Rauhaa

Ah, mikä viikko takana! Superihana, superkesäinen, superkiireinen, superlämmin, supersuperviikko! Saatiin kesäkyläilemään kaksi omaa lasta useammaksi päiväksi, vadelmatkin yllättäen kypsyivät joten joka päivä oli marjanpoimintapäivä, kahtena päivänä oli tanssikurssi työpäivän jälkeen, ja kolmen tämänkesäisen wwooferin lisäksi yksi viime kesältä tuli serkkunsa ja isänsä kanssa käymään. Syötiin päivällistä ja jäivät vielä telttaan pihalle yöksi, kun kaikki huoneet talosta oli käytössä. Huh! Eipä montaa hetkeä ollut ihan vain itseäni varten (aamujoogassa kuitenkin kävin, tottakai!). Nyt on ihan kuin toinen maailma, lämpötila putosi kahdessa päivässä 20 astetta, jopa vähän ripsuttaa vettä, lapset on palanneet koteihinsa ja se täälläasuvakin lähtenyt vielä loman viime metreillä sukulaisten luo kyläilemään, wwooferit vähentyneet yhteen, eikä marjatkaan enää kypsy hurjaa vauhtia. Vihdoin on aikaa vetää henkeä, seurustella kanojen kanssa, lämmittää leivinuunia, ja ihmetellä tätä ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta ♥

Kanatuisten paluu

Pitkän odotuksen päätteeksi viimein tällä viikolla he saapuivat: Annabelle, Matami, Kaneli ja Pikkis. Kesyjä, tulivat pihaparvesta ja ovat samaa erää kuin viime vuoden kanatuisetkin. Muutaman munan ovat jo pyöräyttäneet, ulos eivät vielä uskalla. Ehkä emme päästä heitä ollenkaan vapaasti ulkoilemaan, naapurin koira on liian lähellä. Kanaonni ♥♥♥♥

Kaksi kaunista

Thaijoogahieronta. Aivan maaginen viikonloppukurssi täynnä myötätuntoa, ystävyyttä, lempeyttä, rakkautta. Kuinka kaksi ihmistä pystyy kommunikoimaan niin kauniisti sanoitta, pelkällä kosketuksella ja antautumisella. Tätä täytyy tutkia enemmän, oppia enemmän, saada enemmän.

Sielun tason rakkaussuhde. Sellainen jonka ei fyysisellä tasolla edes tarvinnut alkaa, sillä molemmat tietää että meillä on kuitenkin olemassa keskinäinen sielujen sopimus, ja että ollaan täällä opettamassa toisiamme olemaan vieläkin enemmän rehellisiä omia itsejämme. Jotenkin tosi koskettavaa, kuinka pystyy ihmisenä olemaan niin aito ja auki, että voi antaa sekä saada pakit aivan täydessä ymmärryksessä ja suuressa rakkaudessa, ja jälkikäteen riemuita sielussa asti.

Vain rakkaus on totta ♥♥

Työmaa

Kun mansikkaa on melko vähän (mutta asiakkaita paljon, ääääks!), niin on keksitty vähän muita hommia ettei menis ihan laiskotteluksi. Kiviaita on saanut lisää pituutta, ja wanhan tuvan purkutyömaan raivauskin on edennyt hieman. Tukkipinot odottelee pätkijää, uunin kivet uutta käyttöä, ja tiilenpaloja sekä hiekka-sahanpurumutjua on kärrätty kuoppien täytteeksi. Jospa tähän joskus jotain nättiä sais aikaseks, suoraan keittiön ikkunan eteen.. Tänään kuitenkin mansikoiden kimppuun, ja viikonlopulle onkin vaihteeksi kurssia tiedossa. Ja jospa se kesäkin vielä jossain vaiheessa palais takas. Nautitaan anyway!

Sielunravintoa

Välillä pitää päästä ihan yksin rannalle istuskelemaan ja metsään kävelemään. Nuuhkia kesää, antaa mielen pähkäillä omiaan (se on nyt vähän täystyöllistetty), yrittää opetella päästämään kontrollista irti. Ja sen jälkeen onkin hyvä istuskella muutama tunti linnunpelättinä mansikkapellolla.

Heinäkuussa

Tähän mennessä tapahtunutta: nyt olis työntekijöitä ku keksis niille töitä, mansikat ei kypsy tai melkein kypsyy mutta linnut syö ne sitä mukaa, päivystysvuorot pyörii, vilakkaa on, vettä satoi yhtenä päivänä juhuu, joogaa ulkona vaikka varpaat jäässä, pitää pukeutua toppavaatteisiin, mieli haluais vaan päiväunelmoida, porkkanat sai harsot päälleen lämmikkeeksi, retkeilyä lirupurolle moikkaamaan miljoonaa hyttystä, yhet myöhästyneet synttäripäiväsyömingit poikien kanssa, uni karkaa jo aikaisin aamulla, lapsi lähti rottavahdiksi ja aikoo opetella pärjäämään yksin, liput magnesiaan ostettu, kauneutta ja ihania hetkiä luonnossa, auringonpilkahduksia ja jännittäviä käänteitä. Siinäpä se kesä etenee.

Mutta missä kesä?

Kyllä hieman piti hieraista silmiä kun eilen kattelin tän alkavan viikon säätiedotusta. Että lämmintä max 11-17 astetta, pilvistä, tuulista, ja semmosta vetistä ilmaa, mutta ei kuitenkaan kunnon sadetta. Ei kait siinä, näillä mennään, kun ei tuota säätä oikein voi itse valita.. Onhan täällä toki ollutkin ihania, kesäisiä, aurinkoisia päiviä, mutta just nyt kun odotellaan mansikoita kypsyviksi onkin viileetä ja pilvistä. Alkuun ajattelin että ois saatu ekat mansikat omasta pellosta jo viime viikolla, viime viikolla katoin että menee varmaan seuraavaan viikkoon, ja nyt tän viikon sääennusteen jälkeen en tiedä onko meillä mansikoita vielä ens viikollakaan.. Varauslista on melko pitkä, asiakkaat kyselee jatkuvasti, ja me myydään kahdenlaista ei-oota: ei oo vielä ja ehkä ei oo enääkään. Tässä lähtis tilaus säänhaltioille: Jos ei tule kunnolla vettä, niin sitten sitä aurinkoa ja lämpöä, kiitos!

Kiitollinen

tästä hetkestä

siitä että meidän kylällä järjestetään torstaisin aamujoogaa

ja siitä että tajusin ilmoittaa pitäväni torstaiaamupäivät töistä vapaata

suomen kesästä

auringosta valosta lämmöstä

tuulesta joka pitää ötökät pois

mun sydämestä joka on nyt vähän hämillään

tästä itsetutkiskelumatkasta

toimivasta kehosta

tutkivasta mielestä

mun maailman parhaista lapsista ja lapsenlapsista

ja monesta monesta muustakin

Joskus se tulvahtaa aaltona yli ihan äkkiarvaamatta, joskus sen herättämiseksi tarvitaan jotain, yksi pieni lause jonka kuulee tai lukee just oikealla hetkellä. Vaikka mieli askartelisi omiaan, niin jostain sisältä se hyökkää ja peittää hetkeksi kaiken muun alleen.

Kaikki on hyvin juuri nyt.

Keskity tuntemaan kiitollisuutta koko kehollasi.

♥