukkaset, kaksi paitaa, huppari, fleecetakki, tuulen- ja sateenpitävä takki, toppahousut, villasukat ja vaelluskengät.

Toissapäivänä mansikkapellolla kahdentoista asteen lämpötilassa tarvittiin hattu, kaksi paitaa, huppari, fleecetakki, tuulen- ja sateenpitävä takki, toppahousut, villasukat ja kumpparit. Ja näpit oli jäässä kun ei hanskat kädessä voi poimia mansikoita..

Sataa ja sataa ja välillä sentään vähän paistaakin tai ainakin sade pitää taukoa. Kohta täytyy taas sukeltaa mansikkapuskaan, mutta ennen sitä pieni siivousoperaatio navetassa että asiakkaat (jeee!) voi päästää punnitsemaan marjoja. Näkyillään!

Pomppuliini

Ilmeestä päätellen Nooa ei selkeästikään nauti pomppimisesta (eikä kuvattavana olemisesta), toisin kuin eräs toinen poika, joka tekee temppua tempun perään ja vaatii äitiä katsomaan: -Kato! Kato vielä! Elä lopeta kattomista ennenku sanon. Katoitko? Höh, taas et kattonu just ku onnistu..

On meillä muitakin pomppuhulluja, kuten esimerkiksi yksi pörröinen koira jota ei tarvitse yhtään houkutella hyppäämään trampoliinille. Harvoin se kuitenkaan enää nykyään saa olla pihassa irti (koska on alkanut ajamaan kissoja takaa, hyihyi!), joten pomppimiset on sillä jääneet vähiin.

Ja meillä ei edelleenkään ole trampoliinissa turvaverkkoa, ei ole koskaan ollutkaan. Ja reunan pehmustekin lähti aina tuulessa lentoon, joten siitäkin on luovuttu pari kesää sitten. Hyvin on silti ipanat oppineet pomppimaan - ja tarkasti (ja äiti kans).

Ps. Olkaapa tarkkana kun katselette illalla Eliittikisoja, siellä saattaa vilahtaa Mies ;o)

Kumman söisit?

"Harmaahomeen aiheuttajasieni, Botrytis cinerea, elää kasvijätteessä. Kuivalla ja lämpimällä säällä se pysyy piilevänä, mutta kosteissa oloissa sieni muodostaa itiöitä, joiden avulla se leviää. Harmaahome tartuttaa mansikkaa kuihtuvien terälehtien kautta. Niistä se leviää kukkapohjaan ja edelleen kehittyvään marjaan.

---

Koska harmaahome tartuttaa mansikkaa yleensä kukkien kautta, harmaahomeruiskutukset ajoittuvat kukinta-aikaan. Torjuntaohjelmaan kuuluu useimmiten kolme ruiskutusta, joskus jopa neljä. Kaikki käyttörajoitukset ympäristö- ja resistenssiriskien pienentämiseksi sekä torjunnan suunnittelu varoajat huomioiden vaativat melkoista huolellisuutta. Myös ruiskutustekniikan suhteen on syytä olla tarkkana, jotta torjunta-aine saavuttaa kohteensa.

---

Kemiallisten torjunta-aineruiskutusten rinnalla on myös biologinen vaihtoehto. Mehiläiset levittävät pölytyslennoillaan Prestop Mix -valmisteen sisältämää torjuntamikrobia suoraan mansikan kukkiin. Luonnonmukaisessakin tuotannossa hyväksytyn Prestop Mix -valmisteen torjuntamikrobi on luonnossa yleisesti esiintyvä Gliocladium catenulatum -sieni. Pellolle viedään hehtaaria kohden kaksi mehiläispesää, joiden ulostuloaukko varustetaan levityslaitteella. Jauhemainen valmiste tarttuu mehiläisten karvoihin ja kulkeutuu mansikan kukkiin."

Puutarha&kaupan erikoisjulkaisu 1/2012

Ällikällä

Hohhoi.. Tänään tuli "työrintamalta" sellainen ei mitenkään positiivinen jymyuutinen, että vieläkin on pää ihan pyörällä. Mitä ihmettä sitä syksyllä keksii kun maanviljelys jää tauolle..? Ja vielä kun on tuota osa-aikaopiskelua muutama kuukausi jäljellä, niin ei mitään täypäisiä töitä voi harkitakaan. No ihan ku niitä töitä ois jonoksi asti nurkan takana tyrkylläkään, mutta silti :o(

Plääh! Auttaiskohan raivokas siivoaminen potutukseen? Ai niin ku on vielä tämä sairaslomakin päällä eikä saa edes riehua..