Uusi normi

Onpa tämä uusi arki yhtä hurlumheitä! Kuten taisin mainita, pääsin töihin naapurin marjatilalle. Kahdeksasta neljään -töitä on nyt takana kolme päivää, ja mä en ymmärrä miten ihmiset elää semmosta elämää jatkuvasti. Siis käyvät töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sen lisäksi hoitavat ruuat, kodin, (lapset, parisuhteen,) harrastukset, ja jää aikaa vielä nukkakin.. No, ehkä homma ei kaikilla ole ulkona hankalissa asennoissa könyämistä koko työpäivää (vattujen leikkausta), mutta silti. Kun tulen töistä kotiin makaan lattialla, palauttelen kroppaa venytyksillä parhaani mukaan, juon teetä ja lisään muutaman palan palapeliin. Ehkä jossain välissä jaksan hetken plarata somekanavia, siihen kun ei todellakaan ole mulloin aikaa. Ja jotain pitää syödäkin. Omat haasteensa tuo eväiden tekeminen illalla valmiiksi, sekä oikeanlaisen kerrospukeutumisen hallinta - saman päivän aikana kun voi olla kaikenlaisia säitä, vettäräntääluntarakeita, lämmintä auringonpaistetta ja kylmää tuulta, kaikkea vuorotellen.

Ainiin, ja vielä ne oman firmat etäjoogat kahtena iltana viikossa siihen päälle, mutta se onneksi on itsellekin hyödyksi. Onneksi on vappu!

Ohjelmassa tänään

* Kumppareiden pesu, samalla pari sarvea pääsi kylpyyn. * Yhden makrameeotuksen viimeistely, nyt niitä on jo pieni perhe valmiina. * Ensi viikon joogaohjelmien läpikäyntiä ja pientä viilausta. * Uuden, kolmentuhannen palan palapelin edistymistä, edes muutaman palan verran. * Musiikkia, olemista, teenjuontia, pikkusen tulevaisuudensuunnitelmia. * Lumisadettakin, näköjään.. * Valmistautumista huomiseen työpäivään, kevään ensimmäiseen ulkona, tietää lämpimien vaatteiden etsimistä, eväiden tekemistä valmiiksi, sekä aikaista nukkumaanmenoa - katotaas kuin tässä käy.

Rakas Äiti Maa

Eilen vietettiin maan päivää, Äiti Maan omaa päivää. Menin metsään moneksi tunniksi istuskelemaan kalliolle ja nojailemaan puihin. Välillä aurinko paisteli pilvien välistä ja taisipa jotain väriä jo tarttua naamariin. Otin rohkeesti kengät pois ja astelin hetken paljain jaloin varvikossa, tuntuipa hassulta jalkapohjissa pitkän talven jäljiltä, mutta ah niin hyvältä saada konkreettinen kosketus maahan.

Kiitos Äiti Maa kun tänäänkin kannattelet meidän jokaista askelta ja annat meille kaiken mitä me tarvitaan! ♥♥

Tietämys

Kädet ja jalat piirtävät taikakehää,
arpa pyörähtää ja kohtalo ratkeaa,
ojenna kätesi ja tunne rakkauden auran värähtely,
kuuletko kun avaruus huutaa täyttymystä
ja tähdet sulkevat silmänsä eivätkä nekään mitään näe,
tämähän on näin määrätty,
muistatko,
niinhän me sovimme usvan seassa,
emmehän tulisi toimeen ilman toisiamme,
emme niiden vuosisatojen jälkeen,
katso syvälle silmiin ja tunnista minut,
näe kuinka silmäni loistavat kuin äsken nuo avaruuden tähdet,
ymmärrä, että yhdessä me pystymme valloittamaan maailmankaikkeuden,
pujota sormesi sormieni lomaan ja tunne kuinka maaginen voima virtaa,
ja muista niin kuin minä muistan,
jotain jonka jo syntymässä unohdimme,
nyt me onnistumme,
olemmehan oppineet virheistämme,
meillä on jälleen uusi mahdollisuus,
kuuntele ääniä sisälläsi ja tottele niitä,
nehän tietävät ja muistavat
ovat eläneet kauemmin kuin sinä ja minä,
ja kuitenkin me olemme olleet olemassa aina,
maailman taikakehä meidät jälleen yhdistää.

Näin kirjoitti ystäväni Ninni-Riikka vuonna 1993, enkä lakkaa ihmettelemästä sitä tietämystä mitä tuohon tekstiin sisältyy. Huikeutta!

Laidasta toiseen

Mulla ei oo uusia kuvia. Kameran muistikortti meni täyteen, kännykästä en jaksa siirtää. Hassua katella toisten blogeissa kuvia kevätkukkijoista, täällä on vielä lunta maassa ja järvenjäälläkin pääsee vielä kävelemään jos uskaltaa. Pääsiäinen tuntui etukäteen vähän haasteelta - viisi tyhjää päivää lisää tähän tekemättömyyteen. Vaan yllättävän äkkiäpä nuo meni, välillä tuntui ettei päivässä tunnit riitä kaikkeen mitä olin ajatellut. Ehdin kyllä kunnolla ikävöidä mun tärkeitä: lapsia, ipanaperoa, ystäviä, halauksia, läheisyyttä. Muutama maratonpuhelu on tullut puhuttua, oon itkenyt kuollutta rottaa, kaikkia menetyksiä yleensä. Tapoin - sori - kevään ensimmäisen punkin mun käsivarrelta kipittämästä, näin nokkosperhosen lentelevän, kuulin kärpäsen surinan. Leivoin sen suklaakakun ja söinkin sen kokonaan yksin itse, perinteitä kunnioittaakseni olen syönyt myös mignon-munan sekä mämmiä ihan oikeen kerman kans. Tunnin päästä alkaa viikon eka jooga, ja sit ollaankin taas ihanasti arjen helmassa kiinni.

Mukavaa pääsiäisenjälkeistä elämää! Pus!

Suloinen joutilaisuus

Tänään olen nukkunut pitkään ja lojunut sängyssä puolillepäivin, kastellut kukkaset - myös purkkinarsissit ikkunan takana, soittanut parille lapselleni tsemppipuhelun, värkännyt kolme makrameejuttua valmiiksi (kaksi niistä oli tosin oli jo viittä vaille), ja siinäpä se päivän saldo melkein onkin. Ruuaksi on tulossa luomuhässäkkää, ihan oikeista vihanneksista tehtyä eikä mikään pakastepikaversio. Ruuanlaitto näyttää olevan nykyään suurin haaste, helposti söisin vain sitä yhtä ja samaa lempparia eli paistettu muna + lisukeet, mutta ei sentään monesti päivässä jaksa.. Jotenkin pelkästään itselle kokkaaminen tuntuu ihan liialta vaivannäöltä. Tänään olen ajatellut leipomista, jos pääsiäiseksi sen jauhottoman ja sokerittoman suklaakakun tekis, mutta yksinkö sen sitten syön? Varmasti onnistuis sekin.. Kävelylle olisin mennyt jos aurinko olis paistanut, vaikka jotenkin tuo vakireitti on jo niin nähty sekin. Kaipaisin kyllä enemmän luontoa tänne lähelle, ei huvita puikkelehtia tuolla asutuksen keskellä. Nyt kun on viisi(!) vapaapäivää, niin vois jonnekin luontoon ihan lähteä retkellekin, jos tietäis minne. En ehkä ihan viittä päivää aio istua sisällä solmuja vääntämässä tai nenä kiinni ruudussa. Mielessä on myös käynyt ajatus, miten ihanaa olis jos mulla ois kissa, semmonen lämmin kehräyskone joks nukkuis mun mahan päällä. Voi apua.

Hyvää pääsiäistä, ystävät! ♥♥

Rullaati rullaa

Ja iso huoh - silleen hyvällä tavalla. Kaikki onlineryhmät pyörii ja arki rullaa taas omia latujaan. Vaan enpä olis ihan äkkiä uskonut että niin sitä vaan meikäläinen esiintyy "videolla". Kohta alkaa olla kevään viimeiset kansalaisopistojen tunnit, ja on tullut kyselyitä josko etäjoogaa vois silti vielä jatkaa.. Ehkä kehittelen jotain jos kysyntää kerta löytyy. Ensin täytyy selvitellä nuo yrityskuviot, nyt on ollut niin kiireistä(!) etten ole ehtinyt niihin paneutua. Kansalaisopiston kausi kun loppuu, niin lähen pariksi kuukaudeksi naapurin marjatilalle töihin, tälleen on alustavasti sovittu, jei!