Joogaisa lomanen

Nyt on reissusta palattu, kissat halattu, matkalaukut purettu keskelle lattiaa ja kameran kuvat kahlattu läpi. Oli hyvä matka, ihana porukka, ihan ok kelit, mahtavat maisemat, ainakin vaihtelua arkeen. Kovasti kyseltiin milloin seuraava reissu olisi tiedossa, eli eikun sitä kohti sitten. Montenegro oli jo jossain määrin tuttu ennestään, nyt päästiin vielä käymään metsässäkin, ja jokunen elämys/kokemus jäi vielä mahdolliseen ensi kertaan. Paluumatkalla pyrähdettiin pikaisesti Dubrovnikin vanhassa kaupungissa, ja siitä jäi sellanen fiilis että vielä joskus sinne vois pistäytyä jollekin romanttiselle viikonlopulle..

Onhan tuo matkustelu sikäli rankkaa kun pitää ensin kulkea puoli Suomea että pääsee edes matkaan. Kotimatka oli piiiitkä, lento myöhään illalla, yöpyminen lentokenttähotellissa, ja siitä vielä junalla kotiin viitisen tuntia. Liekö sitten matkustamisen rasittavuudesta vai mistä johtuu, mutta nytpä on pikkuinen flunssa päällänsä. Jouduin perumaan eiliset ja tämän päivän tunnit, huomenna aamujoogaan pitää jo selviytyä kun ei ole kalenterissa ylimääräisiä lauantaita mihin tunnit voisi siirtää. Eli pärskistä vaan, ja tänäänkin ajoissa nukkumaan terveysunia.

Uudet kuviot

 

Ja niin koitti se päivä kun viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa ja lähti opiskelemaan, ihan Rovaniemelle asti. On tässä äitillä hieman totuttelua uuteen tilanteeseen. Jotenkin nyt vielä enemmän korostuu kaikki repsottavat nurkat ja tekemättömät hommat. Ja mitenhän se tuleva talvi, kuinka yksinäiseltä se tuntuu.. Mulla saatais olla täällä huone vuokrattavana, mikäli joku etätyöhön kykeneväinen etsii talveksi majapaikkaa. Tai joku muuten vaan joutilas ja kätevä, joka vois maksaa osan vuokrasta tekemällä raivaus- ja remppahommia :o)

Muuttokamojen pakkaushärdelli vei aikaa ja voimia, ja nyt seuraavaks pitäis asennoitua pakkaamaan reissukamoja. Vaan entä jos en just nyt haluaiskaan lähtä täältä Suomen supersyksystä mihinkään? Kohteessa näyttää sadekausi alkavan just nyt viikonloppuna, eikä lämpötilakaan ole yhtään korkeempi kuin täälläkään - jos ei jopa matalampi. Vaan tämäpä onkin just sitä arkipäivän joogaa, opetella suhtautumaan asioihin asioina: jos just meidän reissuviikolla sataa ja on viileetä niin sittenpä on.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa kävelemässä Huuhkajankierroksen ympäri. Lähdin kun muistin että onhan mulla se yks kaveri joka lähtee mukaan mihin ikinä menenkin, nimittäin kamera! Kummasti sitä vasta metsässä muistaa, että tosiaan kannattaa lähteä aina kun voi. Mua kysyttiin myös mukaan ilmaiseen viikottaiseen kuntosalivuoroon. Tällä viikolla oli eka kerta sitä laatua, ja kun mun viime kuntosalikäynnistä on vuosia ainakin 30, niin ajattelin aloittaa sopivan leppoisasti. Ihan kiva oli tutulla pikkuporukalla veivailla laitteilla, jospa siitä tulis tapa edes silloin tällöin.

Työt alkoi eilen naapurikylällä, uus paikka, uus ryhmä ja uus tunti 'Kehonhuollollinen jooga', eli käytännössä myoyin, mutta hieman helpomminlähestyttävällä nimellä. Vielä yks ryhmä aloittaa ennen reissua, ja sitten mulla onkin se työloma/lomatyö, jossa toivottavasti näen muutakin kuin hotellihuoneen ja sadepilviä. Kesällä tuli uitua niin vähän, ihanku olisin säästellyt uintikertoja sinne Montenegroon, ja tässäpä se nähdään että mitään ei kannata säästää myöhemmäksi, vaan tarttua tilaisuuteen aina kun sellaisen kohtaa!