Viikko noin puolessa välissä

Tähän mennessä kuultu suvivirsi kahteen kertaan ja gaudeamus igitur kerran. Varattu launtaille ruusuja ja vähän yllättäen ikäänkuin tutustuttu paikalliseen kukkakauppapoikaan. Pähkäilty juhlavaatetilannetta ja viety housut siliämään kosteaan ulkoilmaan (en omista silitysrautaa). Luvattu leipasta pari tonton-juustokakkua (ainakin gluteeniton-sokeriton). Kurvailtu ruohonleikkurilla pikkusen märässä heinikossa kun ei oo niin pitkää poutajaksoa että se kerkeis kunnolla kuivua. Tarjottu pikkuperheelle sadepäivän lounas paikallisessa kesäkahvilassa. Käyty metsäjoogassa ja halailemassa puita. Juteltu leppäkertun kanssa. Nähty sateenkaari melkein mustalla taivaalla sekä ihmeellisiä pilvimuodostelmia. Nyt kuuntelen hetken hiljaisuutta, huomenna työpäivä jos sää vaan sallii, sitten kaks aamua herätyksiä ja hetki juhlahumua.

Loppusuora

Viimeiset päivät ennen kesälomaa ja uusia tuulia. Enää neljä aamua lasten herättämistä kouluun, jee. Oman ysiluokkalaisen lisäksi meillä asuu vielä tämän viikon pieni eskarilainen, jolla on viimeinen päivä jo perjantaina. Ja lauantaina todistustenjaon jälkeen meillä onkin ylioppilasjuhliin meno. Ja sitten alkaa kaikilla loma, paitsi meilläpä alkaa peltotyöt ihan satasella, sillä viimeaikoina on satanut ihan liikaa että olisi pellolle päässyt ollenkaan. Jospa tällä viikolla olis vähän parempi onni kevätsäiden kanssa ja saatais jo jotain muutakin kuin palsternakat kylvettyä. Apukäsistäkin on näköjään tänä vuonna huutava pula, tähän mennessä meillä on ollut vain yksi vapaaehtoinen ja hänkin vain viiden päivän ajan. Joten tilauksessa just nyt olis poutaa, lämpöä ja peltotyöläisiä, kiitos!

Pikamuuttoapuna

Nuoriso on tässä jo hetken tehnyt muuttoa isompaan asuntoon naapuripaikkakunnalle. Silleen ihan rauhassa, kaikki tavarat läpikäyden ja yks kuorma kerrallaan tavallisella farmariautolla. Piti olla tän kuun loppuun aikaa tyhjentää entinen asunto, mutta niille tulikin tässä viikolla yks aamupäivä soitto kunnalta että olisko mahdollista saada kämppä tyhjäksi jo seuraavaksi päiväksi, joku perhe oli edellisenä yönä menettänyt kotinsa. Ei kait siinä muuta ku hommiin. Neljä aikuista, yks teini, sekä yks ipana pyörimässä jaloissa, yhtä soittoa kymmenen tuntia laatikoiden hakua, kaappien tyhjentämistä, tavaroiden pakkaamista, huonekalujen purkamista, autoon sullomista, eestaas ajamista, ja siivoomista. Muutaman tunnin unoset välissä, ja aamulla vielä parin tunnin loppurutistus, viimenen kuorma kyytiin, avainten palautus ja se oli siinä. Voittajafiilis!!

Voihan hullaannus ja huumaannus!

Mun maailma on tällä hetkellä hattaraa ja pumpulipilviä vaan, kun takapihan hedelmätarhassa luumut ja päärynäpuut on alkaneet availla nuppujaan, ja pihan tuomet myös jo pienesti levittää tuoksuaan. Tää on taivas!! ♥♥♥

Mikä maailma!

Tällä kertaa olen ihan suossa tämän joogafilosofian kanssa, joten kävin lainaamassa kirjastosta vähän apuja: Joogan filosofia, Patañjalin Yoga-sutra, suomentanut ja toimittanut Måns Broo. Kahlailin pari tuntia läpi tän kerran aihealuetta, ehkä muutaman asian ymmärsin paremmin kuin ennen, vaan missään nimessä ei ole selvää kaikki nyt.. Mutta täytyy sanoa että on kyllä mielenkiintoista!

Johdannosta:

   "Patañjalin Yoga-sutra on kirjoitettu yli 1500 vuotta sitten kulttuurisessa ja uskonnollisessa ympäristössä, joka poikkeaa paljon monen suomalaisen lukijan arkitodellisuudesta. Vaikka aiheena onkin jooga, ei Yoga-sutrassa käsiteltävä jooga ensi silmäyksellä juuri muistuta sitä joogaa, jota nykyään harrastetaan. Silti Patañjalin teosta pidetään kaikkien eri joogakoulukuntien perusteoksena ja siitä ilmestyy jatkuvasti uusia laitoksia. Mihin kirjan suosio oikein perustuu?

   Patañjalin Yoga-sutra on filosofinen teos, mutta muinaisessa Intiassa filosofiaa ei erotettu käytännön elämästä. Filosofiaa opiskeltiin ja siitä kirjoitettiin, keskusteltiin ja riideltiin, mutta ennen kaikkea sitä elettiin. Kaikilla Intian klassisilla filosofioilla oli selkeä pelastuksellinen päämäärä. Maailma nähtiin pohjimmiltaan epätyydyttävänä paikkana todelliselle itselle. --- Olemme kuin kalat maan päällä. Voimme ylellisesti pukea, syöttää, juottaa ja ylistää kalaa, mutta mikään ei tyydytä sitä, ennen kuin se pääsee takaisin veteen, omaan maailmaansa. Patañjalin filosofian tarkoitus on siis paljon laajempi kuin tuoda selvyyttä ihmisen ajatuksiin ja kielenkäyttöön. Sen avulla haetaan käsinkosketeltavaa mutta lopullista ratkaisua elämän ongelmiin, eikä sitä saavuteta soveltamatta filosofiaa omaan jokapäiväiseen elämään. Joogafilosofia vaatii älykkyyden käyttöä, mutta se ei ole vain älyn harjoitus. Se on kokonainen elämäntapa.

   Useimmat joogasta kiinnostuneet eivät välttämättä koe tarvitsevansa pelastusta kärsimysten maailmasta. Tarjoamalla tarkan kuvauksen niin ihmisen mielestä, sen hiljentämisen menetelmistä kuin joogaharjoituksen esteistä ja niiden poistamisestakin Patañjali evästää kuitenkin myös nykyihmistä hänen polullaan. Mutta Patañjalin oppi on laajemminkin kiinostava; se edustaa yhtä Intian kuudesta klassisesta filosofiasta. Teos antaa lukijoilleen mahdollisuuden tutustua kiehtovaan vieraaseen maailmankatsomukseen."

Ja sen se tosiaan tekee! Löysin aivan mahtavan pätkän sutran 3.26 (Aurinkoon kiinnittymisestä: tieto maailmankaikkeudesta) kommentaarista, jossa kommentaattori Vyasa on kuvannut maailmankaikkeuden rakennetta yksityiskohtaisesti:

   "Maailmankaikkeus on kuin kupla, jonka sisällä on useita maailmoja tasoina yksi toisensa päällä. Alimpana on kuusi helvettiä --- Helvetin yläpuolella on seitsenosainen manala ---

   Seuraavaksi ja keskellä sijaitsee maa (bhurloka). Maa on ensimmäinen varsinainen maailma (loka). Maan keskellä on Jambudvipa-niminen manner, jonka keskipiste on kultainen vuorten kuningas Meru. Merun huiput koostuvat pohjoisesta länteen katsoen kullasta, kristallista, lapislatsulista ja hopeasta, ja niillä sijaitsee jumalten suosimia puutarhoja ja metsikköjä. Aurinko kiertää Meru-vuoren ympäri aiheuttaen sitä ympäröiville maille vuorotellen päivän ja yön, ja kun sen valo heijastuu Merun huippuihin, taivas näyttää vuoren pohjoispuolella keltaiselta, länsipuolella valkoiselta, eteläpuolella siniseltä ja itäpuolella vaalealta. Merun etelärinteellä kasvaa mahtava ruusuomenapuu (jambu), josta manner on saanut nimensä. Eteläisin Jambudvipan vuorijonoista on Himalaja, jonka eteläpuolella sijaitsee Bharatan maa eli Intia, jossa ihmiset elävät.

   Jambudvipan halkaisija on satatuhatta yojanaa (1 yojana = 14,5 kilometriä). Sitä ympäröi yhtä leveä renkaanmuotoinen suolameri. Suolameren jälkeen tulee lisää renkaanmuotoisia mantereita: Sakadvipa, Kusadvipa, Krauñchadvipa, Salmaladvipa, Magadhadvipa ja Puskaradvipa. Kaikkia mantereita koristavat kauniit vuoret, ja niillä elää jumalaisia olentoja. Jokaisen mantereen välillä on renkaanmuotoinen meri, joka koostuu sokeriruokomehusta, alkoholista, puhdistetusta voista, jogurtista, kermasta ja maidosta. Kaikki mantereet ovat aina kaksi kertaa leveämpiä kuin aiemmat. Viimeistä mannerta ympäröivät Lokaloka-vuoret, jotka näin muodostavat maan ulkoiset rajat. Koko maailman halkaisija on viisisataa miljoonaa yojanaa.

   Meru-vuoren huipulta pohjantähteen saakka löytyy planeettojen ja tähtien täyttämä ilmakehä (antariksa tai bhuvarloka). Tähdet ja planeetat liikkuvat Meru-vuoren yläpuolella tuulen voimasta Pohjantähden ympärillä. Ilmakehän yläpuolella on viisiosainen taivas (svarloka) ---"

Entäs sitten tämä, aivan  h u i k e e t a ! ! :

   "Mielikuvituksellisten ja jopa lapselliselta kuulostavien kuvausten takaa saattaa löytyä yllättävän tarkkaa tietoa. Matemaatikko Richard L. Thompson on esittänyt mielenkiintoisia arvioita puranojen kosmologian suhteista moderniin astronomiaan. Hänen mukaansa puranoiden maa renkaanmuotoisine valtamerineen ja saarineen kuvaa ekliptikaa eli auringon näennäistä vuotuista rataa taivaankannen ympäri. Puranoiden maan meret ja saaret vastaavat hämmästyttävän hyvin modernia käsitystä Merkuriuksen, Venuksen, Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen radoista ja etäisyyksistä. Edellä mainittu kuvaus "maasta" on toisin sanoen moniulotteinen kuva koko aurinkokunnasta eikä pelkästään meidän planeetastamme. Tämä sopii yhteen myös sen kanssa, että ainoastaan Intiassa sanotaan asuvan ihmisiä. Muut paikat eivät ole avoimia ihmisille. ---"

(Nyt mun vissiin pitäis alkaa tekemään niitä tehtäviä..)

Pitkä viikonloppu

Joskus sattuu niin onnekkaasti, että teini haluaa mennä kaverinsa luo yöksi keskellä viikkoa. Alkuun se oli musta vähän outoa, mutta tarkemmin ajateltuna hyvinkin järkevää - eivät pysty harrastamaan myöhään kukkumista, eikä mun tarvi aamulla herätä ennen seittemää herättäämään ketään! Tällainen onni sattui nyt torstaista perjantaihin, joten mun viikonloppu alkoi oikeestaan jo perjantaiaamuna. Heräsin kaheksalta! Ensin tietty tiedustelin onko lapsi päässyt kouluun - oli, ja sitten olikin kolme kokonaista päivää tehdä kaikenlaista. Kuten möyriä pihalla, toimia lapsenvahtina, joogata, nukkua pitkään, opiskella, kuunnella musiikkia, piirtää (vaikka olisin halunnut maalata mutta ei ollut tyhjiä pohjia), leipoa kakkua ja ehkä vielä jotain muutakin. Tämä päivä onnistui yllättämään mut, sillä sain äitienpäivätoivotuksia monilta tahoilta, vaikka olin mielessäni varautunut siihen ettei kukaan muista ja saan syödä koko kakun yksin, siihenkin sain lopulta apuja (yks pala jäi mulle huomisen aamupalaksi). Nyt voikin hyvillä mielin ja akut ladattuina käydä kohti ens viikkoa, onkin tiedossa paljon ohjelmaa, jospa jo peltotöitäkin vähän.. Mukavaa uutta viikkoa Sulle!

Kevään eka pihailupäivä

Niin laahaa jäljessä tämä meikäläisen aikataulu, että vasta tänään pääsin ekaa kertaa tälle keväälle oikeesti puuhaileen pihalla ihan just sitä mitä ittee huvitti. Eli siivoilin roskia pois maisemasta, kitkin miljoona vaahteravauvaa (ja voikukkia) kukkapenkeistä, kuljeskelin päämäärättömästi pitkin tiluksia ja otin kuvia kukkasista. Huomaa kyllä, että viime aikoina on tullut kuvattua lähinnä kännykällä, luvattoman paljon epätarkkoja kuvia tuli kun niitä lähemmin tarkasteli. Mutta tuntuipa hyvältä saada vähän multaa kynsien alle! Tästä se kausi pikkuhiljaa käynnistyy. Jos nyt vähän joogafilosofiaa kun ei siltä kokonaan karkuun taida päästä, ja illemmalla kylille ohjattuun joogaan, ihanaa, pitkästä aikaa.

Hei toukokuu

Yllätystalvi! Viikonloppuna oli taas perinteinen lähes koko oman suvun kokoontuminen Oulussa. Siinä korpitaipaleella Iisalmi-Pulkkila väliä ajellessa ei yhtään harmittanut että pari tuntia aiemmin piti näpit jäässä lumituiskussa jumpata kesärenkaita autosta irti ja laittaa talvitassut takas tilalle (ihanku minä oisin niitä edes vaihdellu..). Eilisiltana kotimatkan loppusuoralla oli vieläkin täys talvikeli, tänään iltapäivällä enää pikkumatka loskaa tiellä. Kävin puutarhalla nuuskimassa kevättä ja ostin kukkasia ja yrttisiä. Hassua huomata miten pitkällä kevät on, ei ole vielä ihan uponnut tuonne tajuntaan että kohta ollaan peltotöissä. Oiskohan se viimenen vuosi sitä lajia, niin olen vähän ajatellut. Ihmisten elämissä tapahtuu aika isoja asioita, pitäskohän itellä mennä vaikka oikeisiin töihin ja muuttaa kaupunkiin.. Tämmösiä kummallisia ajatuksia putkahtelee välillä mieleen. Saappaat nähä, kaikkihan on mahdollista! (kuvat viime vuodelta)