Asioita, vastauksia

Hyvä minä! Sain yli kaksi kuukautta sitten Eskapistiäiseltä haasteen kertoa yksitoista asiaa itsestäni ja vastata yhteentoista visaiseen kysymykseen, ja liittyi siihen vielä noin yksitoista muutakin asiaa, mutta ne nyt jäänee..

- Huomasin juuri, että etuhampaani takapuolelta on lohjennut palanen.

- Harmittavasti tänään työpäivä oli peruttu kurjan sään vuoksi,

sainpa tehtyä vähän rästissä olleita suunnittelutöitä sekä kotitöitä.

- Tykkään nopeasta toiminnasta, mutta huomaan että olen vuosien varrella

itsekin hidastunut.

- Yritän pitää yllä edes jonkinlaista liikuntarutiinia.

- Pienenä olin ihan sairaan ujo, nyt olen enää hitaastilämpiävä.

- Päätin tänä vuonna ottaa kerran kuussa aikaa vain itselleni.

- Päätin myös sanoa ehdotuksille kyllä, kunhan ne eivät ole laittomia tai vaarallisia.

- Olen tähän mennessä: laskenut vesiliukumäestä, kiivennyt puuhun,

puhunut mikrofoniin ja istuttanut puita.

- Sain eilen monta halausta, ihan yllättäen ja pyytämättä ♥

- Lasten myötä mun pinna on venynyt varmaan monta metriä :o)

- Meidän tilan löytää tästä päivästä lähtien myös täältä.

Kuinka voit?

- Hyvin, kiitos kysymästä. Nukuin viime yönä riittävästi ja maha on täynnä Miehen tekemää herkkuruokaa, joten mikäs tässä on ollessa :o)

Missä olet?
- Maailman parhaassa paikassa, kotona.

Missä haluaisit olla?

- Pihalla haahuilemassa kameran kanssa tai tekemässä jotain konkreettista, mutta siihen on nyt liian kylmää.. Tai voisin myös olla ihan lomalla ihan kaikesta.

Mitä toivot?

- Hyvää elämää, ihanaa miestä, kilttejä lapsia, siistiä kotia, mielenkiintoisia kohtaamisia, mielenrauhaa, mahdollisuutta nähdä maailmaa, sitä että huomaisi nauttia joka hetkestä.

Miksi et toteuttaisi unelmiasi?
- Yritänhän minä, mutta kun välillä on tehtävä niitä kompromissejä..

Miten toiveesi toteutuisi?
- Uskomalla ja antamalla niille mahdollisuuden toteutua.

Kuka auttaisi sinua?
- Minä itse, ja tarvittaessa ammattilaiset.

Mihin lähtisit?

- En ihan mihin tahansa. Talvella jonnekin vähän lämpimämpään, kesällä en mielelläni oikein mihinkään ainakaan pitkäksi aikaa. Voisin myös lähteä töihin :o)

Mikä on tärkeää?
- Läsnäolo, kuunteleminen, kiitollisuus, se ettei pidä asioita itsestäänselvyytenä.

Miten nukut?

- Kyljelläni tai selälläni, pää tyynyllä ja peitto korvilla, yleensä hyvin ja mielellään pitkään.

Mistä saat iloa?
- Luonnosta, ystävistä, suunnitelmien toteuttamisesta, pienistä asioista.

Ilmastonmuutos

Viimeviikkonen huh hellettä/pikakelauskesä-meininki on vaihtunut plus viiteen, vesisateeseen ja kovaan tuuleen.. Suomen kesä :o) Se hyvä puoli tämänpäiväisessä kelissä on, että sain yllättävän vapaapäivän. Ei taida torilla liikaa asiakkaita tällaisena päivänä maleksia.. Huomenna luvassa poutaista mutta vielä kylmempää, joten on sitten työpäivä. Oltiin vähän kauempana kauppareissulla ja käytiin etsiskelemässä parit geokätköt matkan varrelta, nyt onkin sitten näpit ja varpaat ihan jäässä. Pitää etsiskellä huomiselle villasukat, pitkät kalsarit, paksut hanskat ja pipo. Tuntuu ihan hullulta, että eilen vielä viiletettiin mekko päällä..

Piiri pieni pyörii

Täällä pyöritään näissä samoissa pikku ympyröissä: koti, koulu, tori, ruokakauppa, piha. Ens viikon jälkeen tuo koulu putoaa rimpsusta pois (ainakin melkein kaikilla), ja kun torimuoreilukin loppuu ennen juhannusta, on taas vaan nämä samat nurkat täällä. Sentään kaupassa pitää joskus käydä :o)

Mutta ei se mitään, nämä on mukavat nurkat! Siitä huolimatta jossain tuolla mielen syövereissä asuu ajatus pienestä kotimaanmatkasta ennen mansikkakiireitä (toivottavasti eivät ala ihan juhannukselta, kuten viime vuonna lähes kävi..), kulttuririennoista kavereiden kanssa jossain vaiheessa kesää, sekä..

..kunnon irtiotosta ensi talven aikana. Onko se sitten joogailua Kreikassa tai Montenegrossa, vapaaehtoistyötä Espanjassa vai mitä se on, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa aion uskaltaa lähteä jonnekin vähän kauemmas ja keskittyä hetken vain itseeni. Huima ajatus!

Väsynyt mutta onnellinen

Ne lisääntyy koko ajan! No itse asiassa tänään ne jo vähän väheni, mutta oli niin haipakka toripäivä, ettei edes kuvia ennättänyt ottaa. Viiden tunnin työpäivä venyi seitsemäksi. Jotenkin sitä ei osaa arvioida kuinka paljon aikaa kuluu taimien edestakasroudailuun, ja tietysti ne pitää vielä yöksi kastella kunnolla ja vettä pitää hakea saaviin lämpenemään ja pöydät pitää siirtää paikoilleen ja tori lakaista, ja toiseksiviimeiset asiakkaat käy vasta kun puolet kukista on jo sisällä ja haepas heille sitten sitä valkoista lobeliaa, joka on jossain tuolla takavasemmalla, ja se ihan viimeinen asiakas ostaa sen ainoan amppelin johon ovelta enää yltää (onneksi se oli just se jota ei tarvi nyppiä), siinä vaiheessa naama on jo ihan kirkkaanpunainen kuumuudesta ja auringosta ja edestakas huhkimisesta, vielä roskat ja tyhjät pahvilaatikot mukaan (taas unohtui viedä pahvit kierrätykseen), ja hikisenä ja punaisena kauppaan ostamaan en muista mitä piti, tuntuu että tarvii ainakin jätskiä ja juotavaa ja vesimelonin :o) Ihan on hermolepoa koko työaika.. Sillä kotona huomaa että tiskikoneessa on edelleen ne toissa-aamuiset puhtaat astiat, tiskialtaassa edelleen kaksi hajonnutta lasia, lapset on just syöneet aamupalaa, vaikka yks heräsi aamulla siihen kun isi ajoi traktorilla ikkunan ohi. Miestä ei näy koko iltana kuin ohimennen, ruuanteko venyy ja venyy, saunakin lämpiää kun ite lämmittää..

Parhautta just nyt on aukeilevat nuput kukkapenkissä ja se, että lakanat kuivuu ulkona siinä ajassa kun kone pesee seuraavan satsin. Olin ajastanut ensimmäisen koneellisen siihen kun tulen töistä (eli parilla tunnilla pieleen), pesin vielä toisenkin koneellisen lakanoita, jotka jätin nyt yöksi narulle kuivumaan, ja aamuksi on koneessa vielä yksi satsi. Tuoksuvat, sileät lakanat on niin ♥

Hihk! Hehk!

Tadaa! Siinä se on, mun kesätyöpaikka. Noin kuukauden pesti, mikä onkin ihan hyvä, ehtii sitten poimimaan mansikoitakin :o) Tänään oli avajaiset, aloitettiin hyyvin pienellä kukkamäärällä. Vähän ennen sulkemisaikaa kävikin sitten viherpakettiauto tuomassa kuorman, tuli teltta ihan melkein täyteen. Pitänee huomenna laajentaa vielä enemmän tuonne piha-alueen puolelle :o) Oli hyvin hiljainen toripäivä, kuulemma aina äitienpäivän jälkeen on kukkarintamalla aika hiljaista. Kunhan viikonloppuna alkaa lämmetä, niin eiköhän ne kukatkin ala enemmän liikahdella terasseja kohti. Hauska juttu, että vieressä on toinen kukkamyyjän teltta.. No, kyllähän niitä kukkia maailmaan mahtuu. (Ja huomenna saan myyntiin kärhöjä ja jaloruusuja, niitäpä ei naapurilla ole..)

Työpäivän jälkeinen huomio kotipihalta: yhtäkkiä kaikki on heleänvihreää ♥

Ilonpipana!

Kun on aloittanut aamun huutamalla pää punaisena, etsinyt äkkilähtöjä jonnekin kauas pois, keksinyt itsensä lepyttämiseksi hienon mutta mönkäänmenneen lounassuunnitelman, ja kaikista pettymyksistä ja raivosta huolimatta on koko päivän yrittänyt pitää yllä positiivista virettä, ettei kaikki muukin mene päin honkia, ja sitten vielä himpun siipi maassa päättää mennä ja ostaa itselleen päärynäpuun myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi, niin ihan yllättäen voikin törmätä sellaiseen kysymykseen, että onko sulla kesäksi paljon suunnitelmia, mulla vois olla sulle muutamaksi viikoksi töitä! Mulle, vuosikausia kotona lojuneelle keski-ikäiselle mukayrittäjälle! (Hihkun ja hehkutan vasta sitten kun asia on ihan varma. Se on enää teltasta kiinni..)

(Täällä lisää positiivisuutta, mä nääs keräilen sitä :o)

Kyntäjä kyntää

Niinpä se vaan meidänkin kyntäjä pääsi tositoimiin. Kohta on pari hehtaaria peltoa käännetty ylösalaisin. Ja ai että miten hienoa jälkeä tuo meidän uusi(n) aura tekee! Ei tarvi tänä keväänä (eikä toivon mukaan tulevinakaan keväinä) hankkia uutta, kuten muistaakseni joka kevät tähän asti on täytynyt tehdä. Ja kyllä mieskin näköjään pystyy tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, kuten polttamaan sen viimeisen risukasan samalla kuin kyntää :o)

Viuh vaan!

Toukokuuta mennyt jo viikko, ja mulla vielä vappukuvatkin näyttämättä. Miten se aika juokseekaan nyt niin vauhdilla..

Viime päivien sana on ollut risu. On kasattu isoja (siis isoja, usean traktorikuormallisen kokoisia) risukasoja keskelle peltoa, odoteltu että on sopivan kosteaa mutta tuuletonta, ja sitten on vahdittu tulta tuntikaupalla. Vaan sinnepä ovat hävinneet, savuna ilmaan, nuokin alimman kuvan rusopajuangervot. Ja vielä on yksi iso kasa odottamassa sopivaa hetkeä.

Veikkaanpa että seuraavaksi aloitamme kevään kynnöt, noin viisi hehtaaria olisi tiedossa sitä hupia. Ja siitä se työnteko taas alkaakin oikein toden teolla, eikä tahti juuri hiljene ennen lokakuuta. Paljon muutakin mukavaa hommaa kesäksi olisi tiedossa, katotaan nyt mihin kaikkeen aika riittää..