Sitä sun tätä

Elo kolmen kissan kanssa sujuu ihan ok, kissoilla keskenään sen sijaan on vielä vähän harjoittelemista miten ollaan laumana. Totoro on se rauhanneuvottelija, joka kulkee muiden osapuolten välillä ja on tervetullut kumpaankin leiriin. Välillä puen Neolle valjaat tai sulkeudun sen kanssa toiseen huoneeseen niin pääsee Kisukin laajentamaan reviiriään ja kuljeskelemaan vapaana sisällä. Toistensa näkeminen ei enää joka kerta aiheuta välitöntä hyökkäys-/pakenemisreaktiota (ehkä siksi kun tajuavat molemmat että Neo on valjaissa), vielä saattaa kuulua sähinää tai älinää, joten edetään ihan pienenpienin askelin. Oispa kesä niin Neonkin vois päästää ulos, Kisusta kun ei ulkokissaa saa tekemälläkään. Vaan alkaahan tuolla lumet vaihteeks kohta olla sulaneet mikä tarkoittaa sitä että valkoisenkin kissan vois päästää ulos ilman pelkoa sen hukkaantumisesta, mutta ei Neo kauheena edes halua enää mennä tuonne märkään ja ikävään säähän.

Eilen oli mielenkiintoinen ajokeli kun käytin auton ensin aamulla jarruhuollossa ja illalla ajelin vielä töihin. Jotenkin täällä maalla ei nähdä tarpeelliseksi kolata paksua sohjokerrosta pois teiltä, eipä se mitään kunhan ei vastaantulijoita tule noilla yksikaistaiseksi muuttuneilla syrjäteillä. Eikä tullut, ei kai semmosella kelillä kukaan huvikseen ajele. Illalla kyllä mietin kun ajoin 70+ km edestakaisen matkan yhdestä korvesta toiseen korpeen että onko siinä yhtään mitään järkee.. Suunnittelin jo että kysyn Siilinjärven kansalaisopistosta jos heillä olis joogantarvetta ensi kaudelle, vaihtaisin ilomielin tuon maanantai-illan työmatkan isolle tielle katulamppujen alle vaikka se olisikin muutaman kilometrin pitempi.

Toivottavasti auton mysteerivika on nyt kolmannella yrittämisellä selvinnyt ja saatu korjattua. Siellä oli toisen takapyörän jarrusatula jumissa ja kaikki osat piti vaihtaa, samalla vaihdettiin sitten edestäkin kuluneet jarrupalat, sekä jo viime viikolla pari pientä muutakin juttua, ja olipa ihanan kallista! Ja kun oon ostanut uudet talvirenkaatkin ihan vasta, niin nyt pitäis kyllä kaiken pelittää hienosti piiiitkän aikaa. Oikeesti eilen huollosta kotiin ajellessa mietin että mitähän syön tän loppuajan kun seuraava palkka tulee vasta joulukuun puolessa välissä.. Kellarissa on onneksi runsaasti perunoita ja jokunen porkkanakin vielä. Eikähän rahat oikeesti tietenkään lopu, täytyy vaan käydä käsiksi remppavaroihin joita olen pienistä tuloista vuosien varrella laittanut syrjään.

Hidastelua

Kello on ykstoista, ja heräsin just äsken. No oikeesti heräsin reilu tunti sitten mutta tuntuu niinku en ois vieläkään hereillä. Oikeestaan en nukkunutkaan juuri yhtään. Ja se johtuu siitä, että nukuin alakerran huoneessa jossa hurisee sekä pakastin että eilen saapunut kissaseniori - kisu vieläpä tepsutteli pitkin yötä mun päällä, mihin en tosiaankaan ole tottunut kun kissathan meillä ei pääse yöllä makkareihin. Kävikin niin että tamperelaislapsen kissa-allergia muuttui kestämättömäksi pienessä yksiössä, joten kisu on nyt matkannut tänne savon perukoille ja katellaan miten elo nuoremman polven kanssa alkaa tällä kertaa sujumaan. Viime jouluna olivat kaikki hyvissä väleissä, touko-heinäkuun vierailuilla Neolla oli ärripurrivaihe, jospa nyt ois hormonit jo tasoittuneet ja kissat tulisivat tutusteluvaiheen jälkeen taas toimeen. Tuntuu että Neoa nyt kiinnostaa ruoka paljon enemmän kuin oven takana lymyävä "uusi" kissa, Totoro on aina ollut ihan lunkisti kaikkien kissojen kanssa, nytkin tulokas kiinnostaisi kovasti. Kisu sen sijaan muistaa Neon ärhentelyt ja sähisee huoneessaan kun kuulee muiden kissojen ääniä, vaikka ei lähtökohtaisesti ole yhtään agressiivinen tai arka. Jospa tämä tästä pian iloksi muuttuu, ja ellei niin sitten pitää taas tehdä rankkoja päätöksiä. Oon kyllä joutunut viime vuosina luopumaan liian monesta kissasta.

 

Olen myös käynyt alustavia neuvotteluja mahdollisen uuden kämppiksen kanssa. Katotaan miten tämäkin asia etenee, nyt tuntuu ihan hyvältä ja tosi piristävältä ajatus uudesta ihmisasukkaasta. Ja siksikin turvallinen olo, että ollaan tuttuja jo vuosien takaa, jaetaan samanlainen arvomaailma, ja ollaan oltu paljon tekemisissä myös viime aikoina, eli yllätysten riskin pitäis olla aika pieni. Olispa sitten vähän enemmän äksöniä tässäkin torpassa, nykyinen kämppiskin kun jää todennäköisesti taas kotiin lorvailemaan tässä parin viikon sisään kun hirsihommat talven tullen vähenee. Toisaalta ei haittaa yhtään, onhan täällä tätä tekemistä yllinkyllin. Nyt se onkin ollut aika reippaana aina kun on kotona viikonloppuja käväissyt, ulkohommat on edennyt ison harppauksen. Ja nyt jos oikea talvi malttais vielä hetken pysytellä loitolla niin kerkeis vielä muutamat hommat pihalla saada päätökseen.

Hörpin tässä teetä, ruokaakin olisi syytä laittaa. Tänään on vähän joogaohjelmien suunnittelua, ja sain viikonloppuna aika hyvän joululahjaidean mitä vois asiakkaille tarjota. Sekin pitäis vaan nyt äkkiä saada pakettiin jotta pääsisin aloittamaan markkinoinnin hyvissä ajoin ennen joulua. Koska eihän tässä enää kauaa siihenkään ole.. Ois hyvä jokunen roponen tilille kerryttää, oon niin hyvin järkeistänyt mun talven opetuksen että lompakko onkin nyt ohuempi kuin mihin olen viime vuosina tottunut, ja sen kyllä näillä hinnoilla huomaa. Tänään on myöhäiset työt, ja yleensä käyn vielä sen jälkeen kaupassa kun maanantain työmatka kulkee kirkonkylän läpi. Ehkä lähdenkin ajoissa ja käyn ensin kaupassa, jotta pääsen nukkumaan aikaisemmin ja jaksan huomenna herätä ennen aamua, koska vien auton huoltoon jo kahdeksaksi! Hullun aikaisin, kun ensin vielä pitää lumet kaapia auton päältä ja ajaakin sinne korjaamolle asti. Jospa mystinen todennäköisesti jarruvika saataisiin nyt kiinni ja korjattua, ja on siinä pari muutakin pikkujuttua fiksattavana. Eli ehkä nyt alan oikeesti suunnittelemaan sitä joogaisaa joululahjaa..

Kääntyy talveksi

Ulkona värit on haalenneet, sisällä hämärä valtaa nurkat. Tänne ei vielä tullut kunnon lumikerrosta vaan kaunis kuura, tänään on muutama hiutale leijaillut maahan. Tekis mieli vaipua osittaiseen talvilepoon: oleskella kotosalla, ulkoilla valoisaan aikaan, lukea ja nukkua. Vaan eihän tässä, kaikki arki-illat ajelen tuolla pimeydessä mutta onhan se palkitsevaa. Ja vaikka tänään on vapaapäivä niin ajattelin ihan vapaaehtoisesti ajella kylille ja mennä salille. On jotenkin kivaa rehkiä siellä porukalla, varsinkin kun tietää että pitkässä juoksussa se on hyväksi. Sitä ennen pitäis jotain ruokaa loihtia, sekin varmasti olis hyväksi muttaku edelleenkään ei tuo ruuanlaitto oikein nappaa..

Just nyt yksi lapsi on lentelemässä Atlantin yläpuolella, täällä äitiä vähän jänskättää..