Jotta totuus ei unohtuisi

Alkaa kummasti löytyä jännitystä elämään kun suunnittelee paluumuuttoa maalle. Eilen oli töissä hirmu hässäkäpäivä, ja vaikka kuinka ois tehnyt mieli jäädä illalla kotiin loikoilemaan, niin piti heittää lenkki maalle koska kissat oli keskenään kotona. Niinpä pakkasin autoon taas yhden pienen muuttokuorman ja ajelin pois katuvalojen loisteesta keskelle metsiä ja hankia. Pääsin melkein perille, kunnes muutamakymmenen metriä ennen etuovea auto jumahti ylämäkeen. Eikä ihmekään, lunta tuli melkoisesti koko päivän ja tuuli oli puhaltanut pihatien ihan melkein kokonaan tukkoon. Ei kun hankeen tarpomaan eestaas auton ja talon väliä jokusen kerran, että sain kaikki tavarat kannettua sisälle asti. Sitten sovittelemaan milloin auramies pääsisi paikalle, ei enää samalle illalle. Eli suunnitelmat uusiksi, jouduin jäämään yllätysyökylään ilman minkäänlaisia yökyläilykamppeita tai kännykän laturia.. Ensin piti kuitenkin vielä kaivaa autolle kolo että sain sen siirrettyä pois väylältä. Huhkin tuiskussa tunnin verran lapion ja lumikolan kanssa pipo silmillä ja hiki valuen. Kun sen jälkeen menin suihkuun niin ajattelin samalla pestä saunankin, vielä yks tunti huhkimista ja nyt on sauna ja pesuhuone puhtoiset ja valmiina jouluun. Kyllä muuten uni maistui! Aamulla käynnistin kännykän, vielä oli vähän virtaa jäljellä, ja pomolta oli tullut viestiä että iltapäivällä tarvitaan sittenkin apua vaikka piti olla vapaapäivä. Auramies tuli joskus vaille yksi, ja pääsin valmistautumaan töihinlähtöön sekä rappaamaan ikkunoista paksua jääkerrosta. Piti vielä käydä kotona mutka vaihtamassa vaatteet ja pesemässä hampaat, ja sitten iloisena töihin tiskaamaan, näpyttämään kassakonetta ja kantamaan tarjottimia. Huomenna menen iltavuoroon kestitsemään illalliskonsertin kuuntelijoita. Sitten pitäis olla työt tehtynä ja lomailu saa alkaa. Paitsi että meillä on pitkästä aikaa "perhejoulu" eli kaikki koolla. Puolet porukasta on parhaillaan Tampereella, minä täällä ja loput Oulussa. Perjantaina keräännytään samalle paikkakunnalle, mutta luulenpa kuitenkin että olen jo aika pitkällä ruokahommeleiden valmisteluissa ennekuin muut ehtii paikalle.

Hiljalleen hellittää

Torstaina piti olla kahden joogatunnin lisäksi kahvilointia, mutta olikin niin vähän kävijöitä ettei apukäsiä tarvittu. Perjantaina puolestaan oli kahden joogatunnin lisäksi myös kahvilointia, tosin nipistin loppupäivästä parin tunnin tankkaus- ja suunnittelutauon. Lauantaina työkeikka tanssien ja joogaten kohti joulua, ajoa tunti suuntaansa. Ja eilen vielä groundingyin-hoito kahdelle ja etäjooga, eli ei sentään tarvinnut poistua kotoa. Tänään olen nauttinut vapaasta päivästä. Kalenterissa tosin oli paljon tehtävää tälle päivälle: sähköpostien lähettelyä töihin liittyen, kirjastoa, apteekkia, ruokakauppaa, ja reissu maalle viemään taas yks kuorma tavaraa. Siellä olikin sähköt poikki, ollut eilisillasta lähtien, sekä jonkun verran lumitöitä. Leivinuuni oli lämmin ja poikanen lämmitti saunan huhkimisen päätteeksi. Sähkötkin palasi viimein - kaikkiaan 19 tunnin katko tällä kertaa. Viikon sisään olen saanut kaksi uutta työkeikkatiedustelua ensi vuodelle. Huomenna on vielä joogaa, keskiviikoksi lupauduin taas kahvilaan, ja perjantain aamujooga päättää tämän joogasyksyn. Kahvilahommia saattaa vielä jokunen päivä olla, mutta ihanasti alkaa (työn) tekeminen hiipua ja löytyä aikaa muille jutuille. Tosin ne muut jutut pitäis ensin keksiä, mut eiköhän ihan oleilu ja pienimuotoinen muuttopuuhastelu täytä päivät kivasti.

Järki ja tunne

Miksi sitten tehdä niin hullu ratkaisu, että muutan "takaisin eksän luo" (vaikka siitä ei edes ole kyse)? Eron jälkeenhän asuttiin vielä pari-kolme vuotta saman katon alla, enimmäkseen ihan hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tuntua että jotain muutosta on tehtävä, ei kumpikaan päästä eteenpäin jos jumitetaan vanhassa. Ja koska viljelykset ei ollu mun nimissä, mun oli helpompi ottaa ja lähteä muualle asumaan. Talo ja tila ja metsät ja pellot on edelleen yhtä paljon molempien, niitä ei koskaan jaettu. Eli on vähintäänkin ok että muutan (puoliksi) omaan talooni. Vuokranmaksu jää pois, ja muut asumiskulut laitetaan puoliksi, eli uskon ja toivon että on taloudellisesti kannattava ratkaisu. Eksä on yleensä viikot työmaalla, kotona vain viikonloppuisin, joten ei jouduta olemaan yhdessä 24/7 kuten aiemmin, eli ehkä on henkisesti helpompaa. Ja kyllä mä siitä ihan ihmisenä tykkään, en vois kuvitellakaan kämppikseksi jotain jota mun pitäis vihata tai kantaa kaunaa. Kuvio saattaa monimutkaistua mikäli jompikumpi pariutuu uudelleen, mutta sitä mietitään sitten. Tai jos ei jostain syystä ala yhteiselo näillä spekseillä sujumaan.

Ja sitten on tietty ne tunnesyyt joita ei voi rahalla mitata: luonto lähellä, maalaismaisemat, oma rauha, hiljaisuus, kissat, saa olla kotona.