Kaikki tämä kauneus

Just nyt mun pään laittaa pyörälle hedelmäpuiden kukkapilvet ja erityisesti luumunkukkien huumaava tuoksu. Iltaisin kiertelen hitaasti tiluksia kissojen ja kameran kanssa, kuljen puulta toiselle nuuskien ja huokaillen. Päärynänkukat on isoja ja hienoja, mutta ne ei tuoksu miltään. Parina iltana on mennyt myöhään pihahomissa ja iltataivaat on pääseet tosissaan hurmaamaan. Nyt on ympärillä ollut sellasta alkukesän kauneutta ettei ihan pysty käsittämään, toisaalta vanhaa tuttua mutta kun on ollut muutaman vuoden pois kuvioista niin jotenkin aivan uudella tavalla osaa taas nähdä kaiken. Eikä pelkästään se mikä näkyy vaan myös kaikki lintujen äänet, pörrien pörinä, tuulen suhina, ja oih sitten ne tuoksut, jokaisella puulla omansa: tuomi, vaahtera ja se luumu. Kohta saapuu pihlajien lemahdus. Yhtenä päivänä meidän vuokraviljelijä kävi levittämässä pelloille sianlantaa, siinä kyllä jäi tuomentuoksut kakkoseksi. Tänään näyttää siltä että on enemmän sisäpäivä, tuulee hurjasti ja on pilvistä ja koleaa, illaksi lupailee sadettakin. Vois olla hyvä hetki paneutua ens viikon joogatöihin muttaku sukkaa pukkaa ja tekis mieli muutakin näperrystä harrastaa. Mitä vaan pitää yrittää keksiä ettei tarvi oikeita töitä miettiä, on vähän tahmeesti käynnistynyt lomanjälkeinen työelämä.

Kevään käsitöitä

Jostain netin syövereistä bongasin yhteisneulonnan pitsikaarrokepuserosta. Olin jo aiemmin aloittanut tällä harmaalla ihanan kevyellä langalla jotain neuletakin tapaista, mutta jotenkin se ei näyttänyt hyvältä. Eli purkuun vaan ja uutta puseroa tekemään. Yleensä en kovin tykkää pitsihommeleista, mutta tää on kyllä nätti, ja siitä tuli aivan unelmankevyt ja ihana. Vähän muokkasin ohjetta: hihat on tasapaksut ei ihan balloon sleeves mut sinnepäin, helman jätin tarkoituksella aika lyhyeksi. Tämä on ollut käytössä jo paljon, taitaa olla ihan kevään lemppari.

Sen sijaan kaikkea muuta kuin kevyt neuletakkiräpöstys valmistui viimein - no, napit vielä puuttuu. Tämän aloitin jo viime keväänä, halusin tehdä kesäisen neuletakin tuolla ihanalla kuviolla jolla olen tehnyt myös toisen villapaidan. Neuloin koko höskän ensin pyörönä ja sitten steekkasin auki, eli leikkasin edestä (vaatii ensin toimenpiteitä ettei reunat lähde purkautumaan - youtube opetti miten tehdään) ja neuloin nappilistat. Kovin kesäinen tämä ei kylläkään ole, kierrätyspuuvillaa eli tosi painava, liian leveä ja ehkä liian lyhytkin, ja taskut puuttuu. Katotaan mikä on tuomio kunhan napit on paikoillaan. Ois hankala purkaa kun on tosiaan joka riviltä langat leikattu poikki.

Novitan sivuilta löytyi ohje käärystimiin, pakkohan ne oli tehdä! Tosin näistä ei tullu vihreät, kun huomasin ettei mulla oo yhtään vihreitä vaatteita niin minkä kanssa niitä sitten käyttäisin, niinpä päädyin valitsemaan omantuntuisen värin. En ole ennen tehnyt patenttineuletta (ja sen kyllä huomaa), oli mukavasti uutta haastetta eikä niin tylsää tehdä pelkkää yksiväristä pintaa. Ihana ajatus, että ensi talven pakkasilla voin vetästä pohkeisiin vielä yhden lämmittävän kerroksen villaa.

Eilen etsiskelin jotain kivaa kesäistä (ja tarpeellista) sadepäiväprojektia, ja monen mutkan kautta löytyi pullonkantamissojussysteemi. No sellastahan kesän riennoissa kyllä tarvitaan, ja puuvillalankapussista löytyi tasan yksi kerä aivan ihananväristä lankaa joka pääsi nyt hommiin. Virkkaaminen oli pitkästä aikaa yllättävän mukavaa, ja kun kerran vauhtiin pääsin niin eilen syntyi myös kännykkäsuojuspussukka samalla tekniikalla. Just riitti se yks kerä molempiin. Seuraavaksi yritän metsästää kivaa kesätoppiohjetta.

Loppuloma löhöillään?

Kun nyt olen hyvän aikaa saanut nauttia hienoista pihapuuhastelukeleistä ja kroppakin on jossain määrin tottunut touhuilemiseen, niin ihan hyvin vois loppuviikon ottaa vaan ihan rennosti. Vaikka enpä tässä muutekaan mitään to-do-listoja ole noudattanut, enkä aiokaan. Ajattelin siksi kun näyttää sateisemmalta että voisin olla öllötellä sisätiloissa, vaan mitähän sitten keksisin tekemistä.. Joku kiva kesäneuleprojekti ois mukava kehittää, mun lempineuletakki on kissojenkin lempineuletakki ja sen huomaa, on niin hyvin kynsillä leivottu lankalenkkejä silmukoista tursuamaan. Eli uus neuletakki ois ainakin tarpeen. Kirjoja olen lueskellut joka ilta nyt loman aikana, vaan yleensä silmät painuu aika pian kiinni kun asetun kirjan kanssa vaakatasoon. Järkkäys- ym hommelit on vähän jääneet kun elämä on siirtynyt pihalle, en tiedä löytyiskö semmosta innostusta yhtäkkiä jostain. Ja jos raikkaan ulkoilman kiintiö uhkaa jäädä liian vajaaksi niin ainahan voi sadepäivänä istuskella "liiterissä" halkomakoneen kanssa polttopuita tekemässä, niitä oon nyt parina päivänä tehnyt taivasalla, sekin kun on kivaa hommaa - ja erittäin tarpeellista. Viikonloppuna lähtään kavereiden kanssa vähän reissaamaan ihan oudoille seuduille pohojanmaan suuntaan. Ja ensi viikon joogaohjelmiakin vois jo pikkusen etukäteen mietiskellä, eli eipä kovin löhöilyltä näytä sittenkään. Onneksi ainakin ensi viikko on vielä pehmeetä laskua arkeen, on vain muutama työpäivä enneku taas ryöpsähtää täysillä päälle kahvilahommat ja muut.

Tauon paikka

Loma on jatkunut mukavissa tunnelmissa. Tein kotona yhden lahjakorttijoogahoidon, sitä varten piti vähän järkkäillä yleisiä tiloja ja hyvä niin. Toinen työkeikka oli varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiäänimaljarentoutus. Ja eilen oli Unelmien liikuntapäivä, jonne lupauduin vetämään yhden joogan ja yhden rentoutustunnin korvauksena yhdestä kevään kurssin poissaolosta. Eli pikku taukoo lomailussa, mutta silti ihan leppoisissa fiiliksissä. Meinas eilen olla jännittävä työmatka kun autonrenkaassa ei pysynyt ilma eikä rengasliikkessä ollut oikein aikaa paikata sitä vaikka lähdin muka just siksi ajoissa matkaan. Ostin sitten uuden renkaan äkkiä alle että pääsin töihin, alkaa vaan kukkarossa tuntua kun viikon sisällä on lisäksi ollut auton katsastus ja täyshuolto, ja varmaan pitää kohta ostaa muutkin renkaat. Ja vielä viikonloppuna ajoin kauas sukuloimaan, vaan nytpä on taas tavattu lähes kaikki, osan kanssa kerkesin viettää pitkästä aikaa vähän enemmänkin aikaa. Oli ihana palata kotiin, kun lähes kaikki lumet on sulaneet ja on ihan kevätkesä jo. Päivät on kuluneet aika pitkälti pihalla, voi kun joku maksais siitä että kaivelen ja perkaan maata ja ajelen kottarikuormittain risuja ja kiviä ja mitä kaikkee. Roskahommeleitakin näyttää olevan ja kaikenlaista siistimistä, mutta nyt alkuun olen keskittynyt rakentamaan talon kainaloon yrttipenkkiä, vaikkei se paikkana olekaan kaikkein aurinkoisin. Ajattelin siirtää siihen raparperia, ja viikonloppuna puutarhalta ostetut mintut pääsee siihen myös, ja vielä pitää hommata ainakin oregano ja ruohosipuli ja ehkä muitakin yrttejä. Seuraavaksi kaiveluhommat siirtyy voikukkien ja juolavehnän valtaamaan kukkapenkkiin. Kevätkukkasten nuput on poksahdelleet auki melkein silmissä, tuomessa on jo isot lehdet, ja kohta varmaan kaivataan ehjää ruohonleikkuria. Onneksi mun kalenteri näyttää tyhjää pitkälle ens viikkoon, vaikka kyllä alkaa kropassa tuntua tällanen yheksästä viiteen pihalla hilluminen. Välillä pitää muistaa syödä, tää on just se aika vuodesta kun tarviisin sen ruuanlaittajan.