Mitäpä kuuluu?

En edelleenkään tiedä mihin tää aika kiirehtii, tämä omituinen, sateinen, viileäkin heinäkuu on muka jo lopussa. Selvisin jotenkuten viime viikon työtaakasta, selvisin myös hirmusesta paineesta mitä kahden toisiaankyttäävän kissan erillään pitäminen tuotti. Erityisen hankalaksi tilanteen teki se, että Latte aukoi kaikki ovet ja tuli kaikista esteistä läpi, eli niitä ei vain voinut sulkea eri huoneisiin olemaan erillään. Kissapojat sai olla samassa tilassa kaiken sen ajan kun oli ihmisiä paikalla valvomassa tilannetta, mutta selkeesti olivat molemmat liian kiinnostuneita toisistaan eivätkä saaneet selville että kumpi se pomo onkaan. Yöt oli pahimpia, ja se kun piti lähtä töihin ja keksiä kaikki systeemit että voi jättää kisut keskenään. Kaupunkilaisten kesäloma maalla loppui ja hekin palasivat kotiinsa, sekä kissa että emäntä, eli sitäkään apua ei enää ollut tarjolla. Latte lähtikin eilen uuteen kotiin, ajattelen että se oli vähänku hoidossa meillä pari viikkoa ja nyt pääsi sinne minne kuuluukin. Ihana paikka, heillä on paljon pelastettuja eläimiä undulaateista hevosiin, mutta tällä hetkellä ei muita kissoja, eli Latelle ihan paratiisi. Omat kissahaaveet olen hyllyttänyt toistaiseksi vaan en täysin unohtanut. Olishan se superia saada karvakerä kainaloon ja myyräkissa pihalle hommiin.

 

Työrintamalla kuvittelin että olisi jo vähän hiljaisempaa, kun mulla on nyt viikonloppuna luontopainotteinen koulutus pe-su, ja sitä varten pakkaan teltan matkaan ja lähden viettämään leirielämää - toivottavasti kelit suosii. Vaan niin sitä tällekin viikolle tuli kahden joogan lisäksi vielä kaksi kahvilapäivää. Lapsi tuli armeijasta kotiin viettämään pitkää lomapätkää, ja vissiin tässä kymmenen päivän aikana mulla on yks vapaapäivä, kaks jos hyvin käy. Ja jo suunniteltiin kaupunkireissua siihen eka vapaaseen eli ylihuomiselle. Hommat tiluksilla seisoo, osin kaiken muun kiireen ja kissahärdellin takia, osin siksi että aina on sateista ja joka paikassa märkää. Eilen pääsin vähän ajeleen nurmikkoa, oli ihan luksusta! Mansikat mätänee peltoon, porkkanat hukkuu rikkaruohoihin vaan tällasta se välillä on. Haaveilin että saisin talveksi kasvatettua edes jonkinverran ruokaa, no sipuleita näyttää tulevan ja perunoista en vielä tiedä. Jospa jokunen herukka ehtisi pakkaseen asti, luumuja näyttää jonkin verran tulevan ja muutama päärynä ja omena.

Ihanaa alkavaa elokuuta! Toivon sen olevan kaunis ja lämmin ♥

Uusia seikkailuja

Taloon saatiin uusi kissa, leikattu pian neljävuotias punavalkoinen poika, kodinvaihtaja koska ei kestä automatkoja joita olisi joutunut edellisessä kodissa joka viikonloppu tekemään. Onneksi oli melko lähellä, kotimatka kesti noin tunnin, ja siinäkin ajassa piti kerran pysähtyä siivoamaan kuljetusboksi. Ja laulu raikasi koko matkan. Saapumisiltana sai kuljeskella sisällä kun pappakissa oli ulkona ja kesävieraskissa omassa huoneessaan. Uudella kissalla ei ole ollut vakiintunutta nimeä, ja ilta kuluikin miettiessä mikä siitä tulisi. Meillä oli toki hyvä nimi valmiina mutta se ei ollutkaan yhtään tämän kissan nimi. Ensimmäisen yön vielä nimetön kissa vietti suljettuna mun makuuhuoneeseen että muut kisut pääsivät viettämään normiyön. Makkarin ovi piti köyttää jumppakuminauhalla kiinni, koska se osaa avata ovet. Aika monta kertaa heräsin yöllä siihen kun joku ränkkäsi ovenkahvaa, onneksi ovi kuitenkin pysyi kiinni.

Päivä 1: Aamulla sama järjestely jatkui: Nooa-pappa ulkona ja kesäkissa suljetun oven takana, niin uusi pääsi taas tutustumaan paikkoihin. Jossain välissä otin Nooan sisälle ja pojat pääsivät näkemään toisensa, hajujahan oltiin jo siirrelty puolin ja toisin. Molempia kiinnosti kovasti uusi kaveri, jos osuivat liian lähelle niin uusi meni matalaksi ja alkoi sähisemään ja pappa mouruamaan. Nooahan ei kuule juuri mitään, niin se ei kaikkia murinoita ja sähähdyksiä edes tiennyt, näki kyllä kehonkielestä ja tassunviuhunnasta jos meni liian pitkälle. Heti kun jompikumpi vetäytyi nurkan taakse niin toinen hiipi perässä kattomaan mihin se hävis. Vahtimatta ei pojat vielä keskenään jääneet ollenkaan, onneksi oli kaks ihmistä paikalla niin saatiin pitää välillä taukoja tai sitten suljettiin kissa oven taa tai pappa ulos. Kesäkissa viihtyi tyytyväisenä omassa huoneessa koko päivän, kuunteli korvat luimussa muiden ärinöitä. Kerran portaikossa tuli tiukka tilanne kun pappakisu oli tulossa alakertaan ja toinen just sillon lähti pinkomaan ylös, mutkassa osuivat vastakkain ja heti alkoi taas äänekäs neuvottelu, vaan siitäkin selvittiin. Kissan nimi oli vieläkin hakusessa, kyseltiin laajemminkin ehdotuksia, ja lopulta siitä tuli Latte. Yön Latte nukkui mun kainalossa ovi visusti kiinni.

Päivä 2: Kun aamulla raotin huoneen ovea, Latte työnsi kuonon oven väliin ja kesäkissa oli oven toisella puolen. Luikahti aika nopeesti omaan huoneeseen ja sinne jäi koko päiväksi. Nooa ja Latte jatkoi tutustelua enimmäkseen valvottuna ja vähän jo ilmankin. Heti jos kuului sähinää tai mongerrusta niin rynnättiin paikalle vahtimaan tilannetta. Papparasta tuli ihanku muumien mörkö, se leijui äänettömästi vähän matkan päässä Laten perässä mihin ikinä se menikin. Mörköily alkoi käydä vähän rasittavaksi sekä kissoille että ihmisille, välillä pappakissa pääsi ulos jäähylle tai Latte makkariin oven taakse. Illalla vierashuoneen ovi oli jostain syystä auennut ja kesäkissa päättänyt lähteä liikkeelle. Kohtasi Laten portaissa, Latte sähähti, toinen livahti vähin äänin ohi eikä siitä sen suurempaa tilannetta syntynyt. Nooan ja Laten kohtaamiset on vähän eri asia kun kumpikaan ei väistä, ovat yhtä jääräpäitä molemmat. Yöksi tehtiin samat järjestelyt kuin edellisenäkin.

Päivä 3: Latte poistui huoneesta yhtä aikaa mun kans, nuuski nokat vastakkain ensin kesävieraskissan ja sitten papparan kanssa. Kaikki kolme sai ruuan keittiössä ja on päässeet vapaasti kulkemaan talossa. Latte pääsi valjaissa ulos, ei yhtään arvostanut valjaskäytäntöä, olis halunnut päästä vapaaksi tutkimaan ympäristöä. Meinasi lähteä jahtaamaan oravaa, onneksi oli ne valjaat. Sisälle kun tultiin niin heti aukas eteisen oven ja maukui takas ulos. Pappakissa jatkoi mörköilyä, kerran pääsi nuuskimaan Lattea ihan läheltä kun toinen vaan nukkui ikkunan edessä tasolla, ja kun heräsi niin loikkasi alas venyttelemään eikä ollenkaan huomannut pappakissaa. Mutta sitten Latte torkkui ruokapöydän tuolilla ja pappa kiipesi pöydälle ilmeisesti aikomuksena taas nuuskia Lattea vähän lähempää. Nooa alkoi laskemaan tassua tuolille jossa Latte oli ja se osuikin Laten selkään! Kissatappelu! Puna-valko-ruskea karjuva karvakerä pyöri pöydän alla, mun piti erottaa ne rikkaharjalla kauniisti erilleen. Papparaisella otti aika koville, hengästyi ja puuskutteli, ja pian lähti vähin äänin omalle paikalle nukkumaan. Molemmat selvisivät ilman suurempia vaurioita, ilma vähän puhdistui, ja mörköilykin väheni huomattavasti. Yö sujui ihan hyvin, muutaman kerran Latte yritti päästä huoneesta pois mutta ovi pysyi kiinni.

Päivä 4: Mun viikon eka työpäivä. Käytiin Laten kanssa valjaissa ulkona ennen töihinlähtöä, ja jätin kissat kulkemaan sisälle vapaina työpäivän ajaksi. Onneksi oli kissavahti talossa vähän kuulostelemassa jos isompia rähinöitä syntyy. Kaikki oli hengissä vielä pitkän työpäivän jälkeenkin. Latte oli avannut kissanruokakaapin oven ja tarjoillut kaikille vähän välipalaa, mutta muuten ei suurempia hämminkejä ollut sattunut. Sellainen muutos oli päivän aikaan tapahtunut, että Latte ei enää sähise ja murise pappakissalle, vaan maukuu jos toinen tulee liian liki. Yöllä olikin sitten enemmän äksöniä, kun Latte päätti että nyt muuten riittää makuuhuoneessa oleilu ja sai hajoitettua kuminauhavirityksen. Pari tuntia kuuntelin erilaisia mouruamisääniä, sitten kävin kaappaamassa Nooa-papan kainaloon ja jatkettiin unia.

Päivä 5: Aamulla Latte tuli kesäkissan kanssa herättelemään meitä. Köllähti sänkyyn ja Nooa hivuttautui ihan selän taakse makoilemaan. Siinä hetken olivat melkein kylki kyljessä ja sitten Latte lähti muualle. Näytti että hiljalleen tilanne alkaa tasoittua ja ehkä pojista vielä kaverit tulee tai ainakin pystyvät rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Päivällä kaikki sujui hyvin, kävin töissä ja sen aikaa kissat eleli taas keskenään vahdittuina, ja illalla käytiin taas Laten kanssa valjasulkoilemassa. Vaan yöllä olikin ihan eri meininki. Koska makkarin ovi ei pysy kiinni, ei kissatkaan pysy huoneessa. Ja ei muuten ole mitenkään hiljaiseloa jos kaikki kissat on öiseen aikaan irti. Yritin laittaa yhden kissan huoneen sisälle ja pönkätä oven raolleen, välillä heitin kaikki nelijalkaiset ulos makkarista ja laitoin oven kiinni, ja mitä ikinä teinkin niin pian oli ainakin yksi kissa huoneessa ja toinen oven takana mölisemässä. Sen verran aikaa on pikkulapsiajoista kulunut etten enää jaksais mitään öistä rallia..

Päivä 6, tänään: Huonosti nukutun yön jäljiltä olin valmis heittämään omat kissat ulos sateeseen ja adoptoimaan kesävieraskissan meille. Onneksi oli töihin lähtö, siellä tuli vähän parempi mieli. Lattea ei sade haittaa, ulos pitäisi päästä ja suostuu jo valjaisiinkin jos vaan pääsee pihalle. Kesäkissa on letkee tapaus, sitä ei paljon hetkauta onko vieraita kissoja maisemissa yks vai monta. Pappakisua selkeesti stressaa uusi tulokas, enkä tiedä kuinka pitkään tätä koeaikaa venytän että näkee tuleeko nämä koskaan keskenään toimeen vai ei. Tällä hetkellä kissat nukkuu kuka missäkin vaan kauhulla odotan mitä yöllä taas tapahtuu. Ehkä Latte pitäisi juoksuttaa väsyksiin illalla niin jaksaisi sekin yöllä nukkua eikä vaeltaa ympäri kämppää järkyttämässä toisten rauhaa.

Hei heinäkuu

Heinäkuun alussa meidän kissaluku väheni yhteen kun Mimmukka-mummukan yhdeksäskin elämä tuli päätökseensä. Kotona on nyt siis enää vain yksi kissavanhus (plus tällä hetkellä kaupunkilaiskissa kesävieraana), ja onhan se surkeeta ja ihan väärin ettei kukaan ole pyydystämässä myyriä pihamaalta. Käynnissä onkin ollut pienimuotoinen kissanetsintä, yksi potentiaalinen uutta kotia etsivä ehdokas on löytynyt, ja jos kaikki sujuu hyvin niin saadaan se meille tässä lähiaikoina. Nooa näköjään ottaa uudet (ystävälliset) lajitoverit hienosti laumaansa, katotaan miten se mahdollinen uusi kissa kavereihin suhtautuu. "Tulee toimeen kissojen, koirien ja lasten kanssa" sanottiin ilmoituksessa, mutta kun keskustelin tapauksesta nykyisen omistajan kanssa, niin kuulin että saattaakin olla vähän pomotteleva toisia kissoja ja pieniä lapsia kohtaan. Toivotaan kaikkien kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Pohjoismaiden suurimmat päihteettömät hyvinvointifestarit on koettu tältäkin kesältä. Tällä kertaa sain Päivin mukaan kaveriksi, ja olihan se ihan eri juttu viettää neljä päivää telttaillen, joogaten, tanssien ja meditoiden kun ei tarvinnut olla ihan yksin. Kroppa on sitä mieltä että nyt riittää lattialla makoilu ja istuskelu vähäksi aikaa. Eikä sitä paljon olekaan ehtinyt enää harrastaa, suunnilleen joka toinen päivä on työpäivä, kahvilaa ja joogaa vuorotellen. Ensi viikolla vauhti alkaa kiihtymään, on enemmän kahvilointia ja seuraavalla viikolla vieläkin enemmän, plus ratsastusleirin joogaohjaukset, joogan viikkotunti, tanssin ja joogan ilta, sekä vielä yksityinen joogatunti jonka käyn pitämässä Tahkolla. Ja siinäpä se heinäkuu melkein jo kuluikin, kaikkea muuta kuin lomaillessa. Elokuussa pitäisi helpottaa kahvilahommien osalta (tai näin ainakin toivon), vaan siellä onkin sitten kaikenlaista muuta: koulutusviikonloppu, keikkaa Kuopioon ja Pielavedelle jne.

Ja peltohommiakin ois: ne muutamat peruna- ja vihannesrivit kaipaa kiireellisesti kitkemistä, ja kohta kypsyy mansikatkin poimittavaksi. Suomen kesä on niin ihana vaan harmittavan lyhyt.