Mistérios Negros

Viis kilometriä,

kolme tuntia,

satoja kuvia,

 tuhansia askeleita,

 vaihtuvia maisemia,

 haastavia polkuja,

 sammaleisia puita,

 jänniä juurakoita,

 luonnonhenkiä,

keijuja ja menninkäisiä,

laavakiviröykkiöitä,

vuortenhuippuja,

 erilaisia näkymiä,

metsänkuninkaan kruunu,

laitumellinen lemmikkejä,

katsomista kaukaisuuteen,

 metsämeditaatiota,

yksinoloa,

tulivuorelle kiipeilyä,

 itsensä pieneksi tuntemista,

 laajempaa perspektiiviä,

 voittajafiilistä,

 suunnatonta onnellisuutta &

 ääretöntä kiitollisuutta.

Biscoitos

Suunnilleen ensimmäinen asia mikä pisti silmään kylällä kulkiessa, oli se miten siistiä kaikki on. Talot hyvässä maalissa, kadut ehjiä, roska- ja kierrätyspönttöjä vähän väliä. Aikamoinen kontrasti varsinkin tälleen kun tulin Kanarialta. Jotenkin en myöskään kehdannut kulkea koko ajan kamera kaulassa, täällä turistina pisti takuulla paikallisten silmään. Yhtenä sateisena iltapäivänä kävin rannassa katsastamassa luonnon muovaamat merivesiuima-altaat, oi kun olis ollut kelejä käydä uimassa! No ens kerralla sitten.. Vaikka olipa suolaisissa tyrskyissä laavakivillä hyppely kokemus sekin. Kotiin kävelin viinitarhojen läpi, täällä viinit kasvaa hauskoissa laavakivikarsinoissa, ja tuolla sokkeloissa viljelijät sitten viilettää menemään rypälesaavit olalla - luulisin. Biscoitoksessa on myös ihana leipomo, josta saa joka päivä vastapaistettuja makeita enimmäkseen voitaikinaleivonnaisia (ja ehkä leipääkin..), 90 senttiä/kappale. Kävin siellä kahdesti, pitäähän sitä vähän sääntöjä lomalla rikkoa. (Ja jännä miten ne ei niin kovin hyviltä sitten maistunutkaan kun ei ole aikoihin syönyt sokeria..)

Abbyville, Biscoitos, Terceira, Azores

Yhdeksän päivää töitä ja yötä teltassa sympaattisella "leirintäalueella" keskellä Atlanttia. Ihania uusia tuttavuuksia (ja kissa!), keskusteluja, naurua, hyvää ruokaa, muutama lasi viiniä. Kolmen päivän sadekuuro, suolaista merituulta, auringonpilkahduksia, myrskyn alta kerkesin just pois. Retkiä, kävelyä, upeita laavakivimuureja, ihmeellisiä maisemia, mukava pikkukylä, kiva pieni pääkaupunki, ja vaikka mitä muuta.

Jos haluat mennä käymään Azoreilla, ja erityisesti Terceiralla, kysy majoitusta Abbyvillestä. Mä olin siellä WWOOFPortugalin kautta työlomalla, joka on mun mielestä kyllä ehdottomasti paras tapa matkustaa, ilmaset ruuat ja majoitus, ja kaverit kaupan päälle :o)

Eka etppi: hiekkaa ja merta

Koska lentoaikatauluihin sopi pikapyörähdys Kanarialla, päätin käydä katsastamassa Maspalomasin dyynit. Jotenkin jäin Madeiran reissulta kaipaamaan vesirajassa kahlaamista lämpimällä hiekalla, ja nyt oli tilaisuus kokea sitä mielin määrin. Ja olihan sitä hiekkaa siellä, ja lämpöäkin 25-29.. Kun lähti liikkeelle aikaisin aamusta, lämpötila oli vielä siedettävä eikä porukkaa vielä liikenteessä liian paljon. Kahtena päivänä kävelin rannalle, ensin dyynien läpi rantaan asti, ja siellä ei ollutkaan mikään ihan tavallinen turistiranta vaan na-turistiranta :o) Seuraavana päivänä käppäilin majakan luo, ja sielläkin oli hiekkaa ihan riittämiin ja meri ihan rannassa. Kolme päivää (kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta matkustuspäivää) huvia ennen työtä riitti mainiosti, nyt on Gran Canariaa nähty tarpeeksi (viimeksi kävin siellä kuusvuotiaana). Ei ollut paikka ihan mun makuun, ihan liikaa turistimeininkiä, ja muutenkin aika kuivakan oloinen koko saari, jo lentokoneen ikkunasta näytti aika ei-niin-viihtyisältä. Ranskan dyynit oli musta huikeammat kuin nämä, vaikka olipa hauska mielikuvissaan juosta viilettää ylös alas pitkin näitäkin dyynejä, oikeesti oli ihan liian kuuma sellaseen ja tosi rankkaa pehmeessä hiekassa tarpominen reppu selässä.. Koettu nyt tämäkin, rasti ruutuun.