Rajat on rakkautta

Joskus sitä pitää vähän suitsia itseään kaikella rakkaudella. Kun päätin silloin lähes vuosi sitten että käyn joka päivä kävelyllä niin päätin paljon muutakin. Kuten esim. että muistan juoda vettä, syön kunnolla, liikun tarpeeksi enkä roiku puhelimella koko aikaa. Kävelyllä käyminen on ollut vähän retuperällä viime aikoina, oikeestaan se jäi joskus kun lumet suli ja pystyi puuhastelemaan pihalla muutenkin. Mutta nythän ollaan taas menossa kohti sisäkautta, joten olen taas yrittänyt palata kävelyrutiiniin - vaihtelevalla menestyksellä tosin, pitää ymmärtää käydä lenkillä ennen töihin lähtöä.

 

Mutta se puhelimella roikkuminen sitten.. Siihen olen nyt joutunut laittamaan vähän tiukempia sääntöjä. Meillä kun ei ole telkkaria niin tulee puhelimelta katottua "telkkua" esim. neuloessa, ja muutenkin saan kyllä kulumaan runsaasti aikaa lähinnä instagramissa. Paitsi kun laitoin siihen rajan, tunti päivässä, niin välillä se jää siihen tuntiin tai allekin. Olen myös opetellut etten ota puhelinta mukaan vessaan (niinkin on ennen saattanut tapahtua), ja pyrin olemaan selaamatta sitä silloin kun syön. Aamut olen rauhoittanut kännykättömiksi, saan avata somen vasta kun olen ollut hereillä vähintään tunnin ja kävellyt vähintään 1000 askelta (se askelmittari on tosin kännykässä..). Nyt kun illat pimenee niin otin taas käyttöön näytön punasävyn joka lävähtää päälle vähän ennen auringonlaskua, eli sen jälkeen ei kuvat ole oikeansävyisiä ja pikku teksti vielä hankalampaa lukea. Ja lisäksi illalla laitan päähän sinivaloa estävät lasit. Näillä toimilla kuvittelen vähän hillitsevän itseäni etten niin herkästi unohdu ruudun tuijotteluun. Niin ja viimeisempänä haasteena olen jo kolmena viikkona pitänyt somettoman sunnuntain - hyvä minä.

 

Sikäli vähän nurinkurista, että näin pienyrittäjänä mun pitää olla somessa aktiivinen jotta algoritmi jaksaa suosia mun postauksia ja potentiaaliset asiakkaat löytää mun luo. Hohhoijaa, on se tämäkin. Enkö kuitenkin toivo myös niille asiakkailleni lisää hyvinvointia ja ehkä vähemmän ruudun tuijotusta. No mutta enivei, nyt on mun pitkään haaveilema joogamatka Irlantiin ottanut nytkähdyksen eteenpäin kun matkatoimisto sai kasattua paketin ja mulle jää vain se (some)markkinointi (plus sata pientä pikkuhommaa). Irlannin matkasuunnitelmia voi käydä kurkistamassa täältä 

Syysunelmii

Eräänä pilvisenä päivänä pidettiin takkutaituri-kaverin kanssa valokuvaussessio. Ajeltiin ptkin kyliä hyvien kuvauslokaatioiden perässä ja muutama löydettiinkin. Hän otti musta takkukuvia ja minä otin hänestä joogakuvia - winwin.

 

Kansalaisopistotyöt on taas alkaneet. Saatiin meidän paikkakunnalla liikuntaryhmille uudet kivat tilat käyttöön, siellä olen yhden tunnin nyt pitänyt, ja ensi viikolla alkaa kaikki loputkin ryhmät. Tälle syyskaudelle toteutuu seitsemän viikkoryhmää ja lisäksi kerran kuussa ajelen vähän kauemmas pitämään yinjoogaa. Tuntuu sopivalta työmäärältä ainakin vielä tässä vaiheessa.

 

Ihan huvikseni vein tänään mun kasvattaman hassun kalebassin/pullokurpitsan Suureen Kurpitsankasvatuskilpailuun syystorille. Hän voitti kakkospalkinnon persoonallisimman kurpitsan kategoriassa. Palkinnoksi sain kurpitsansiemeniä, eli ensi vuonna sitten vissiin uudestaan :o)

 

Syystorilla tapasin muutaman tutun ja sainpa taas yhden hyvän yhteistyökuvioidean. Täytyy alkaa kehittelemään jonkunlaista tapahtumaa/retriittiä, joogaa yhdistettynä taas yhteen erilaiseen jutukkaan. On niin hauskaa kun voi jakaa osaamaistaan eteenpäin monia reittejä pitkin ja monenlaisten eri alojen osaajien kanssa.

Kohta taas mennään

Lomapäivä numero 11. Onpa ihanaa kun nyt tuli vielä tämä kesäinen alkusyksy, meinasi jo usko loppua koko kesään. Nyt on kaunista, kuulasta ja kuivaa, ehkä nyt vihdoin ensi yönä saadaan vähän vettä. Juurikin kuivuudesta johtuen kasvimaan sato ei ole mitenkään päätähuimaava, ja siksipä sainkin idean muuttaa joidenkin hyötykasvien kasvatuksen jatkossa pois pellolta. Ja sitä varten täytyy rakentaa uusi kasvimaa-alue tuohon talon taakse tyhjälle pläntille joka joskus alkuaikoina olikin kasvimaa, sen jälkeen nurmikko ja viime aikoina villiintynyt heinikko. Sen ajoin matalaksi ja siihen vaan kangasta väliin ja kunnon kasvulaatikot, kyllä se meiltä käy.

 

Muutoin olen viettänyt lomaa just niinkuin halusinkin, haahuillen ulkona, tehden hommia vähän sieltä ja täältä. Olen kerännyt marjoja puskista pakkaseen, kitkeskellyt kukka-alueita, istutellut pari uutta taimea, neulonut jämälangoista uutta villatakkia sekä nyt vihdoin jo lähes valmiiksi tammikuussa aloitetut villasukat, lojunut joogamatolla joka päivä ja ilta, lukenut kirjoja, antanut ajan kulua. Olen välillä jopa tehnyt ruokaa!

 

Ja vähän pieniä pikkusuunnitelmia töiden suhteen on myös kehkeytynyt mielen perukoilla. Uusia retriittisuunnitelmia ja minityöpajoja esimerkiksi. Myös tulevien joogareissujen suunnitelmat on pyörinyt pienesti mielessä.

 

Maanantaina alkaa taas syksyn kansalaisopistorutistus, ja seuraavat 13 viikkoa onkin sitten enemmän tai vähemmän joka päivä töitä, Sintran reissukin lähenee. Viikonloput järjestin niin että mulla on enimmäkseen ainakin yhden päivän vapaat. Luulisi että nyt jaksaa painaa taas hommia kun on saanut keräillä voimia. Mutta nyt keräilen voimani kohti kuntosalia ja puutarhamyymälää, tarvin muutamia juttuja esim. tulevalle kasvimaalle.