Jouluna

Pikkuhiljaista heräilemistä joulukoomasta, huomenna takas arjen syrjään kiinni. Oli oikein leppoisa ja levollinen joulu kaikin puolin. Erilainen, toki, kuten varmaan monella muullakin. Aatto vierähti yksin kotona sekä kävelyllä metsässä ja hautausmaalla. Muiden äidit teki tämän äidin jouluruuat, lisäksi söin pari torttua ja vähän suklaakakkua, kolme konvehtia. Pyhät on kuluneet elokuvien ja villasukkien merkeissä. Mikä tärkeintä, pääsin näkemään kaikki mun rakkaat lapset, osan etänä ja osan livenä. Hyvä joulu. Toivottavasti sullakin oli ♥♥

Valoa kohti

"Maapallo alkaa tänään klo 12.02 Suomen aikaa kääntää pohjoisnapaansa taas hitaasti kohti Aurinkoa. Päivä on meillä lyhimmillään, mutta valon määrä alkaa hitaasti kasvaa ja Aurinko hiipii taivaalla korkeammalle. Tähtitieteellinen talvi on alkanut." Näin sanoo Ursa. Muutenkin kannattaa kääntää katse taivaalle ja kurkkia näkyykö tänään Betlehemin tähteä, siis jos taivas suinkin näkyy. Meillä näkyy paksut sadepilvet, kohta on kaikki lumetkin menneet. Astetta pimeempää näyttäis olevan. Mutta se valo on varmasti entistäkin kirkkaampana joko pallon toisella puolella tai pilvikerroksen takana, ja sieltä se taas pian meille näyttäytyy. Sillä välin voidaan tutustella omiin varjoihin ja löytää valo sisimmästä.

Tämän illan yinjoogassa käperrytään talviunille, hengitellään valoa sydämeen ja annetaan sisäisen auringon lämmittää. Be the light!

Kaikkee pientä

Melkein lomalla. Tänä iltana vuoden viimeinen etäohjaus kansalaisopistossa, omia aion pitää läpi joulun jos osallistujia riittää. Lapsella vielä kaks koulupäivää, käytännössä kuitenkin pelkkä huominen - ensin normaalisti maanantai ja vielä "yökoulupäivä" klo 20.30-0.00 niin ei tarvi tiistaina enää lähteä kouluun (se oiski hullua!). Eli yks herätys enää, jeeeee! Ti-ke pieni joulunalusretki, ja sitten saakin tekemisten ja menemisten suhteen rauha laskeutua, ehkä vielä ruokakaupassa pitää pyörähtää.

 

Joulukalenterisukat on pysyneet aikataulussa, siinä sivussa on valmistunut yks ekstrasukka, ja kaupasta tarttui mukaan muutama lankakerä.. Neuloosi on siis iskenyt pahemman kerran! Muut värkkäilyt onkin olleet aika minimissä viime aikoina, on syntynyt vain parit pienent joulukoristeet. Ehkä into makrameehenkin palailee vielä joskus. Taidekahvilan joulupuodissa ei ole kovin iso vilske käynyt, ja mielenperukoilla onkin muhinut ajatus pienenpienestä verkkokaupasta, johon vois laittaa kaikkia pikkujuttuja myyntiin.. Katotaas kuin käy, tavaraa maailma täynnä jo nääs.

Ihanaa joulun odottelua kaikille! ♥♥

Liian vahva

Kun on liian pitkään ollut liian vahva, kantanut liian paljon vastuuta ihan kaikesta - myös toisten puolesta, ja on lopulta tunnistanut sen ja katellut sitä toimintamallia jonka on jostain mukaansa napannut, uskaltanut hellittää otettaan siitä, antanut paranemisprosessin käynnistyä, alkanut pikkusen luottamaan elämään. On sitä pitänyt pitkä ja mutkainen tie kulkea päästäkseen tähän pisteeseen, jossa pystyy myötätunnolla katsomaan taaksepäin ja toteamaan että ehkä kaikki on sittenkin ollut tarpeellista. Tässä teksti joka sai vielä jotain avautumaan, mörköjä kömpimään esiin piilostaan:

The inability to receive support from others is a trauma response. Your "I don't need anyone, I'll just do it all myself" conditioning is a survival tactic. And you needed it to shield your heart from abuse, neglect, betrayal, and disappointment from those who could not or would not be there for you.

From the parent who was absent and abandoned you by choice or the parent who was never home from working three jobs to feed and house you. From the lovers who offered sexual intimacy but never offered a safe haven that honored your heart. From the friendships and family who always took more than they ever gave. From all the situations when someone told you "we're in this together" or "I got you" then abandoned you, leaving you to pick up the pieces when shit got real, leaving you to handle your part and their part, too.

From all the lies and all the betrayals. You learned along the way that you just couldn't really trust people. Or that you could trust people, but only up to a certain point. Extreme-indepence is. a. trust. issue. You learnt: if I don't put myself in a situation where I rely on someone, I won't have to be disappointed when they don't show up for me, or when they drop the ball... because they will always drop the ball eventually right? You may even have been intentionally taught this protection strategy by generations of hurt ancestors who came before you.

Extreme-indepence is a preemptive strike against heartbreak. So, you don't trust anyone. And you don't trust yourseslf, either, to choose people. To trust is to hope, to trust is to be vulnerable. "Never again", you vow. But no matter how you dress it up and display it proudly to make it seem like this level of independence is what you always wanted to be, in truth it's your wounded, scarred, broken heart behind a protective brick wall. Impenetrable. Nothing gets in. No hurt gets in. But no love gets in either. Fortresses and armor are for those in battle, or who believe the battle is coming. It's a trauma response.

The good news is trauma that is acknowledged is trauma that can be healed. You are worthy of having support. You are worthy of having true partnership. You are worthy of love. You are worthy of having your heart held. You are worthy to be adored. You are worthy to be cherished. You are worthy to have someone say "You rest. I got this", and actually deliver on that promise. You are worthy to receive. You are worthy to receive. You are worthy. You don't have to earn it. You don't have to prove it. You don't have to bargain for it. You don't have to beg for it. You are worthy. WORTHY. Simply because you exist.

~Jamila White

Kiitos kiitos kiitos!

Hyvää Lucian päivää, keskitalven valon juhlaa! "Pimeys on valon ydin. Kuten taolaisessa yin-yang-symbolissa, valkoisen keskellä on pisara mustaa ja päinvastoin. Pimeydessä valo erottuu parhaiten." (fb: jooginen joulukalenteri)

Paras joulukalenteri

Jo viime joulun aikaan näin somessa kuvia joulukalenterivillasukista, ja olin heti et tollasen joulukalenterin määki haluun! Pienen selvittelyn jälkeen löytyi villasukkaryhmä, jossa julkaistaan välillä muitakin ohjeita ja sitten aina joulukuussa joka päivä pieni pätkä joulukalenterisukan ohjetta. Ai miten loistava idea, eikä voi ahnehtia kun ohjetta tulee joka päivä vaan sen päivän pätkä. Ja hups, molemmat(!) sukat syntyy kuin huomaamatta ja aattona ne voi laittaa joko jalkaan tai pakettiin. Nykyinen aamurutiinini sisältää siis viltin alla istumista, jonkun ohjelman katsomista - nyt meneillään Vain elämää - sekä villasukkien neulomista. Joskus pienempänä tykkäsin niistä joulukalenterikynttilöistä, joita poltettiin pätkän verran joka päivä. Niissä vaan tahtoi käydä niin että joinakin päivinä unohtui sammuttaa ajallaan, ja joinakin päivinä unohtui koko kynttilä. Villasukat on pysyneet mielessä joka päivä.

Mummun murusta on ikävä. Tilasin setin nepalilaisia käsinhuovutettuja sorminukkeja Babadumista (kuopiolainen nepalikauppa, jonka omistaja itse on käynyt Nepalissa etsimässä parhaat käsityöläiset ja tilaa tuotteita suoraan heiltä ilman välikäsiä - löytyy vaikka mitä: vaatteita, laukkuja ym, kannattaa tutustua!) ajatuksella että voidaan yhdessä leikkiä sitten kun ipana on mummulla kylässä. Joulukuun eka päivänä lähetin puolen minuutin videon, jossa siili herää ulkoa ja lähtee etsimään ystäviä, ja siitä tarina on edennyt päivä päivältä. Tänä aamuna mulle oli tullut ensimmäinen viesti jo ennen seittemää: entä tänään. (spoiler: tänään ollan alakuvan asetelmissa) Että enpä sittenkään tiedä kumpi näistä joulukalentereista on se paras.

Hidasta hämärää

Jonkunasteinen joulumieli hiipii tänne väkisinkin. Luulen että suurimpia syitä siihen on lumi, hämäryys, vapaa viikonloppu (mun ensimmäinen tälle syksylle!), mahtavat joulukalenterit, sekä jo toinen satsi torttuja. On sellanen hyvän hidas olo, tuntuu että vois vaan viettää hiljaiseloa, nukkua puolet ajasta ja sen toisen puolen hiippailla hiljaa kotona. Yhtään ei tee mieli lähtä mihikään, eikä haittaa vaikka koko joulu meniskin näin. Niinku ehkä meneekin. Joku muu sais kyllä ahertaa ruuat - eikä pelkästään jouluksi vaan ihan jatkuvasti, en ymmärrä miten en vieläkään oo muuttunu yhtään keittiöihmiseksi.. Ens viikko vielä täysillä töitä, ja etätöitä sen jälkeenkin. Yhdeltä ryhmältä sain jo joulukukkakimpun, siltä varalta ettei syystä tai toisesta voida pitää ens perjantain tuntia lähiopetuksena. Mulla on kyllä taas ollu ihan parhaat ryhmät, ihan parhaat oppilaat! Niiiin kiitollinen jokaisesta! Mutta jännä huomata, miten täysin sitä pystyy heittäytymään lomamoodiin heti kun tietää ettei kahteen päivään ole töitä. Ihan eri juttu ku yks vapaapäivä. (Vaikka töitähän nytkin näköjään ajattelen, heh.) Ehkä huomenna jaksan jo astua ovesta ulos. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joko saa sanoa j-sanan

En nimittäin haluaisi. Hurjaa vauhtia lähestyvä juhlakausi meinaa aiheuttaa päänvaivaa ja ahistusta! Omassa pikku kuplassa on kaikki hyvin näin, vaan sitten jos pitää alkaa miettiä missä kukanenkin viettää tällä kertaa joulun, niin aargh! Tampere-Kuopio-Oulu, rotat, kissat ja lapset, aikamoinen soppa. Itehän voisin olla vaan rauhassa kotona ihan niinkuin muulloinkin, mutta jos joku lapsista uhkaa jäädä tahtomattaan yksin, niin kylläpä onkin paineita järkätä jotain jossain edes osalle porukkaa. Toisaalta jännä ajatus ois vaan kattoo miten asiat lutviutuu jos niihin ei kauheesti puutu. Koko porukan yhteinen joulu taitaa jäädä tällä kertaa haaveeksi vain, ehkä saadaan sentään sovittua yhteinen aika milloin tavataan linjoilla, hassu ajatus moinen kyllä. Tän hetken suunnitelma onkin antaa ajan vaan kulua ja kattoo mitä tapahtuu - ehkä jostain putkahtaa joku ajatus, tai sitten aika jatkaa hurjaa laukkaansa, koko joulu vilahtaa kuin huomaamatta ohi ja kohta suunnitellaankin yhteisiä kesätekemisiä.

Laskeutumista

Yin valtaa vahvasti alaa kaikessa tekemisessä. Vaikka elämä onkin ollut aika aktiivista viime aikoina (hah! no ei ole - mulle ehkä normaalia aktiivisempaa joo), niin jotenkin on aistittavissa semmonen rauhan lisääntyminen. Enemmän unta, oleilua, päämäärätöntä haahuiluakin. Sitten taas jaksaa kaikki rutiinit ja työt, ne tuntuukin nyt oikein hyvältä ja tervetulleelta vastapainolta. Kattelin kalenteria, tän viikon jälkeen opetusta jäljellä enää kaksi viikkoa, tosin sinne tulee ehkä pari ryhmää lisää per viikko - nyt en pistä edes vastaan. Joululomalle suunittelin viikottaista etäjoogaa niille ketkä sellaista ehkä kaipaa, tekee hyvää itsellekin. Ens vuoden osalta näyttää siltä että lähiryhmät taas vähenee, joten kansalaisopistossakin käännetään katsetta yhä enemmän etäopetuksen suuntaan. Vielä tässä ois ennen "lomaa" muutamia hoitoasiakkaita, yksi groundin yin jos porukkaa riittää, ja pikkujoulutkin ehkä! Selkeesti tahti hidastuu, ja on aika pikkuhiljaa antaa hoivaavan hämärän asettua taloksi, kunnes taas valo lähtee hiipien kasvamaan. Mutta nyt annetaan kaiken ylimääräisen tekemisen hiljalleen loppua ja olemisen alkaa. Peace & Love!

Vielä kylmää

Jäin miettimään tuota kylmäasiaa. Oon vilukissa, tykkään lämpimästä (mutta en liian kuumasta!) ja mua palelee tosi helposti. Mun maailmassa sauna on sitä varten, että sinne mennään (lämpimän) suihkun jälkeen lämmittelemään kun se kylppärin ilma tuntuu niin kylmältä. En tykkää löylyistä enkä hikoilusta. Tässä kämpässä on niin surkee sauna, et oon lämmittäny sen tasan kerran eikä toista kertaa taida tulla. Sikskin on hyvä ettei suihkun jälkeen enää tarvi saunaa lämmetäkseen.

Mutta mietin myös sitä, miten en ikinäikinäikinä ois uskonut pystyväni käymään kylmässä suihkussa, ja nyt se sujuu tosta vaan. Että kuinka oon alkanut kyseenalaistamaan asioita, ja tarkotuksella olemaan seuraamatta "outoja" uskomuksia, jotka ei ehkä ees oo mun omia. Onko välttämätöntä syödä lihaa? Onko aamupala päivän tärkein ateria? Pitääkö syödä viisi kertaa päivässä? Onko pakko olla parisuhteessa? Pyörtyykö jos on kolme minuuttia hengittämättä? Tukkeutuuko verisuonet jos syö voita ja kananmunia? Ja mitä kaikkia näitä nyt on.. (Pliis, kerro jos sulla on hyviä uskomuksia!)

Eilen lapsi tuli pyyhe päällä olohuoneeseen: -Huijasit! Kyllä kylmän suihkun jälkeen tuntuu kylmältä! -Mitä? Sääkö kävit kylmässä suihkussa? Tosta noin vaan? Hullu! -Noku ensin en huomannu ja sitte en jaksanu enää vääntää kuumemmalle. Ei siinä menny ku muutama minuutti. -Niin muttaku ei sinne noin vaan voi hypätä, pitää totutella ja osata hengittää oikein, rauhottua. -No ei mulla mikkään paniikki tullu. Mutta tää ilma tuntuu nyt kylmältä. -No kait ku ohan se kylmempää ku kylppärissä. Sun ois pitäny siellä kuivata ja pukkee päälle. (Hassu lapsi. Käytti tasan samaa tekosyytä ku itekin - ei jaksa vääntää lämpötilaa itelle sopivaksi)

Kylmää kyytiä

Menisitkö järveen uimaan tähän aikaan vuodesta? On aika lailla tasan kaks kuukautta siitä kun aloitin päivittäiset kylmät suihkut. Seuraan instassa heppua nimeltä leighewin, sama tyyppi jonka huikeassa hengitystyöpajassa kävin toissa kesän Magnesiassa. Lähdin mukaan hänen kolmen viikon kylmäsuihkuhaasteeseen, jossa joka päivä tuli selkeät ohjeet kuinka hommassa edetään. Ensin aloitettiin kääntämällä normisuihkun jälkeen vesi kylmälle 20 sekunniksi ja siitä pikkuhiljaa lisäten niin että kolmen viikon päästä koko suihku hoituu ilman lämmintä vettä. Ei se vieläkään mukavalta tunnu, mutta jotenkin keho kaipaa sitä tunnetta mikä parin minuutin kylmästä suihkusta tulee. Kaikkiaan neljä kertaa olen jättänyt suihkun väliin, reissujen tai aikaisten herätysten ym tekosyiden takia, mutta aina olen seuraavana päivänä palannut takas ruotuun. Enkä ota suihkua heti aamulla herättyäni, usein menee reilustikin iltapäivän puolelle. Kylmäaltistuksen hyödyistä olen kuullut aiemminkin, ja pari vuotta sitten yritin omatoimisesti saada jonkunlaista kylmärutiinia kehiteltyä, mutta se sitten jostain syystä jäi. Jännä juttu muuten sattui tässä yhtenä päivänä kun menin suihkuun enkä jaksanut kääntää vettä kylmälle lukiolaisen jäljiltä, ajattelin että testaanpa pitkästä aikaa lämmintä suihkua. Ensinnäkin se oli ihan liian kuumaa, oli pakko vääntää vähän kylmemmälle, ja kun sammutin hanan siksi aikaa että levitän kananmunan hiuksiin, meinasin oikeesti jäätyä! Kylppärin lämmin ilma tuntui niin kylmältä, ettei vesi ikinä. Mieluummin kylmää vettä niskaan ja sen jälkeen mukavan lämmin fiilis kuin toisinpäin! Haaveena mulla on jossain vaiheessa pystyä uimaan luonnonvesissä vuoden ympäri, avantoonkaan en ole vielä koskaan pulahtanut.

Mallillaan

Onpa kyllä ollut erityisen hieno viikko! Joogaryhmissä oli suht rankka ohjelma, pakarat ja reidet tietää jotain tehneensä, ja opiskelijoiltakin tuli hyvää palautetta. Pääsin kerran jopa itse osallistumaan joogatunnille, herkkua! Arki rullaa omaa rataansa, öisin on nukuttanut hyvin, ja aamuisin on tanssituttanut. Semmonen mukava hyrinä käy sisuksissa ja suupielet pyrkii ylöspäin. Eilisen joogaan ei ilmoittautunut tarpeeksi porukkaa eli sainkin yllätysvapaapäivän, käytiin poikain kanssa mutka kaupungissa. Lähinnä vietettiin aikaa yhdessä, vähän syötiin, enemmän juteltiin. Suurinta antia isojen lasten kanssa on aina pitkät automatkat. Ja vielä kun etälasten kanssa on vaihdettu kuulumisia parin tunnin puheluissa, niin voi tätä kiitollisuuden määrää! Aurinko paistaa, ruoho on vihreää, kävin moikkaan metsää (yläkuvan keppi pyysi päästä mun mukana kotiin), ens viikolle on valmiina kolme joogaohjelmaa, lauantain groundingyiniin on jo tullut muutama ilmoittautuminen, kohta lähen pitkästä aikaa tanssitunnille, oi ihanaa! Ihanuutta sullekin ♥♥♥!

Maria Ylipää - Mitä se on:

Mitä se on kun kaikki onkin kirkasta ja selkeää
Mitä se on kun yhteen hetkeen ei kaipaakaan mitään enempää
Tänään lennän korkealla vaikka eilen olin murheisiini juuttunut
Mitä se on kun eihän mikään ole muuttunut
Samat vanhat seinä, samat lattiat ja lukot, sama taivas, sama maa
Miten samat asiat jotka eilen masensi nyt hymyilemään saa
Mitä se on kun mikään ei oo vaikeeta tai monimutkaista
Mitä se on kun kaikki onkin yksinkertaisesti kaunista
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun haluaakin olla vain nyt ja tässä
Mitä se on kun pelkkä oleminen on tärkeintä elämässä
Se ei ole mitään kovin suurta tai merkityksellistä
Mitä se siis on, miten sen löysin ja mistä
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Miksi sitä kutsutaan

Jalat maassa

Oikeesti kaipaan sitä helppoutta että sen kun astuu ovesta ulos ja heti on isojen puiden syleilyssä. Vaikka ei täältäkään niin pitkästi metsään ole, jotenkin vaan tuntuu työläämmältä saada lähdettyä ulos, ja sitä paitsi siellä voi olla ihmisiä..

Viikonloppu vierähti ihan epätyypillisessä ympäristössä, mutta aivan ihanien ihmisten parissa. Meillä oli viimeinen Grounding Yin-koulutusviikonloppu. Kolme päivää intensiivistä maadoittumista, joka päivä nepalilainen lounas, ja yksi viiden kilsan kävelylenkki kovilla kaduilla. Taas tuli tehtyä osittainen digipaasto, mun puhelin kun ei edelleenkään suostunut juurikaan toimimaan tuolla pääkaupunkiseudulla. Tänään vaihdoin liittymän toiselle operaattorille, eli jos joskus vielä käyn nykyisen luurin kans Hesassa niin näkeepä oliko vika puhelimessa vai missä. Koulutuksesta jäi diplomin lisäksi käteen joukko heimolaisia, joiden kanssa toivottavasti vielä tavataan ja päästään yhä syventämään meidän yhteistä joogamatkaa.

Mitä se GY oikein on? GroundingYin®-joogahoito yhdistää yinjoogan lempeimpiä ja maadoittavimpia asanoita sekä akupainantaa ja hoivaavaa kosketusta. Yinjooga itsessään tukee ja edistää mm. sidekudosalueiden sekä nivelten energiansaantia, aineenvaihduntaa ja liikkuvuutta. Lihasten pitäminen rentoina mahdollistaa sidekudosten hitaan avautumisen, jolloin niihin kertyneet kuona-aineet pääsevät poistumaan kehosta tehokkaasti. Myös mm. aineenvaihdunta, imunesteiden kierto ja verenkierto sekä ruoansulatus aktivoituu. Asanoissa ollaan n. 5 minuuttia kerrallaan, jonka aikana ohjaaja kiertää käsittelemässä osallistujia. Joogahoidon vaikutukset kestävät noin vuorokauden, jonka aikana ei kannata tehdä mitään voimakasta vaan antaa kehon palautua ja hoitaa itseään rauhassa.

 

Ps. Kuopion seudulle tulossa parillekin paikkakunnalle Grounding Yiniä noin kerran kuussa. Lisää tietoa täältä.

Miniloma

Jos halusi osallistua joogafestareille, jotka - yllätys - peruttiin, mutta just se yks kaikista kiinnostavin kolmen tunnin työpaja järjestettiin kuitenkin, ja oli jo ehtinyt varata majoituksenkin, niin viisainta lie ajella reilun parin tunnin siivu suuntaansa osallistumaan siihen ainoaan työpajaan. Tuttuun tapaan olin hyvissä ajoin liikenteessä, hetken ehdin vieraassa kaupungissa etsiskellä ruokakauppaa eväiden ostoa varten, ja silti olin reeeeeilusti ajoissa tapahtumapaikalla. Kolmen tunnin hyvinvointiworkshop ehti viedä kauas arjesta, ehdottomasti kannatti mennä siis. Majoituksesta olis pari poikittaista sanaa sanottavana: maksullinen pysäköinti, klonksuva vessanpöntön kansi, tyhjä minibaari (ei sillä että mitään sieltä olisin tarvinnutkaan), jonkun asiakkaan ikäväänsä itkevä koira, yllättävä tieto uima-altaan olemassaolosta, tuulinen aamupalaravintola - mutta eipä niistä enempää. Vaikka olin mielessäni vannonut etten enää ikinä lähde yksin reissuun, niin taas löysin itseni ihmettelemästä yksin vieraassa paikassa että mitähän sitä. Kävin ravintolassa syömässä, kysyivät kuinka iso seurue on tulossa, no eipä kovin.. Seuraavana päivänä kävelin pari tuntia pitkin kaupunkia seurana yksi lapsi luurissa, ja kävin vielä varaamassani rentoutushoidossa nautiskelemassa ennen pitkää ja tylsää kotimatkaa. Fiilikset lomasesta jäi ehkä himpun plussan puolelle, mutta oon kyllä aika tyytyväinen siitä että kunhan tästä viikosta selviän niin tiedossa ei moneen viikkoon oo mitään yöpymistä sisältäviä menoja. Koti best!